Billy Harper soitti omiaan

Kuvat:

15.02.2009 22:00


Mukana oli hänen ensimmäisen oman levynsä nimikappale ”Capra Black”. Toiselta ”Black Saint”-albumilta oli taas 1975 ensi kertaa tallennettu ”Dance Eternal Spirit, Dance.”  Loputkin kappaleet Harper on levyttänyt kvintettinsä kanssa 1970-1990-luvuilla, osan myös big band-versioina 1990-luvun alussa.
Vaikka Harper on tunnettu ensisisijassa pikkuyhtyemuusikkona hänellä on silti vankkaa kokemusta isoista orkestereista aiemmin mm. Gil Evansin ja Thad Jones/Mel Lewisin sekä viime vuosina esim. Malachi Thompsonin ja Charles Tolliverin big bandeissa.
Evansin kanssa soittaessaan Harper myös sävelsi pari orkesterin vakio-ohjelmistoon tullutta kappaletta (Thoroughbred ja Priestess), jotka tosin Evans itse sovitti orkesterilleen.
Harper onkin mainio säveltäjä, hän on melodisesti lahjakas mies, joka osaa kirjoittaa erinomaisia ja kauniisti soivia kappaleita. Mutta näiden alkujaan pikkuyhtyeille tehtyjen kappaleiden muunto big bandille ei välttämättä ole tuonut niihin mitään oleellista uutta, vaan useimmat kappaleet kuullostivat lähinnä laajennetuilta kvintettiversioilta ilman esimerkiksi big bandin sektioiden mahdollisuuksien täysimittaista hyödyntämistä.
Solistina Harper on edelleen lujassa iskussa. Häntä on luonnehdittu henkistyneeksi soittajaksi. Mutta yhtä lailla häntä voisi myös kuvata jälkicoltranelaiseksi atleetiksi, sillä siinä määrin urheilullisen vankkaa oli hänen tenorin koko rekisterissä liikkunut idearikas soittonsa.
Umolaisista soolotilaa sai eniten trumpetisti Tero Saarti, johon ilmeisesti Harperin urheilullisuus oli tarttunut, koskapa hän revitteli onnistuneet soolonsa tavanomaista enemmän ylärekisterin puolelle.
UMO on erinomainen orkesteri omillaankin. Kuitenkin Harperin kaltaiset vierailijat tuovat tervetullutta vaihtelua orkesterin kauteen. Myös yleisö oli havainnut vierailun merkityksen, sillä Korjaamon sali oli ääriään myöten täynnä.       

Takaisin
Translate »