Halloween Blues torjui kaamoksen

Kuvat:

12.11.2009 08:18

Emil & The Ecstatics

Nautinnollista musisointia osataan tehdä täälläkin. Vaasalaisten ohjelma-anti oli monivivahteinen ja mehevä; moni-ilmeinen, moderni urbaaniblues useine nyansseineen kuvautui kauniisti. Tosin osuvampi nimi Halloweenille nykymuodossaan olisi mielestäni pikemmin happening kuin festivaali, mutta tämä on makuasia.

Halloweenin tämänkertainen päävieras oli ruotsalainen uuden aallon blueskanuuna Emil & The Ecstatics Tukholmasta. Taitavan nuoren kitaristin Emil Arvidssonin liidaama yhtye villitsi sähköisellä menollaan vaasalaiset.

Ekstaattiset ruotsalaiset soittavat paljon muutakin kuin bluesia, rytmibluesia, soulia jne. Ei kuitenkaan poppia eikä bluesrockia, mikä on aina positiivista. Ruotsalaiset fokusoivat aina pienimpiin detaljeihin saakka kaikessa, mitä he tekevät – tämä pätee niin talouselämässä, markkinoinnissa, brandien luomisessa kuin bluesin soitossakin.

Niukoin eväin tai arpapelillä ei lähdetä minnekään. Arvidsson oli nyt mm. vaatinut kosketinsoittimeksi aidot Leslie Hammond -urut tukemaan yhtyeen sähköistä soundia.

Muuten hyvä, mutta armoitettuna digiaikana näitä tonnin painoisia hammondeja ei oikein tahdo löytää enää mistään. Ilmajokisen muusikon Martti Jalavan soitinkokoelmista soitin kuitenkin saatiin, ja kaikki kääntyi hyväksi.

Ecstatics-urkuri Johan Bendrik myös tietää, miten Hammond-urkuja pitää soittaa. Jengi oli jo muutoinkin dorkana ja sekosi lopullisesti Bendrikin taiturimaiseen tyylittelyyn. Aidon bluesartistin tie on sellainen.

Arvidsson itse stilisoi maukkaasti selkeällä ja puhtaalla sähkökitaran twang-soundilla. Vasemman käden asemien vaihto oli miellyttävää seurattavaa.

Pidin myös Emilin otteesta yhtyeen johtajana. Hän havainnoi ja kontrolloi valppaasti lavatapahtumia pysyen jatkuvasti tietoisena, mistä tuuli puhaltaa. Tässäkin monilla suomalaisyhtyeillä olisi paljon opittavaa.

Basisti Mats Hammarlöf hauskuutti yleisöä omintakeisella soittajan tanssilla. Soiton täsmällisyys ei kärsinyt, vaikka hän eli musiikkia hyvin vahvasti myös kehollaan. Rohkenenpa arvella, että monen suomalaismuusikonkin tuotos parantuisi kehon tietoisemmasta mukaan ottamisesta soittoon.

Laittakaapa, blues-ystävät Ecstatics saman tien seurantaan! Bändi on kovassa nousussa monissa Euroopan maissa Ruotsin blueseliitin edustajana.

 

Voimaperäistä pudottelua

Ville "Lefty" Leppänen (Kuva: Fred Stén, Baltic Jazz 2007)

 

Kitaristi Ville ”Lefty” Leppäsestä on kehittynyt melkoinen slide-virtuoosi. Toisin kuin useimmat putkisoittajat, Leppänen siirtyi harjaantuneesti ja varman oloisesti välillä myös mollimaailmaan.

Leppänen pisteli myös metkaa lavakoreografiaa, mikä ei millään muotoa koitunut soiton tarkkuuden päälle.

Leftyn yhtye on nimeltään Keystone Cops. Samanniminen seurue oli aikoinaan mykän filmin farssi- ja komediaryhmä, lauma totaalisen mihinkään järjelliseen kykenemättömiä poliiseja.

