Ina Forsman – Been Meaning To Tell You 

Kuvat: Eero Kallio

28.01.2019 11:18


Ina Forsman

Ina Forsman valloitti taidokkaalla ja tunteita tihkuvalla esiintymisellään loppuunmyydyn G Livelabin Helsingissä. Samalla hän avasi hienosti toisen soololevynsä julkkarikonserttien kiertueen.

Kirjoitin vuoden 2016 Finnish Blues Awards -raportissani Ina Forsmanista, että hän sai yleisön innostumaan soullahtavilla biiseillään. Totesin edelleen, että kahden blueskuningattaren, siis Erja Lyytisen ja Aija Puurtisen jälkeen voitiin siirtyä ihailemaan bluesprinsessaa, jolla on taatusti hieno tulevaisuus edessään. Ina oli palkittu edellisenä vuonna (2015) Blues Awardseissa vuoden tulokkaana.

Enää ei voida puhua nuoresta tulokkaasta ainakaan kotimaamme mittapuulla, ulkomailla toivottavasti aivan lähitulevaisuudessa. Prinsessa on kohonnut kotimaamme soulbluesin kuningattaren asemaan eikä pelkästään esiintyjänä, vaan myös säveltäjänä ja sanoittajana. Ina on nimittäin säveltänyt kaikki levynsä biisit yhdessä bändinsä kosketinsoittajan Samuli Rautiaisen ja  Anna Wikmanin kanssa ja sen lisäksi sanoittanut kaikki levynsä biisit. Hienoa työtä kaikki tyynni. 

Sinistä sielukkuuta

Ina aloitti konsertin esittämällä pätkän lempibiisistään Be my Home acapellana, kunnes kutsui bändinsä; Samuli Rautiainen koskettimet, Sirpa Suomalainen tenorisaksofoni ja huilu, Iiro Kautto basso, Jaakko Pöyhönen rummut ja hoiti bändin kanssa biisin niin sanotusti kotiin.

Kitarafriikkinä kaipasin bändiin kitaristia, etenkin kun Inan edellisessä bändissä soitti loistava Robbie Hill, Skotlannin lahja soittolavoillemme. Mutta mitä pitemmälle konsertti eteni, sitä vähemmän kitaraa kaipasin. Bändin soitto oli ilmavaa, rentoa ja kaikinpuolin tyylikästä. Rautiaisen pianoluritukset olivat kiehtovia ja raikkaita. Suomalaisen foni soi muhkeasti ja huilu kauniisti. Komppi toimi ja vaihtelevat rytmit iskivät biisien ytimeen.

Ina osasi ottaa yleisönsä. Hän kertoi jouhevasti ja rohkeasti biisien taustoista sekä uuden levynsä synnystä, johon liittyy dramatiikkaa enemmän kuin tarpeeksi. Ina oli nimittäin tehnyt biisejä  heti vuonna 2016 julkaistun ensimmäisen levynsä jälkeen ja tallentanut ne vain puhelimeensa. Kuinkas ollakaan hän kadotti puhelimensa ja siinä olleet biisinsä vielä samana vuonna New Yorkissa. Muita tallenteita ei ollut. Kova kokemus, mutta Ina piti tapahtumaa toisaalta onnekkaana, sillä biiseistä tuli parempia, kun hän ryhtyi väsäämään niitä uudestaan. 

Inan juonnoissa tuli esiin biisien ja sanoitusten omakohtaisuus. Sanoitukset ovat herkkiä, nöyriä ja vahvoja, mutta samalla niistä paistaa kiitollisuus, aitous ja positiivinen usko tulevaan.

Tunteen paloa

Biisit olivat sopivan vaihtelevia. Esimerkiksi toisena esitetty Get Mine oli nopeatempoinen, lähellä hiphoppia ja räppiä, mutta sitä kaikkea sopivana sekoituksena, jossa oli mukana myös ripaus soulia. Sielukasta soulia, R&B:tä, funkahtavaa jatsia ja niiden välimuotoja oli muutoinkin tarjolla. Inan ilmaisukyky pääsi elementtiinsä illan aikana. Hänen äänessään ja tulkinnoissaan on elämän karheutta enemmän kuin 24 vuotiaalta kaunottarelta voisi odottaa. Inan ääni taipui hienosti, fraseeraus toimi ja esikuvan Etta Jamesin voimakkuus paistoi taustalla. Inan äänessä oli hetkittäin jopa Ettalle ominaista rouheuttakin sanan myönteisessä merkityksessä.

