Jazzin pioneeri 80 vuotta

Kuvat: Fred Stén

31.05.2010 22:00

Jukka Haavisto 80 vuotta
Jukka Haavisto 80 vuotta

Alajärvellä syntynyt Haavisto on ollut erittäin aktiivinen musiikkialan järjestötoiminnassa. Hän toimi Suomen Muusikkojen Liiton järjestösihteerinä vuosina 1957-59. Haavisto kirjoitti vuonna 1991 ensimmäisen suomalaisen jazzin historiikin ”Puuvillapelloilta kaskimaille”. Tämä johti Suomen Jazz-arkiston perustamiseen samana vuonna.

Jukka Haavisto on popularisoinut suomalaisen jazzin historian

Jukka Haavisto on popularisoinut suomalaisen jazzin historian

Haavisto toimi myöhemmin Suomen Jazz & Pop Arkistoksi muuntuneen arkiston johtajana vuoteen 1997 saakka. Hänen kaudellaan arkisto julkaisi muun muassa seitsemän osaa suomalaisen jazzin historiasta kertovia CD-levyjä sekä järjesti näyttelyitä ja muita tapahtumia. Haaviston keräämiä historiallisia jazzäänitteitä kuultiin myös Yleisradion ”Nauhallista jazziltaa” -ohjelmissa.

Jäätyään eläkkeelle arkistonjohtajan toimesta Haavisto perusti Suomen Kevyen Musiikin Museon Kannatusyhdistyksen vuonna 1997. Hän toimi museon toiminnanjohtajana seitsemän vuotta. Museo avasi populaarimusiikin verkkomuseon, Pomuksen internetiin joulukuussa 2004.

Kaikki alkoi Vaasan radiokeikasta

– Tein ensimmäisen soittokeikkani keväällä 1940 Vaasan radiossa. Soitimme kaverini kanssa kahdella huuliharpulla ja meitä haastateltiin ihmelapsina, muistelee hyväkuntoinen Jukka Haavisto 70 vuoden takaista tapahtumaa. Istumme Helsingin Pitäjänmäellä sijaitsevan Palvelukeskus Kotikallion viihtyisässä ruokasalissa.  Jukka on asunut Kotikalliossa puolisonsa Ullan kanssa jo yli kymmenen vuotta.

– Kahden vuoden päästä meillä oli jo haitarit ja musisoimme kaverini veljen sotahäissä. Jazzkipinä puraisi kun kuulin Kauhavan Lentosotakoulun oppilasbändiä. Siinä soitti sittemmin tunnettuja jazzareita kuten Göran Ödner ja Jaakko Jahnukainen. Huomasin, että saksalaista puolihumppaa voi soittaa muullakin tavalla.

Sauli Autio (vas.), Jukka Haavisto ja Päiviö Kangas, Kauhava 1943

Sauli Autio (vas.), Jukka Haavisto ja Päiviö Kangas, Kauhava 1943

Jukan muusikon ura jatkui sitten Kauhavalla kouluorkesteri Carmenissa (1945-49). – Otimme siihen mallia kapiaisten Iltatähti -nimisestä orkesterista, jossa oli kolme fonia ja trumpetti. Minun osalleni tuli trumpetti. Soitettiin Toivo Kärjen sovituksia sekä painettuja ruotsalaisten huippumuusikkojen arreja.  Eihän se kai hääppöistä ollut, mutta kova oli into.

Sittemmin Jukka Haavisto on johtanut ja/tai soittanut muun muassa seuraavissa kokoonpanoissa: JH -kvintetti (1950-1951), LL -kvintetti (1954-1955), Jorma Weneskosken orkesteri (1956-1962), Happy Swing Band (1978-), Haavisto Swingers (1990-), Western Swingers (1998-).

