Heikki Sarmanto Sextet Jyväskylän kesän yllätysvieraana

Kuvat: Samppa Erkkilä

11.07.2019 22:49


Heikki Sarmanto Sextet

Jyväskylän kesän musiikillinen yllätysnumero oli maanantainen Heikki Sarmannon sekstetin Flowers in the Water -konsertti yliopistolla. Flowers in the Water on artistin debyyttikiekko (1969), joka esitettiin ja äänitettiin silloisilla Jyväskylän kulttuuripäivillä. Päivälleen viisikymmentä vuotta myöhemmin bändi palasi kaupunkiin ja musisoi tuon nyt jo legendaksi muotoutuneen produktion hengessä ja osin sen sävelin; nimestään huolimatta konsertti muodosti pikemmin läpileikkauksen Sarmannon60-70 -lukujen tuotantoon kuin varsinaiseen teema-albumiin. Maestron lisäksi alkuperäisen sekstetin jäseniä olivat puhaltajat Juhani Aaltonen ja Esa Pethman. Oman aikansa vihaiset nuoret miehet ovat kahdeksankymppisinä veteraaneina hyvässä soittovedossa ja virtaa löytyy edelleen.

Heikki Sarmanto

Nyt jo eräänlaisen Suomi-jazzin klassikkolevyn gloorian ansainneen livesession muut originaalijäsenet olivat 60-luvulla Bertil Lövgren (trumpetti), Teppo Hauta-aho (kontrabasso) j Matti Koskiala (rummut). Kuudesta muusikosta kolme siis oli myös alkuperäisen ensemblen jäseniä; uudet jäsenet olivat Jukka Eskola (trumpetti), Pekka Sarmanto (kontrabasso) ja Reino Laine (rummut).

Modernin jazzin edelläkävijä Heikki Sarmannon paluu Jyväskylän Kesään oli faneille hyväntuulinen jälleenkohtaaminen. Yliopiston juhlasali Seminaarinmäellä oli täynnä, niin vanhoja faneja ja kulttuuripäivien vanhaa yleisöä kuin nuoria jazzin harrastajiakin.

Alkuperäinen keikka ja sen livelevytys koostuu neljästä, pitkähköstä kappaleesta: Flowers in the Water, 522, Princess of Darknessja CB?  

Balladeista tunnelmahetkiä  

Joseph Kosman ikivihreä Kuolleet lehdet(Les Feuilles mortes) oli konsertin avausnumero, mikä ei ehkä osoittanut bändiltä aivan parasta mahdollista harkintakykyä. ”Kun saapuu syys” on niin kulunut standardi, että siihen on enää vaikea lisätä kovinkaan tuoretta lähestymistapaa tai persoonallista näkemystä.

Juhani Aaltonen

Eikä se tuntunut nyt olevan oikein bändin aikeissakaan. Outo asenne, koska oikeastaan Sarmanto nousi aikanaan juuri vastustamaan löysää evergreen -jammailua ja vaati jazzille samaa kohtelua kuin klassiselle musiikillekin – samalla rimannostoa jazzille itselleen. Nyt ajauduttiin turhan helppoihin ratkaisuihin, harjoittelemattoman tuntuiseen repertoaariin ja biisitasolla hieman liian yksinkertaistaviin sointukiertoihin.

Nostalgian herättely tietenkin on aina sallittua ja suotavaakin, mutta siihen tarkoitukseen löytyy parempiakin kappaleita ja tietenkin voisi Sarmannon kaliiberin muusikolta odottavan innostavia sovituksia. Jazzin ystävän kuuntelijaodotus oli nyt toisenlainen kuin konsertin anti.

Konsertin ensijakson esityksiä hallitsi enimmäkseen hyvin samankaltainen, keskinopea tempo, rumpu/basso -komppi oli täsmällistä, joskin hieman väritöntä. Kuultiin oikeastaan kaikkea muuta kuin Flowers in the water-levyn biisejä. Sarmanto itse oli tarmokkaasti mukana sessiotyössä ja oikean käden juoksutuksissa oli vanhaa dynamiikkaa tallella.

Esa Pethman

Bertil Lövgren (80) sai kauniin tribuutin Jukka Eskolalta. Vauhdikasta sointuvaihtelun dynamiikkaa oli miellyttävää kuulla – hieman samaan tapaan kuin Rauno Lehtinen käytti evergreenien jammailuosissa (kuten mm. kauniissa balladissaToiset meistä). Sarmanto sanoikin eräässä takavuosien haastattelussani arvostavansa suuresti Ranen orkestraatio- ja sovitustaitoja. Keskitempoiseen tempoon tuli lisää ruutia ja Laine innostui rumpusooloiluunkin.

