Enpä ole kuunnellut fadoa kun joskus sattumalta radiosta. Vaimoni on ehdottanut Portugalia matkakohteeksi, mutta vielä on reissut suuntautuneet Välimeren kohteisiin. Kun ravintola Petiscarian fb-sivulla mainostettiin fadoiltaa kera aidon portugalilaisen ruuan ja viinin niin siinäpä kätevä simulaattori, jolla matkakohdetta voisi testata yhden illan ajan.
“Portugalin kulttuuri on tullut tutuksi vaimoni kautta”, kertoi paremminkin jazzyhteyksistä tuttu Pekka Mesimäki. – Ruoka siellä on terveellistä ja viinit erinomaisia. Myöskin olen oppinut erottamaan hyvän fadon turistimusacista, joten nyt halusimme testata yhdistelmää omassa ravintolassamme täällä Hietalahden hallissa.
Patricia Costa asuu ja esiintyy Portossa. Hakukoneen perusteella häneltä löytyy ainakin kolme julkaistua albumia ja esiintymisiä kotikaupungissa on lähes joka ilta. – Pienellä riskillä kutsuimme hänet Suomeen kahden loistavan kitaristin Pedron ja Andrén kanssa. Tila löytyi täältä kauppahallin päädystä ja molemmat illat myytiin loppuun.
Kun ei ole kuullut, kun Amalia Rodriquezin ja Marizan laulua radiosta, piti Wikipediasta tarkistaa mistä on kyse. Fado on Portugalissa 1820-luvulla kehittynyt kansanmusiikin tyylilaji. Sanoituksiltaan fado on tyypillisesti surumielistä. Fado liitettiin vuonna 2011 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.
Olin itse kuulevinani Patrician laulussa sävyjä argentiinalaisesta tangosta, kreikkalaisesta kansanmusiikista ja ehkäpä bluesista. Kuitenkin fadon esittäjän tunnelataus on jotakin ainutlaatuista. Lauluissa on aluksi herkkyyttä, joka kasvaa vahvaksi purkaukseksi viimeisessä värssyssä.
Klassisen ja portugalilaisen kitaran vuoropuhelu on tärkeä osa kokonaisuutta. Säestys perustuu paksuilla kielillä soitettuun bassokulkuun, joka johdattaa sointukiertoa ohuemmilla kielillä toteutettuna. Portugalilainen kitara koristelee ja soittaa milloin melodiaa tai vastamelodiaa. Sekä laulu että portugalilainen kitara leijuvat täsmällisen kompin päällä välillä edessä ja välillä jäljessä. Myös hitaat triolikuviot kuuluvat asiaan.
Patrician ohjelmistossa oli klassisia numeroita 20-luvulta ja myös uudempaa fadoa. Vaikkei portugalin kielestä ymmärrä mitään, välittyy esityksen kautta tarina rakkaudesta, yksin jäämisestä, kiitoksesta että saa laulaa ja soittaa, onnesta ja pettymyksestä, siis elämästä.
Poimin kolmen setin ohjelmistosta seuraavat kappaleet: Estranha Forma De Vida, Tu Tens Que Me Acontecer, Foi Deus, Fria Claridade, Abril Em Portugal ja Noite De St António. Näistä tutulta kuulosti tietysti Portugalin huhtikuu, jopa niin tutulta, että yleisö lauloi siinä mukana.
Esitys vaikutti niin voimakkaasti yleisöön, että servieteillä oli muutakin käyttöä, kun suupielen pyyhkiminen.
Fado-ilta, Petiscaria, 1.12.2018