Vibrafoni tuli Jukan soitinvalikoimaan JH -kvintetin jälkeen. – Leo Suuronen meni opiskelemaan ja kiinnittyi Martti Nummen sekstettiin. Sehän oli puhdas Benny Goodman -kopio; klarinetti, vibrafoni, kitara, basso, piano ja rummut. Vibrafonisti joutui sairaalaan ja bändille oli tulossa olympiakeikkoja koko kesäksi KY:lle. Eteeni lyötiin vibrafoni ja pyydettiin mukaan.

Martti Nummen sekstetti 1952, Jukka Haavisto toinen vas.

Martti Nummen sekstetti 1952, Jukka Haavisto toinen vas.

Sodan jälkeen jazz ja kaikenlainen musiikki eli kukoistuskauttaan. Kansalla oli patoutuneita tarpeita ja väki tanssi mitä tahansa. – Orkesteria ei soimattu vaikkei heti tangoa soitettukaan. Myöhemmin kelpasi vain tango, erikoisesti Pohjanmaalla.

– Siihen aikaan ensimmäinen setti soitettiin usein jazzia. Asianharrastajat tulivat lavan viereen ja seurasivat silmä kovana jazzsettiä. Kymmenien silmäparien asiantunteva yleisö pani meidät yrittämään parastamme, muistelee Jukka kaiholla kultaista 1950- ja 60 -lukua.

Jazzin viehätys? – Kyllä se alkuun oli puhdas tunnelatinki. Meillä ei ollut kotona levysoitinta ja kuunneltiin krahinoita BBC:stä. Live-esityksissä sen sykkeen huomasi ja soittajilla näytti olevan lisäksi hauskaa lavalla. Varmaan minulle tuli sama tunne kuin Andanian kuuntelijoille Helsingin ravintola Opriksessa vuonna 1926.

– Huomasin miten komppi keinuu eri tavalla kuin saksalaisessa foksissa. Paino siirtyy ykkönen-kolmonen marssiajattelusta kakkonen-nelonen takapotkuihin. Rytminen rytistelyosasto on myös tärkeä. Olen soittanut, mieluummin kuin hyvin, Jukka lohkaisee. – Carmen -bändin myötä elämys jalostui, kun tuli nuotit eteen ja kuuli soinnullisesti mitä sovittajat olivat ajatelleet.

Konserttilavalla n. 1980

Konserttilavalla n. 1980

Päätoiminen jazzmuusikko?

– Luulen, että olisin voinut olla päätoiminen (jazz)muusikko, jos sillä olisi leipänsä tienannut. Läheltähän se piti. Soitin 1950 -luvulla kaksi vuotta Lasse Pihlajamaan pelimanneissa. Olin myös viikkotolkulla kiertueilla Viljo Vesterisen ja Henry Theelin kanssa. Sitten anoppini antoi ymmärtää, ettei se ollut oikein älykästä… kunniallinen ammatti pitäisi hankkia.

– Olin suunnitellut farmasian opintoja. Nuoruuden ylikriittisyyden puuskassa olin kuitenkin haukkunut sen aikaiset opinnot raskaasti yhdessä kirjoituksessa; ”Jos tämä ei muutu toisenlaiseksi, niin meistä tulee akateemisia puotipuksuja”. Jouduin niin huonoon valoon, että vaihdoin opetusalalle. Sain kuitenkin palkinnoksi upean vaimon niiltä farmaseuttikursseilta ja Ulla on edelleenkin mukanani.

Jukka valmistui sittemmin opettajaksi ja sai hyvän viran. Nehän olivat erittäin haluttuja opiskelijoiden keskuudessa. Hän toimi vuoden opettajana Jyväskylän mlk:ssa. Sitten sattuma tuli jälleen peliin ja musiikki vei mennessään. – Olli Hämeen orkesteri tuli Mäki-Mattiin keikalle ja minä sitä kuuntelemaan. Olli tuli juttelemaan kanssani ja kysyi ”voisit sä lähteä Helsinkiin”. Häme oli jäämässä pois Muusikkojen Liiton järjestösihteerin tehtävistä.