Dynaamista tulkintaa  

Hieman vaisun alun jälkeen voimakasta ja aggressiivisempaa otetta alkoi toisessa osassa löytyä varsin nopeasti myös balladien sooloimprovisaatioihin. Setin aluksi Juhani Aaltonen, huilu, ja Sarmanto improvisoivat elähdyttävästi ja pienimuotoinenkin sessio sai uutta puhtia ja uskottavuutta.

Flowers in the water-nimisävelmän tulkinta poikkesi oleellisesti tyyliltään konsertin ensijaksosta.

Pethman veti römeän ja sytyttävän tenorisoolon, jota Eskolan osuus tuki komeasti.

Ibiza, saari Espanjassa, vertautuu jossain määrin Chick Corean menestysbiisiin La Fiesta(1967). Trenditietoinen Sarmanto kuunteli aktiiviaikanaan tarkkaavaisesti maailmalta kantautuvia säveliä ja kehitteli niiden pohjalta omia visioitaan. Nyt trumpetti- ja tenorisoolot erityisesti olivat ilonaiheina.

Psalm(Serious Music Ensemble -ajalta) kuulosti elegantilta, myös ilman Maija Hapuojan sanatonta laulua. MC, lyhenne Madame Chaloff (Moonflower-albumilta), oli omistettu Sarmannon pianonsoiton opettajalle, ja sisälsi jämäkkää sooloilua kontrabassolla.

Pekka Sarmanto alkoi oikeastaan vasta tässä vaiheessa käyttää sitä soundia, josta hänet tunnetaan. Lämmin, täyteläinen ja paksu, nyt tosin hiukan liian kumiseva, mutta sehän on lähes aina suuren salin ongelma. Kaunis huilu/trumpettikuvio täydellisti setin.

Encorena kuultiin pianosoolo, hidas bluesvalssi Valssi pienelle tytölle, joka oli aikanaan omistettu Flowers in the Water -levyn äänittäjän tyttärelle. Herkkä kulminaatio nostalgiaillalle, jos kohta tässäkin olisi mielellään kuullut sekstettiä – kyseessähän ei ollut pianistin sooloilta.

***

Jyväskylän Kesä (aluksi Jyväskylän kulttuuripäivät) on vanhin pohjoismainen, yhtäjaksoisesti järjestetty kulttuurifestivaali, josta muutkin ovat ottaneet mallia. 1956 lähtien järjestetty tapahtuma on sisältänyt jo alussa jazzia, joten esimerkiksi Pori Jazz (perustettu 1966) on saanut siitä esimerkkiä, kuten Sarmanto muistutti.

Kansainvälisesti arvostettu, monitaiteinen kulttuuritapahtuma sisältää teatteria, tanssia, konsertteja, mestarikursseja nuorille muusikoille, elokuvanäytössarjoja ja eri alojen seminaareja. Tapahtumaa tuskin edes olisi olemassa ilman säveltäjä ja kulttuurivaikuttaja Seppo Nummen ansiokasta panosta, mitä Sarmanto myös lämpimästi muisteli konsertissaan.

Hannu Kiviranta ja Matti Louhi vastasivat 1969 tuotoksen live-äänityksestä, paljolti kotikutoisin vehkein. Ilmankos levyn soundi onkin viehättävän kotitekoinen ja karhea, mutta jotensakin sydämiin vetoava ja poikkeaa kaikin tavoin digiajan kylmyydestä ja sliipatusta puhtotyylistä.

Sarmanto kutsui äänittäjät estradille ja kiitteli heitä vuolaasti – tällaiset henkilöt tekevät todellisia kulttuuritekoja, hän totesi. Jotta muusikot pääsevät tekemään työtään, tarvitaan niitä, jotka pistävät ensin rattaat pyörimään ja vielä toisia huolehtimaan, että homma viedään maaliin asti.

 

Jyväskylän kesä maanantaina 8.7.19
Heikki Sarmanto Sextet:
Flowers in the Water.
Sarmanto (piano); Juhani Aaltonen (huilu, alttosaksofoni); Esa Pethman (tenorisaksofoni); Pekka Sarmanto (kontrabasso); Reino Laine (rummut); Jukka Eskola (trumpetti, flyygelitorvi)

 

 

Takaisin
Translate »