Puolet konsertista oli uudelta levyltä, puolet edelliseltä. Itselleni mieleen jäivät uuden levyn Be My Home, positiivinen All Good, Genius ja rankka Miss Mistreated. Iskevä ja vahva Watcha Gonna Do toi mieleen itsensä Aretha Franklinin. Viekoitteleva Why You Gotta Be That Way oli lähellä fuusiojatsia. Myös Figure ja tietenkin acapellana esitetty Sunny  olivat upeita.

Hyvin lähti kiertue liikkeelle tämän konsertin myötä. Ina on kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Uskoisin sen tapahtuvan lähitulevaisuudessa, sillä niin hyvät ovat Inan tulevat kuviot. Blues Caravan kiertue ja mainio uusi levy työntävät uraa eteenpäin.  Been Meaning To Tell You  on taltioitu Austinissa Teksasissa ja sen on tuottanut Grammyn ja useita Blues Awardseja USA:ssa voittanut tuottajavelho Mark ”Kaz” Kazanoff.  Palaamme levyn arviointiin myöhemmin.

Kehua täytyy myös esiintymispaikkaa G Livelabia. Äänentoisto oli kerrassaan mainio. Volyymi oli sopiva. Kaikki soittimet kuuluivat hyvin. Soundcheck oli tehty huolellisesti. Kaikki toimi. Olisipa aina näin! Erikoisuutena voidaan mainita, että juomatilaukset oli mahdollista tehdä älypuhelimeen ladatulla aplikaatiolla ilman baaritiskille tallustelua. Tosin vanhanaikainenkin onnistui.

Ina Forsmanin levynjulkistamiskonsertti  G Livelab 11.1.2019

•  •  •

Ina Forsman: Been Meaning To Tell You

Sain tilaisuuden haastatella Ina Forsmania  G Livelabissa ennen hänen levynsä julkistamiskonserttiaan. ”Been Meaning To Tell You”  julkaistaan virallisesti 25.1.2019. G Livelabin backstagella kehkeytyi miellyttävä juttutuokio, jossa kävimme läpi Inan uraa ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Mikä sai nuoren Idols-voittajan siirtymään bluesin ja juurimusiikin pariin?
Ensiksi haluan oikaista, että olin kyllä Idolsin finaalissa, mutta en voittanut kisaa. Mutta itse musiikista haluan kertoa, että olen aina tykännyt vanhasta musiikista. Bluesiin siirtymisestä voidaan syyttää Helge Tallqvistia, jonka bändiin pääsin esiintymään. Helge ja minä asuimme molemmat Sipoossa, joten yhteys syntyi luontevasti.

Sinun yhteydessä on muistaakseni usein mainittu Etta James. Ketkä ovat suurimpia musiikillisia vaikuttajiasi?
Kyllä Etta James on suurin esikuvani. Hänen rehellisyytensä ja aitoutensa teki aikoinaan suurimman vaikutuksen. Lisäksi hänen tapansa antaa esiintymisissä kaikkensa eli laittaa kaikki peliin, ovat aina ihastuttaneet minua. Muita vaikuttajia ovat Aretha Franklin ja Donny Hathaway, joita kuuntelen mielelläni.

Olet varmaankin opiskellut laulua. Voitko mainita opettajiasi?
En ole varsinaisesti opiskellut laulamista, joten minulla ei ole ollut laulunopettajia muuta kuin tietysti koulussa. Pidän itseäni itseoppineena. Olen oppinut kuuntelemalla muiden artistien äänenkäyttöä. Ensimmäisenä tietenkin Etta James.

Keitä kuuluu nykyiseen bändiisi? 
Suomessa bändiini kuuluvat Samuli Rautiainen koskettimet, Sirpa Suomalainen puhaltimet, Iiro Kautto basso ja Jaakko Pöyhönen rummut.

Rautiainen ja Kautto olivat aikaisemminkin bändissäsi, mutta kitaristia ei tällä kertaa ole mukana.
Tällä kertaa päädyimme kitarattomaan kokoonpanoon. On hyvä, että tutut kaverit jatkavat.

Olet muistaakseni jo toista kertaa mukana Blues Caravan -kiertueella. Miten laajalti Euroopassa kierrätte tänä vuonna? Onko Suomi mukana?
Keikkoja tulee kaikkiaan 150. Pääasiassa kierrämme Euroopassa, mutta myös USA on mukana. Suomessa on tarkoitus vierailla keväällä tai kesällä. Esiintymispaikat vaihtelevat isoista festivaaleista parinsadan hengen klubeihin. Muut Blues Caravan -kiertueen artistit ovat Ally Venable ja Katarina Pejak.

