”Tarkka pedagogi ja analyytikko, joka ei koskaan unohda pelimannin svengiä”

Kuvat: Jazzrytmit mediakirjasto

18.09.2021 19:31


Pekka työhuoneessaan 2021

Otsikon luonnehdinta saksofonisti Pekka Toivasesta on hänen pitkäaikainen ystävänsä ja soittokaverinsa musiikkineuvos Seppo Hovin. Suomen jazzmuusikoiden ykköskaartiin lukeutuva saksofonisti täyttää 60-vuotta 27.9. Kuopiossa. Toivanen on toiminut vuodesta 2009 Savonia-ammattikorkeakoulussa lehtorina, saksofonin lisäksi opetusaineita ovat musiikin teoria ja säveltapailu.

Pekan kiinnostus soittamiseen on verenperintöä. Hänen musiikillinen polkunsa alkoi pianolla ja klarinetilla. – Äitini oli musiikista innostunut ja lauloi kuorossa. Harrastin itse pianonsoittoa alakouluiässä, mutta se loppui, kun opettajani soitatti niin tylsiä piisejä.

Antti Sarpila, Pekka Toivanen, Seppo Hovi 2014 Kotka

– Näimme sitten ilmoituksen lehdessä, että Munkkiniemen musiikkikoulussa annettiin klarinettitunteja. Pääsin sinne ja kävimme koulun opettajan kanssa ostamassa klarinetin Robalta Osto- ja Myyntiliikkeestä.

Teini-iässä Pekan kiinnostuksen kohteeksi nousi saksofoni. Syyllinen oli Charlie Parker. – Olin innostunut jazzista ja kuuntelin jazzradion lähetyksiä. Parkerin soitossa oli jokin elementti, jonka halusin oppia.

Myöhemmin Pekka opiskeli myös Oulunkylän Pop & Jazz Opistossa Risto Pensolan opastuksella. Klaus Järvinen perusti opiston 1972 puolisonsa Seijan kanssa ja tunnetaan maamme keskeisenä rytmimusiikin koulutuksen tienraivaajana.

– Ammatilliselta kannalta merkittäviä tekijöitä urallani ovat olleet myös Brushane Big Band, Kulttis Big Band sekä Sibelius-Akatemian jazzosaston käynnistäjä ja oppi-isäni, jazzin monitoimimies Kaj Backlund. Hänen teoreettisia oppejaan hyödynnän omassa opetustyössäni edelleenkin lähes päivittäin.

”Kakkosnelosessa” sen salaisuus
Tärkeä virstanpylväs Pekan uralla oli pääsy vuonna 1983 Sibelius Akatemiaan. Hän aloitti jazzosastolla yhtenä viidestä ensimmäisistä oppilaista.

– Perinteisen Jazzin soittamisessa sujuva kahdeksasosien fraseeraus/kielittäminen on keskeinen sävelkieleen liittyvä taito. En ollut sitä ennen tajunnut. Mutta kun kuulin Sonny Heinilän soittavan viereisessä huoneessa, niin oivalsin, että tuo täytyy selvittää.

Pekka Toivanen (sop) ja Wade Mikkola (b)

– Jos haihatista ei tule kakkosta ja nelosta, niin minun on hirveän vaikea seurata. Melodiasoittajalle se muodostaa kontrastin perusrytmiikalle. Jos basisti soittaa walking bass, niin minä fraseeraan kahdeksasosia painopiste iskuttomilla kahdeksasosilla, ei basistin iskuilla vaan välisoitoilla. Kun ne kaksi asia yhdistetään, tulee ikään kuin boogie woogie rytmi. Minulla on takapotkut, bassolla iskut. Rytminen leijuminen ei ole minun juttuni.

Pekka valmistui musiikin maisteriksi 1995, jolloin ei ollut vielä voimassa tulos/ulos -ajattelua. Korkeakoulujen kirjoilla ja saattoi roikkua jopa 12 vuotta. –  Puuhailin kaikenlaista mukavaa ja opinnot olivat välillä ”telakalla”. Tunnustan käyneeni opiskelijahintaisilla lentolipuilla Joensuussa opettamassa.

– Ärhäkkä amanuenssimme Liisa Lauerma patistelikin minua aika ajoin ja osittain hänen ansioitaan on, että sain paperit ulos Akatemiasta. Jossain vaiheessa Pekalla oli mielessä tohtorin väitöskirja.

