“Ensimmäisen toimintavuoden kuluessa yleisö löysi meidät hyvin. Klubiin mahtuu vain 70 henkeä, enempää emme voi sisään ottaa”, kertoi teatterin puolesta Teemu Seppänen.
Klubi-iltoja ovat torstai ja lauantai, tarjolla on kevyitä virvokkeita, pääsyliput kohtuullisen hintaiset, settejä on kaksi seitsemän ja kymmenen välillä, ai niin ja yleisö on tullut paikalle kuuntelemaan. Oikeastaan tämähän kannattaisi pitää omana tietona, ettei vaan paikka tulisi liian suosituksi.
Torstain 25.8.2011 musiikkiannista vastasi Mikko “Gunu” Karjalaisen Gunu Alla Stars.
“Kyseessä on uuden kokoonpanon alku. Olemme soittaneet Timo ja Jussin kanssa kolmistaan. Nyt tuntui hyvältä lisätä harmoniasoitin. Timo Hirvosen tapa soittaa bassoa on antanut toki harmoniapohjaa ja Jussi Lehtonen yhdistää rumpusettiä ja percussioita mutta silti piano antaa uusia mahdollisuuksia musiikin tekemiseen ja Mikael Jacobson on loistava”.
Illan ohjelmisto koostui Gunun omista sävellyksistä ja standardeista. Tämän tyyppinen salaatti tarjoaa yleisön korvalla kokemuksia sopivassa suhteessa. Fake-kirjoista löytyy kyllä materiaalia, vaikka jättäisi pari sataa yleisintä unholaan. Ja jopa niistä saattaa joku toimia jos keksii uuden lähestymistavan.
Mikon omat biisit Unicorn, Half Higher ja muutama muu, joiden nimet jäi muistiin merkitsemättä, perustuivat sointukiertoihin, jotka antoivat Mikon ja Mikaelin sooloille ja mielikuvitukselle mukavasti tilaa. Mikon sofistikoitu trumpetti ja flyygelitorvi sopivat hyvin täysin akustiseen tilaan. “Kun rumpali malttaa, niin kaikilla on mukavaa” -periaate toimi jälleen. Mikael sai Kawai-flyygelistä kaikenlaisia herkkuja irti, sävyjä löytyi, niin dynaamisia kuin rytmillisiä.
Komppipari Hirvonen-Lehtonen hoiti pohjatyön tyylikkäästi. Jussin rumpusetti koostui peruspaketin lisäksi bongo/gonga- osastosta. Toisessa kädessä kapula ja toisessa vastaavasti ei, lisäsi lyömiin lisäväriä ja -kirjoa. Timon sähköbassossa oli hyvä, metallinen, selkeä soundi, joka eli hanakasti kulloisenkin tilanteen mukana.
I Hear The Rhapsody, Slow Hot Wind ja Caravan -tyyppiset valinnat ovat jazzin peruskauraa. On kannattavaa kaivella arkistojen aarteita ja muistaa, että yleisön on hyvä päteä ja tunnistaa juuri soiva biisi. Tämäntyyppinen paketti toimisi hyvin myös vaikkapa Jazzliiton kiertuebändinä.
Mikko kertoili keikan tauolla lähtevänsä Jukka Eskolan kanssa New Yorkiin viikoksi.
“Olemme varanneet parilta huipputrumpetistilta soittotunteja. Tietysti on tarkoitus myös mennä jammailemaan ja muuten haistelemaan mitä siellä tehdään juuri nyt”.
Hyvä keikka ja loistava intiimi klubi. Suosittelen.