Miten pääsit mukaan kyseiselle kiertueelle? Entä Ruf Recordsin artistiksi?
Ruf Recordsista oltiin yhteydessä ja ehdotettiin yhteistyötä. 

Aimo Ollikainen ja Thomas Ruf vuoden 2016 Finnish Blues Awardseissa

Osallistuit vuonna 2014 European Blues Challenge -kisaan Riiassa Suomea edustaneen Helge Tallqvistin bändin laulusolistina. Ruf levy-yhtiön omistaja Thomas Ruf oli tuohon aikaan Euroopan Blues Unionin (Europian Blues Union) puheenjohtaja. Oliko näillä seikoilla vaikutusta yhteydenottoon?
Kyllä varmasti, esiintyminen tuossa kisassa sujui hyvin. Olen paljosta kiitollinen Helgelle ja hänen bändilleen, että sain olla siinä mukana. Ensimmäinen soololevyni ”Ina Forsman” julkaistiin tammikuussa 2016 nimenomaan Ruf Recordsin toimesta. Samana vuonna minut pyydettiin mukaan Blues Caravan -kiertueelle. Tänä vuonna tulee siis toinen kerta.

Ina sai vuonna 2015 Vuoden tulokas -palkinnon ensimmäisissä Finnish Blues Awardseissa. Tapasin vuoden 2016 Finnish Blues Awardseissa Thomas Rufin, kun hän oli Ruf levy-yhtiön omistajana tullut julkistamaan Inan ensimmäistä soololevyä. Hän seurasi innostuneena Inan silloisen bändin esiintymistä tuon vuoden Finnish Awardseissa.

Kuulin, että uuden levysi materiaali katosi NYCissä. Miten se tapahtui? Uskallatko kertoa?
Olin hurjan innostunut ensimmäisestä omasta levystäni ja tein heti sen ilmestymisen jälkeen uusia biisejä. Tallensin kaikki uudet biisini ja niiden aihiot puhelimeeni. Kun olimme vuonna 2016 New Yorkissa, puhelimeni katosi. Ilmeisesti unohdin sen johonkin, enkä enää sitä löytänyt. Biiseistä ei tietenkään ollut muita kopioita, joten ne katosivat puhelimen mukana.  

Annoin asian olla ja aloin kelata biisejä vasta jonkin ajan kuluttua. Kun tein niitä uudelleen, ne tulivat parempina, jalostettuina versioina esiin. Puhelimen hukkaaminen saattoi olla onnekas sattuma, joka johti parempiin biiseihin.

Olen kuunnellut kertaalleen levyn ja se vaikuttaa erinomaiselta. Kertoisitko levyn materiaalista, muusikoista, biiseistä jotakin.
Levy äänitettiin Austinissa Texasissa ja sen tuotti Kaz Kazanoff. Kaikki muusikot ovat amerikkalaisia. Levy  on sekoitus soulia, jatsia, vähän funkia ja onpa siinä pieni annos hiphopiakin. 

Miten paljon pääsit vaikuttamaan levyn sisältöön?
Itse asiassa sain täysin vapaat kädet biisien valinnassa. Biisit ovat omiani ja minulle todella henkilökohtaisia. Ne sisältävät myös minulle arkoja asioita ja kipeitä muistoja. Halusin kuitenkin levystä raikkaan, mutta samalla halusin, että siinä tulee esiin nöyryys ja kiitollisuus elämän tärkeitä asioita kohtaan.

Sävellystyössä ovat olleet mukana Samuli Rautiainen ja Anna Wilkman. 

Mikä on levyn suosikkibiisisi?
Kaikki ovat minulle hyvin läheisiä, mutta suosikkini on ”All Good”. 

Onko Sinulla aikaa ja suunnitelmia esiintyä kotimaassa kuluvan vuoden aikana?
Tammikuussa meillä on nämä levyn julkistamiskeikat. Kesällä on tarkoitus esiintyä ainakin joillakin kotimaan festareilla. Toivottavasti jotain muutakin järjestyy.

Ina on jo luonut kansainvälistä uraa varsin menestyksekkäästi. Uskoisin, että suuri läpimurto on tulossa ja jopa aivan lähitulevaisuudessa. Uusi levy on erinomainen ja Inalla on hyvät taustavoimat. Onnea matkaan. Silti rohkenen toivoa, että saisimme kuulla Inaa kesän aikana useammallakin kotimaan estradilla.  

Inan suosikkibiisi All Good

Takaisin
Translate »