Guillermo Kleinin omaperäinen vaihtoehto

Kuvat:

22.10.2009 09:43

Kiitos hyvä yleisö. G. Klein (vas) ja M. Dunkel kiittävät. (Kuva: Raimo Lintonen)

Onneksi rutiinin murtajiakin on. Yksi heistä on Korjaamossa UMO:n johtajana vieraillut argentiinalainen Guillermo Klein, jolle iskussa ollut UMO tarjosi hyvät mahdollisuudet musiikillisten näkemystensä esittelyyn.
Buenos Airesissa syntynyt, kotikaupungissaan klassisen pianokoulutuksen saanut ja jazzia Berkleessa 1990-luvulla opiskellut Klein on hyvin pystynyt imemään musiikkiinsa monenlaisia vaikutteita. Korjaamon avausnumerona ollut Oliver Messiaenin 1940 alkujaan kamarikokoonpanolle säveltämän sarjateoksen hidas osa, jonka Klein oli laventanut big bandille, osoitti, että tarjolla tulisi muuta kuin neilhefti-koulukunnan musiikkia.
Nykyään Barcelonassa asuva Klein on selvästi hakenut vaikutteita muualtakin kuin jazzista. Yksi mieheen, ennenkaikkea hänen pianonsoittoonsa kuultavasti vaikuttanut suuntaus on ollut minimalismi, sillä hänen pianisminsa toi usein mieleen Steve Reichin kaltaisen muutamaa ääntä toistavan ilmaisun, jonka päälle hän on kuitenkin rakentanut huomattavasti värikkäämmän orkesteroinnin. Siihenkin aineksia on tullut konserttimusiikista. Konsertin käsiohjelman maininta Igor Stravinskista vaikutteiden antajana ei kuullun pohjalta ollut perusteeton.
Kleinin latinalaisamerikkalainen tausta taas ei tullut esiin kuin muutamassa kappaleessa. Ainoa selvästi Argentiinaan viitannut numero oli tango El Camino, joka sekin esitettiin huomattavasti tanssitempoa hitaammin. Suuri osa kappaleista oli muutenkin varsin hidastempoisia. Niihin Klein oli kuitenkin rakentanut vahvoja dynamiikkavaihteluita teosten saadessa ekstaattisiakin sävyjä vahvojen soolosuoritusten aikana.
Kleinin musiikki ei ole kovin helpposoittoista, sillä hän käyttää teoksissaan esimerkiksi myös rinnakkaisrytmiikkaa. Samoin monissa kappaleissa oli aika kieroja synkooppeja.  UMO:lla oli hänen kansaan vain kolme harjoituspäivää. Siihen nähden orkesteri selvisi hienosti tästä vierailusta.
Orkesterin kokonaispanoksen lisäksi myös solistit tekivät mainiota työtä. Jälleen kerran runsas kiitos kuuluu saksofonisektion Manuel Dunkelille ja  kimakalla es-klarinetillakin sooloilleelle Jouni Järvelälle, samoin parikin mainiota sooloa soittaneelle Mikko Pettiselle sekä lattarisävyisessä Minotauro-kappaleessa oikeaoppisesti kovaa ja korkealta soolopuhaltaneelle Tero Sartille.
Kleinin vierailu todisti, että big band-musiikkia voi tehdä perinteistä poikkeavallakin tavalla. Toivottavaa, että tällaisia toisintekijöitä tulisi UMO:n vieraiksi useamminkin.

Takaisin
Translate »