Esa Pietilän trio vauhdikkaasti joulutunnelmissa

Kuvat: Kim Knappe

17.12.2018 17:14


Pietilä - Björkenheim - Tuomi vauhdissa

Esa Pietilän trio, ja erityisesti maestron tenorisaksofoni, olivat pääroolissa Helsinki Jazzin kauden päätöskonsertissa Laulumiehissä tiistaina. Trion muut jäsenet ovat Raoul Björkenheim, kitarat ja Janne Tuomi, perkussiot ja rummut. Bassoton trio tarjoili pienin elein korkeaa jännitettä ja väkevää tulkintaa.

Esa Pietilä

Kuvailun mukaan trio tuottaa ”vapaata improvisaatiota jäsentensä sketsinomaisista sävellyksistä world-jazz henkeen, höystettynä nykymusiikillisin aineksin, mutta melodisella twistillä”. Kuullun perusteella aika paljon tuosta määritelmästä menee maaliin saakka, jos kohta haasteitakin löytyy.

Sketsinomaisuutta – musiikillista hupailua – on hiukan vaikea tavoittaa, kun vain kaksi soittajaa, tässä tapauksessa rumpali ja fonisti, yltävät soitannollisesti sellaiselle tasolle, että pilailu ylipäänsä on mahdollista. Tahaton komiikka on eri asia kuin tarkoitusperäinen huumori.

Trio käytti taitavasti hyväkseen yllättäviä dynamiikan vaihteluita ja odottamattomia käänteitä. Rikkaita äänenvärin maailmoja avasi vanhaan tapaansa jälleen maestro Pietilä rikkaalla ja intensiivisellä puhallustekniikallaan. Uusia sointiavaruuksia avautui samoin oivaltavan rumputyöskentelyn kautta. Ehkä suurempi konserttisali mahdollistaisi myös tyylisuunnan edellyttämän, korkeamman volyymitason. Mutta oikein hyvä näinkin.

Aivan samaa ei voi sanoa kitaran ja saksofonin dialogista. Tai itse asiassa vuoropuhelua se oli vain satunnaisesti. Keskenään dissonoivia säveliä oli nyt siksi runsaasti, että nautintokynnyksen ylitys tapahtui lähinnä sporadisesti. Kuvitelkaa tilanne, että kaksi ihmistä käy keskustelua eri kielillä yhteen ääneen, vaikka samasta asiasta – mistä ajoin ei nyt tosin ollut täyttä varmuutta.

Raoul Björkenheim

Kolme sähkökitaraa toi soundivariaatiota, muttei täysin toimivalla tavalla. Hagströmin kuusikielinen soi karulla soundilla ja 12-kielisen bassoriffien ja power -sointujen flanger -soundi oli jo lähes haudantakainen, ainakin epämiellyttävä. Ehkä twistin osalta oikeampaa olisi sanoa tässä yhteydessä termi ”twisted” (englannin ”nyrjähtänyt”). Terje Rypdalin tyyliin vedetyt delay -osiot olivat hienoja; miksei keskittyä niihin, kun ne vielä sopivat bändin yleisilmeeseenkin mitä parhaiten?

Epiphonen nelikielinen miniatyyrikitara oli mielenkiintoinen instrumentti, tosin korkeine diskanttiäänineen se tuntui tähän konseptiin istumattomalta. Johnny Winterin Firebird-signaturemallin miniversio voisi olla sopiva johonkin unplugged-ryhmään soolosoittimeksi. Vaikkapa kantriin, mutta silloinkin on eduksi edes kohtalainen soittotaito.

Intensiivistä rytmiikkaa

Janne Tuomella (45) on jo pitkä meriittilista lyömäsoittajana ja musiikkipedagogina. Hän on esiintynyt jazzyhtyeissä, klassisen musiikin kokoonpanoissa ja rockyhtyeissäkin (Rakka, TUMO, Musta Moottori Hannibal, Lapin kamariorkesteri, Tampere Filharmonia, Osuma Ensemble). Triona Maya Homburgerin ja Barry Guyn kanssa.

Janne Tuomi

Tuomi on toiminut lyömäsoitinopettajana useissakin opinahjoissa ja lyömäsoittimien äänenjohtajana Jyväskylä sinfoniassa. Nykyään hän työskentelee Tampereen musiikkiakatemiassa lyömäsoitinopettajana. Hän on soittanut yli kolmellakymmenellä levyllä ja tehnyt jo kolme omaa perkussiosoololevyäkin.

Live-elektroniikan käyttö kuuluu toisinaan myös trioyhtyeen settiin. Nyt sille ei ollut sijaa, mikä selittynee Laulumiesten ravintolan koolla.  Yli tunnin mittainen setti vedettiin läpi potpurina, siis sävelkoosteena, ilman taukoa ja spiikkauksia. Trioformaatti toimii hyvin, kunhan soundihaasteet hoidetaan. Täsmällisyyttäkin kaipaisi lisää, kuten yhteisiin aloituksiin.

BjörkenheiminIn Desicionoli vielä jokseenkin kulmikas ja käänteissään oudon epäjohdonmukainen, mutta PietilänFast Tracksai joukon toimimaan paremmin tiiminä. Varsinaisesti kolmikon yhteinen kappale, kolmiosainen Abstractsummasi dynamiikan ja nosti koko outputin sen luontaiselle tasolle.

Encorena tarjoiltu ”Jouluballadi” oli koominen sävelkudos. Kuulosti aivan kuin saksofoni soittaisi Franz Gruberin Stille Nacht, heilige Nachtja kitaristi taas Lasse Liemolan hupaisaa bravuuria ”Lapin poika mä oon, juurta noitain.” Saattoi näin ollakin, ja sitä seurannut miniversio Sunshine of your love taisi tulla yleisölle melkoisena yllätyksenä – osalle muusikoita ehkä vielä enemmän.

Kestäminen on

Mutta nyt siis takana on upea vuosi uutta musiikkia ja aika vetäytyä joulutauolle – tai kuten Helsinki Jazzin pääorganisaattori, Sakari Puhakka sanoi, ”rauhoitusajalle.” Hiljaisuutta on kestäminen yli kuukauden.

jaZZanti-konsertit jatkuvat taas ensi vuonna. Tiistaina 22.1. kauden avajaisissa musisoi Mine-yhtye. Koetetaan nyt jollain lailla jaksaa siihen asti.

 

Helsinki Jazz, jaZZanti 11.12.18, Helsingin Laulumiehet: Trio Pietilä – Björkenheim – Tuomi 

Esa Pietilä: tenorisaksofoni, Raoul Björkenheim: sähkökitarat ja Janne Tuomi: perkussiot
In Desicion, Fast Track, Abstract I-III

Takaisin
Translate »