– ”Tulisit ensin asiamieheksi ja sitten järjestösihteeriksi”. Kun minä siinä hieman pyörittelin päätäni, Olli lisäsi ”olen järkännyt sinut myös Jorma Weneskosken bändiin”. Tein ensimmäiset keikat Jorman kanssa Jyväskylästä käsin. Sitä pestiä kesti viitisen vuotta.

– Jorma Weneskosken orkesteri oli ensimmäinen kunnon jazzorientoitunut bändini. Siinähän soitti muun muassa tenoristi Antti Pirtinheimo, joka on kymmenkertainen Rytmi -lehden yleisöäänestyksien voittaja ja palkittu Suomen Jazz Legenda -pystillä vuonna 2004 Imatran Big Band Festivaaleilla. Jorman bändissä komppasi myös mahtikitaristi Sami Ahokas!

Muusiikkineuvos 2007

Musiikkineuvos 2007

Jammailua ja jazzohjelmia

Muusikkojen Liitosta Jukka siirtyi mainosalalle. Hän työskenteli eri toimistoissa lähes 30 vuotta, maineikas SEK oli yksi työnantaja. Keikat jatkuivat rinta rinnan päivätyön kanssa. – Jorma Weneskosken bändillä oli lähes säännöllisesti kolme keikkaa viikossa. Keskiviikon keikat olivat Pääkaupunkiseudulla ja viikonloppuisin ympäri maata. Keikat muodostivat ajan mittaan pääosan meidän perheen tulonmuodostuksesta.

– Siihen aikaan rahat saatiin auton ikkunasta käteen. Niille oli kyllä heti toinen ottaja kotona, ruokarahastoa kartutettiin. Useina vuosina lähetin keikoista verottajalle 120 pidätystodistusta. En ole laskenut soittamieni keikkojen lukumäärää, mutta tuhansia niitä on ollut.

– Vuonna 1978 pidettiin Suomen Markkinointiliiton aloitteesta kahdet jamit nostalgisessa Groovyssä. Niissä soitti lähinnä mainosalan väestä koottuja kokoonpanoja. Tällöin heräsi ajatus big bändistä. Esitin idean Kalle Kaartiselle, joka kokosikin bändin. Se soittaa nykyisin JASOna.

YLEn jazztoimittajan työt alkoivat, kun Erkki Melakoski pyysi Jukkaa ”heltanheittäjäksi” vuonna 1963 perustettuun Sävelradioon. Siitä tulikin aikamoinen urakka. ”Hyvää huomenta torstai” -ohjelma lähetettiin joka torstai. ”Tänä iltana minun vuoroni”- ohjelmassa Jukka haastatteli valtakunnan päättäjiä Hertta Kuusisesta lähtien.

Radiosta Jukka siirtyi television puolelle. – Olli Hämäläinen oli mennyt TES TV:n palvelukseen ja pyysi minua kahteen ohjelmaan. Toiseen tarvittiin kahden ohjelman väliin vaihtuvamittaisia ja toiseen jämptejä. Kun tiesin etukäteen ne raot, niin valitsin bändit sen mukaan.  Näiden teko oli erittäin hauskaa ja vaativaa.

– TV-ohjelmat olivat myös soittajakollegoille mieleen, niihin oli pyrkyä. Kahden vuoden aikana suurin osa parhaista jazzmuusikoistamme vieraili ohjelmassani. Happy Swing Bandin ”Ne ihanat swingit” olivat puolestaan kymmenen minuutin mittaisia ja ne hiottiin määrämittaan soolojen pituuksilla. Kuuden ohjelman sarjasta tehtiin myös levy.

Jazzit paperille

Happy Swing Bandille pukkasi keikkoja TV-julkisuuden siivittämänä. Erikoisesti yritykset käyttivät letkeästi swingiä soittavaa orkesteria runsaasti. 1980 -luvun loppupuolella Jukka liittyi mukaan vibrafoneineen legendaarisiin Helsingin Bullworkers -jamsessioihin. – Niitä jammattiin ensin Vanhan Kuppilassa ja sitten Kappelissa, kunnes se meni remonttiin.