– Katsoin kuitenkin, että se olisi ollut erittäin työläs projekti, enkä sitä välttämättä tarvitse.  Olen voinut käyttää aikaani paremmin mihin haluan. En kaipaa jonkun lautakunnan arviota väitökseen kuuluvasta konserttikokonaisuudesta.  Mieluummin se ”lautakunta” olkoon konserttiyleisö.

Sanna Voss – Lagerlund

Lehtoriksi Savoon
Pääsyään Kuopioon opettajaksi Pekka pitää onnekkaana putoamisena omille jaloilleen. Savonia on erittäin arvostettu opinahjo. – Tutkinnon suorittaneista opiskelijoistamme yli 90 % työllistyy. 2000-luvun alussa free lancer -muusikoiden työt vähenivät huomattavasti. Toimeentulo piti hankkia satunnaisista keikoista ja monista puroista kovalla työllä.

Uusi instrumentti vaatii harjoittelua

– Nuorten kanssa työskentely on ollut todella antoisaa. Kuopiossa on vireä musiikkielämä ja tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia. Opettamisen lisäksi eteeni on tullut kiintoisia aktiviteetteja. Kitaristi Kari Kalliokoski on sovittanut savon murteella tehtyjä lauluja jazzin kielelle.

– Meillä oli hiljattain Siilijärvellä hyvän vastaanoton saanut konsertti ja Kuopioon on tulossa nyt syksyllä toinen. Siinä pääsee vetelemään sooloja, Sanna Voss-Lagerlund laulaa upeasti. Ohjelmassa on Juicen piisejä, Lentävää Kalakukkoa… bossanovaa ja suoraa jazzia.

Pekalla on meneillään uuden instrumentin opettelu. – Huilu on huilisti Matti Helinin omaa maahantuontia, ja sain sen ystävältäni Eino Koposelta. Hän oli sen hankkinut, mutta antoi sen sitten minulle syntymäpäivälahjaksi ajatellen, että sillä olisi minulla käyttöä. Nyt on harjoittelu käynnissä.

Vuosien varrella Pekka on pohdiskellut soittamisen sisintä ja musiikin merkitystä. Hän pitää oman äänen löytämistä soittamisessa tärkeänä. – On jätettävä liiallinen yrittäminen pois ja kiteytettävä se mitä ajaa takaa. Edesmennyt Digeliuksen Emu Lehtinen sanoi kerran, että musisointini muistuttaa saksofonisti Warne Marshin (1927–1987) soitantaa.

– Marshin rytmisesti hienovaraiset linjat ovat heti tunnistettavissa. Säveltäjä, saksofonisti Anthony Braxton (s. 1945) on kutsunut häntä ”suurimmaksi pystysuuntaisimmaksi improvisoijaksi”, korostaa harmoniaa ja sointuja enemmän kuin melodiaa. Toinen oman tiensä kulkija on saksofonisti Charles Lloyd (s. 1938), jonka musiikkia olen myös kuunnellut paljon. Dexter Gordon (1923–1990) on aina ollut esikuviani. Tähän on tullut nyt rinnalle näitä länsirannikon kavereiden juttuja. Niissäkin on oma ilmeensä ja viehätyksensä, vaikken mikään cool-jazzin fani olekaan.

Hiittinen All Stars, vas. Pentti Lasanen, Ulf Johansson Werre, Antti Sarpila, Pekka Toivanen

Narratiiveillä tehoa opetukseen
– Täällä Savoniassa meillä on erittäin hyvä esimies. Sari Mokkila-Karttunen on antanut vapauden tehdä  työtämme omalla tyylillämme. Kukin antaa sen mitä hänellä on annettavaa.

– Hän ei lämäise eteen jotakin opetussuunnitelmaa vaan jokainen tuo osaamisensa ja kokemuksensa. Sari on suhtautunut aina suopeasti minun esiintymisiini antanut mahdollisuuden sovittaa ne työhöni.

Pekalla on narratiivinen opetustyyli. Hän liittää usein opetuksensa johonkin tarinaan ja omiin keikkakokemuksiinsa. Esimerkkinä vaikkapa kahdeksasosien palkittaminen.