Tiedossani ei ole, mikä tässä nimessä on innoittanut kitaristia. Ehkä se on jotakin muusikkohuumoria -tämä trio kun on erittäin kyvykäs, osaava ja tuotoksessaan näppärä.

Roots-musiikkiin erikoistunut yhtye soittaa valtaosin Leppäsen omaa musiikkia. Bluesin lisäksi siinä erottuvat mm. kantri, etelän rock ja balladit.

 

Blues Business on myös Jazz Business

Eero RaittinenVokalisti Eero Raittinen on suomalaisen bluesin työmyyriä. Raittinen esiintyi Vaasassa nyt ensimmäistä kertaa Blues Busineksen solistina. Aikaansaannos ei ollut millään muotoa kyhäelmä, mutta kieltämättä se kuulosti paikoin jossain määrin puolivalmiilta.

Kokeneen solistin epävarmuus oli alussa suorastaan piinallista. Valetenorilla korkealta vetänyt vokalisti käytti myös kurkkuvibraatiota efektinä, mikä tuntui jakavan yleisön kahtia. Ohjelmisto rakentui blues-standardeihin (Little Red Rooster, Every Day I have the blues jne.), kuitenkin ilman merkittäviä uusia sovituksia.

Ilmapiiri terävöityi ja yleisökin valpastui, kun Lefty Leppänen puuttui yllätysvieraana peliin. Soitto alkoi edistyä ja rockabilly-pohjainen irrottelu kulki upeasti.

Vaasalainen Blues Business on laulaja-pianisti-kitaristi Calle Bergmanin johdolla kehittänyt konseptiaan hyvin uskottavasti ja maukkaasti. Yhtye liikkuu kokeneesti boogie-woogie -tunnelmissa, ja käyttää oikeaoppisesti myös kontrabassoa rockabilly-sävyisessä musiikissaan.

Hidas blues ja jazz (Take The A-Train jne.) nähtävästi vasta hakevat muotoaan yhtyeen ilmaisussa, mutta annetaan ajan kulua. Summertime kyllä sisälsi jo hienoja, uusia vivahteita mm. hyvänmakuisen tenoriosuutensa (Markus Kaikkonen) ansiosta.

Calle Bergman on parhaimmillaan rockabilly-tyylisenä kitaristina. Tämän tyylilajin hallitsevat Suomessa vain harvat. Englantilaisen valssin (Good Night, Irene) tunnelmissa päättynyt setti oli kaiken kaikkiaan oikein virkistävä.

Halloweenin pääkonsertti Royal Bar & Nightissa alkoi ja pysyi aikataulussa. Tämä on jazz & bluesosastolla siksi harvinaista, että siitä on erikseen mainittava. Oikein tosi; on kuulkaa kiva, kun kerrankin voi keskellä yötä palata kotiin suunnitelmien mukaisesti eikä arvaamalla.

Loistavasta Halloween-miksauksesta (Tommi Härmä) on myös annettava kehuja; soitinerottelu oli taitavaa ja volyyminkäyttö pysyi loppuun asti kohtuudessa. Liian usein hyvinkin alkaneen keikan miksaajilla mopo karkaa käsistä ja lopussa ollaan kuulovaurioasteella.

Lauantain pääkonsertin lisäksi Halloweenissa oli matineakeikka iltapäivällä, jossa musisoivat Lassie and the Lads sekä Bluesleipurit. Yöllä tiukan after partyn aktina oli Pohjanmaan kivikova bluesylpeys, Cotton Blues Band.

Halloween Blues lauantaina 31.10 Vaasassa, pääkonsertti Royal Bar & Nightissa, matinea Martin Baari, after party O’Malleys.

Emil & The Ecstatics, Keystone Cops, Eero Raittinen & Blues Business, Lassie and the Lads, Bluesleipurit, Cotton Blues Band.


Takaisin
Translate »