Koronavirus riisti myös Lee Konitzin hengen

Kuvat: Matti Laipio

16.04.2020 20:12


Lee Konitz ja basisti Jeff Denson Koko Jazz Klubilla 1.12.2016. (kuva: Matti Laipio)

Huikean pitkän, yli 70 vuotta kestäneen uran luonut alttosaksofonisti Lee Konitz menehtyi koronaviruksen aiheuttaman keuhkokuumeen uhrina 92-vuotiaana New Yorkissa keskiviikkona 15. huhtikuuta. Viime aikoihin asti esiintynyt Konitz oli viimeinen aktiivinen bebop-kaudella aloittaneista nimimuusikoista.

Chicagossa 1927 syntynyt Konitz ehti olla mukana monessa. Hän levytti ensimmäisen kerran 1947 Claude Thornhillin orkesterin riveissä. Tuolloin syntyivät klassikkoina pidetyt Antropology ja Yardbird Suite. Niissä molemmissa nuori Konitz soitti erinomaisen soolon jo tuolloin elinikäiseksi tavaramerkikseen kehittämällään vibraattomalla kuulaalla soundilla.

Paria vuotta myöhemmin hän oli mukana Miles Davisin ns. Birth of Cool-orkesterissa, jonka muusikoista hän oli viimeisenä elossa. Soundinsa ja fraseerauksesa ansiosta tuon ajan bebop-altisteista selvästi erottunut cool-suuntauksen prototyyppimuusikoksi tullut Konitz teki ensimmäiset levynsä omissa nimissään 1949.

1940-luvun lopulla hän ryhtyi myös yhteistyöhön omilla ehdoillaan musiikkia luoneen pianisti Lennie Tristanon kanssa. Konitzista tuli yksi Tristanon luottomuusikoista ja Lee esiintyi enemmän tai vähemmän satunnaisesti tämän kanssa aina 1960-luvun puoliväliin asti.

Konitzin nonetti New Yorkissa 1979. Baritonissa Ronnie Cuber, pasuunassa Jimmy Knepper

Kesällä 1952 hän palasi taas big band-soittajaksi liittyessään Stan Kentonin orkesteriin, jossa hän pysyi vajaat kaksi vuotta sooloillen lukuisissa levytyskappaleissa. Samoihin aikoihin hän levytti paitsi oman yhtyeensä kanssa myös Gerry Mulliganin kanssa.

Kenton-vuosien jälkeen Konitz soitti lähes yksinomaan pikkuyhtyeissä, omissa ja tai vierailijana muiden kokoonpanoissa. Ainoa isompi kokoonpano hänellä oli 1970-luvun lopulla toiminut nonetti, jonka keikalla newyorkilaisessa klubissa suututin Leen käyttämällä salamaa kuvatessani bändiä. Hyvä, että sain jäädä kuuntelemaan.

Konitz oli tavattoman tuottelias levyttäjä hänen levytysuransa tasalaatuisimman kautensa osuessa 1950-luvun puolivälistä 1960-luvun alkuun, jolloin hän levytti Atlanticille ja Vervelle kumppaninaan usein tenoristi Warne Marsh. 1961 syntyi hänen mestariteoksenaan pidetty albumi Motion, jolla kanssamuusikkoina olivat basisti Sonny Dallas ja rumpali Elvin Jones.

Tuon jälkeen tehdyn reilun 200 albumin joukossa oli lukuisia hyvin onnistuneita töitä, mutta myös monia selvästi vähäisellä valmistumisella tehtyjä rutiininomaisia julkaisuja.

Levyjensä soittokumppanien valinnoissa Konitz osoittautui hyvin ennakkoluulottomaksi, sillä hänen kanssaan levyttivät mm. Anthony Braxton, Charles Mingus ja Max Roach kuin myös Chet Baker, Bill Evans ja Charlie Haden.

Konitz ja pianisti Ethan Iverson Porin teatterissa 2010.

Lee Konitz esiintyi runsaasti myös Euroopassa, jonne hän tuli ensimmäistä kertaa jo heti 50-luvun alussa. Tuolla vuosikymmenellä hän kävi myös ensimmäistä kertaa Suomessa soittaen silloin suomalaisten muusikkojen kanssa.

Viimeisimmät käynnit täällä ajoittuvat vuoteen 2010, jolloin hän soitti Porissa Bad Plus-yhtyeessä olleen pianisti Ethan Iversonin kanssa. Viimeisen kerran Lee esiintyi täällä 1. joulukuuta 2016 Koko Jazz Clubilla apunaan basisti Jeff Densonin trio, jossa pianistina oli  Kari Ikonen. Kokon keikalla huomasi jo iän alkaneen painaa vanhaa mestaria. Soitossa ei ollut enää entisenlaista kuulautta, mutta kappalevalikoima oli taas Leen ikivihreälinjasta poikkeva.

Kummallakin kerralla kerralla söin lounaan hänen kanssaan. Lee osoittautui hyvin mukavaksi ja muustakin kuin musiikista kiinnostuneeksi herrasmieheksi. Hauskaa oli myös, että hän kyseli mielipiteitäni hänen levyistään. Kun sanoin pitäväni Motionia erityisen onnistuneena, hän sanoi itsekin pitävänsä sitä onnistuneimpanaan. Yhteisymmärryksen kunniaksi tilasimme jälkiruoat.

Takaisin
Translate »