Samanlaista elämystä ei valitettavasti syntynyt Helsingin juhlaviikkojen konsertissa Huvilateltassa. Syykin oli selvä, rumpali Dave King oli äkillisesti sairastunut, ja trio kutistui pianisti Ethan Iversonin ja basisti Reid Andersonin duoksi. Tilanne tuli näille kahdelle herralle ilmeisen äkkiä, sillä uutta esitysmateriaalia ei ehditty kehittää. Siksi kuullut kappaleet olivat lähes kokonaisuudessaan Bad Plus-ohjelmistosta. Tarjolla oli musiikkia yhtyeen koko kymmenvuotistaipaleen aikana tehdyitä levyiltä, myös syyskuussa julkaistavalta uudelta Never stop-albumilta. Originaalien täydennyksenä oli Ornette Colemanin Song X sekä ikivihreitä edustanut Have you met Miss Jones, jossa tosin miehet tuntuivat välillä olleen aivan eri kappaleessa. Kuriositteettina tarjottiin Andersonin tietokonemusiikkia, joka oli lähinnä sekalaista kilinää.
Toki Porissa kuukausi sitten Lee Konitzin kanssa soittanut Iverson on mainio, dynamiikkaansa hyvin varioiva ja häpeilemättä myös klassisesta musiikista aineksia lainaileva pianisti, samoin Anderson taitava ja kekseliäs basisti. Mutta alkujaan triolle luodut, jokaisen instrumentin roolin tarkasti huomioivat sovitukset kuulostivat monesti aika kököiltä ilman rumpalia, vaikka miehet tekivät parhaansa täyttääkseen Kingin jättämän aukon.
Konsertin avanneessa pianisti Seppo Kantosen, basisti Ville Herralan ja rumpali Mikko Hassisen muodostaman Tokan musiikkissa ei ollut aukkoja. Tunnin setti koostui yhtyeen viime vuonna ilmestyneen levyn kappaleista, joihin bändi on kehittänyt monipuolisesti sen muusikoiden soitinten mahdollisuuksia hyödyntävät tulkinnat. Tokan kappaleet ovat kaikkea muuta kuin standarditavaraa, niissä monenlaisia pahojakin koukkuja, jotka trio selvitti vaivatta. Jo pitkään suomalaisen jazzin ytimessä ollut Seppo Kantonen muistutti myös jälleen kerran virtuositeetistaan, jota täällä ei kovin runsaasti esiinny.