– Jameissa kävi paljon kansainvälisiä huippumuusikoita. Oikeastaan vasta silloin rupesin tajuamaan mistä tässä (jazzissa) saattaisi olla kysymys. Se antoi uutta intoa ja kokosin Bullworkers -porukasta JH-bandin, joka jatkaa edelleen pienin vaihteluin lähes alkuperäisessä kokoonpanossaan.

– Saadakseni kirjoittamisrauhan jäin varhaiseläkkeelle. Kotimaa ei enää sitonut jatkuvasti ja aloin vierailla Espanjassa. Sielläkään jazz ei jättänyt. Aloin soittaa Andalusian Swingband -yhtyeessä. ASB on Fuengirolassa asuvien ja siellä vierailevien muusikoiden perustama kokoonpano.  Se on esiintynyt myös Suomessa lähinnä kesäisin.

Jukka Haaviston suurtyö ”Puuvillapelloilta kaskimaille” on meidän kaikkien suomalaisesta jazzista kirjoittavien käsikirja. Kirja popularisoi oivallisesti suomalaisen jazzin historian. – Joudun käyttämään sitä itsekin usein muistini tukena, Jukka naurahtaa.

Jukka Haavisto pani "jazzitkin paperille".

Jukka Haavisto ”pani jazzitkin paperille”

– Kirja lähti liikkeelle siitä, kun olin saanut päivätyöstäni johtuen kirjoittaa Markkinointi-instituutin 60 -vuotishistoriikin. Se oli varsin helppo tehtävä, koska käytettävissäni oli suuren organisaation tuki. Kaikki mapit tuotiin valmiiksi pöydälleni. Vaimoni tokaisi sitten kerran ”kun olet saanut tuonkin aikaan, niin nyt panet ne jazzitkin paperille”. Hän painosti niin kauan, että tein kirjasta käsikirjoituksen, joka perustui ohjelmasarjaan ”Suomalaisen jazzin viisi vuosikymmentä”.

Ikimuistoinen keikka? – Antti Sarpila pyysi mukaan muutama vuosi sitten unelmamatkalle jazzin merkeissä Välimerelle. Tein sitä varten käsikirjoituksen ja spiikit kuuteen konserttiin, jotka soitettiin laivamatkalla Nizzasta Gibraltarille. Orkesterissa soittivat Petrescun veljekset, Pentti Lasanen ja Antin isä, Kari Sarpila sekä kitaristina Mikko Iivanainen ja laulusolistina Johanna Iivanainen. Se oli todella ikimuistoinen ykkösluokan matka avec – oltiin siis siististi. Yleisö oli innostuneita jazzdiggareita ja elivät vahvasti mukana. Ajattelin, että jos en tämän keikan jälkeen lopeta, niin olen täysi tonttu. Mutta eihän synnynnäinen pelimanni voi koskaan lopettaa.

Jukka Haavistolle on myönnetty ansioistaan suomalaisen jazzin ja kevyen musiikin hyväksi vuonna 1995 Suomen Jazzliiton Andania -palkinto, vuonna 1995 Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinto sekä vuonna 2000 Elvis ry:n Prix ELVIS. Vuonna 2006 Jukka nimettiin Imatran Big Band Festivaaleilla Suomen Jazzlegendaksi nro 11. Vuonna 2007 hänelle myönnettiin musiikkineuvoksen arvonimi. Jukan pojat Janne ja Olli ovat myös muusikoita. Tytär Susanna Haavisto on tunnettu näyttelijä-laulaja.

Storyvillessä on la 5.6.2010 klo 20.00 Jukka Haaviston 80 -vuotisjuhlajamit, housebändinä Ben Watters Band (UK). Mahdolliset muistamiset Pop & Jazz Arkiston stipendirahastoon: Nordea: 132830-425204, viesti; ”JH80”. Ei puheita, ei lahjoja!

Teksti: Martti Koljonen

Kuvat: Fred Stén ja Pomus

Takaisin
Translate »