– Tehtiin erästä telkkariohjelmaa, jossa Lea Laven oli laulusolistina. Hän toi eteemme epämääräisen lapun, joka oli niin epäloogisesti kirjoitettu, että kappaleen lopetus meni ”reisille” pari kolme kertaa. Demonstroin tunnilla oppilaille taululla vierekkäin oikean ja väärän tavan. Heille selvisi siltä istumalta mikä meni pieleen telkkariohjelman nauhoituksessa.

– Oman äänen etsiminen liian nopeasti saattaa olla myyräntyötä itselle. Heti ei kannata yrittää luoda uutta ja ”mullistavaa”. Perehtyy rauhassa mitä on ollut, niin syntyy käsitys, miten minä voin tuoda oman palasen tähän. Suurimmalla osalla meistä ei ole mahdollista pistää ”maamme musiikkielämää päälaelleen”. Oma panos voi koskea vaikkapa pientä porukkaa. Kun soitat jollain klubilla, annat ehkä jollekin pienen kipinän ”musiikkimaailman muutoksen”.  Suurta pompöösiä ei saa aikaan päättämällä, se tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Pekka Toivanen: Arkangeli

Pekan diskografiassa on kymmenkunta albumia, joista viimeisin kiitosta saanut kaunis Arkangeli 2019. Se sisältää seitsemän sävellystä, jotka Pekka on työstänyt arkkienkeli -aiheista yhdessä kuvataiteilija Kuutti Lavosen kanssa. Jazzrytmien päätoimittaja Osku Rajala arvioi levyä (16.10.2019):

” Ei ole väärin sanoa, että koko levyllinen on maukkaan rehellistä vanhempaa mainstream jazzia. Tosin tuoreen rehevänä esitettynä. Ja todella aistikkaan upealla sielulla maustettuna. Täydet pisteet ”pitkälle Pekalle” ja soittokunnalleen. Vaikkette olisikaan arkkienkeleiden ”tuttuja”, tämä levy on kuuntelun arvoinen.” (OR)

Pekka  kuuluu Suomen PerinneJazz ry:n Classic Jazz Society All Stars -orkesteriin (CJSAS), joka julkaisi viime joulukuussa esikoislevynsä The Best of Finnish Classic Jazz. Kaksois-CD tehtiin liveäänityksenä konserteissa 2017, 2018 ja 2019. Sen hyvä vastaanotto innosti yhdistyksen toimittamaan levystä myös kirjan. Kirja julkaistaan 1.11.2021 Savoy-teatterissa alkavalla konserttikiertueella.

Pekan syntymäpäivää vietetään konsertin merkeissä 8.2.2022 Kuopion Musiikkikeskuksessa.

Pentti Lasanen Big Swing Orchestra, Pekka Sarmanto (vas.) Petri Krzyvacki, Jari Karvonen, Joonatan Rautio, Sami Pöyhönen, Pekka Toivanen, Pelle Näätänen, Mikko Mäkinen sekä orkesterin maestro Pentti Lasanen (valk. takki)

Pentti Lasanen Big Swing Orchestra, Pekka Sarmanto (vas.) Petri Krzyvacki, Jari Karvonen, Joonatan Rautio, Sami Pöyhönen, Pekka Toivanen, Pelle Näätänen, Mikko Mäkinen sekä   Pentti Lasanen (valk. takki)

TÄRKEIMPIÄ ORKESTEREITA
Espoo Big Band, Uuden musiikin orkesteri, Oiling Boiling, Rhythm & Blues Band, Analemma Orchestra kokeellinen jazzyhtye Jorma Ojanperän kanssa, Pekka Toivanen Quartet, Pentti Lasanen Big Swing Orchestra
Toiminta kapellimestarina:
TOMO Big Band (Turku), Joensuun konservatorion Big Band, Karjaa Youth Big Band, Kokkola Big Band Kaarle, Espoo Big Band, UMO Jazz Orchestra
SÄVELLYKSIÄ, Big Bandille:
To My Uncle, Green Eyes, Plant Chant, Breakfast, Ligurian lokki, Concerto For Clarinet And Big Band, Heidi´s Dilemma 2018
Jazz-yhtyeelle: Arkangeli-7 sävellystä arkkienkeleistä

 

Takaisin
Translate »