Eilen Turkuun ehtinyt kaksikko sai alkunsa kolmisen vuotta sitten, kun Erdmann muutti Berliinistä Reimsiin, missä Le Bras oli vaikuttanut jo pitkään sekä muusikkona että yliopiston opettajana. Duo on aina vaativa yhdistelmä, missä molemmat soittajat joutuvat koville, sillä “välipäitä” on turha odottaa. Tenorisaksofoni ja piano yhdistelmä ei ole siitä helpoimmasta päästä, mutta tällä kokoonpanolla saadaan aikaan mielenkiintoisella tavalla erilaista musiikkia. He ovat löytäneet toisensa ja luoneet aistikkaan viihdyttävän kokonaisuuden, mistä saimme nauttia Turun Seudun Musiikkiopiston konserttisalissa.
Kaksikko soitti uuden levynsä sisältöä vapaasti improvisoiden. “Duo” oli tavallaan lyhyt johdatus, jolla haettiin yhteisiä rajoja tulevaan seikkailuun, mikä jatkui “Double Stupid” kappaleella, josta säveltäjä (Erdmann) sanoi löytäneensä itsensä. Le Brasin “Short Dream” oli reipas selviytymistarina nopeine vuoropuheluineen, kun taas Johannes Finkin sävellys “Stehendes Nachtblau” kulki hitaasti korpien huminassa haku päällä. Matkalla käytiin ensimmäisen maailmansodan melskeissä ja löydettiin totuus joulun sanomasta.
Innkvisition ruuti oli kuivaa ja räjähteli tömäkästi
Kun kuulin Mikko Innasen soittavan ensimmäisen kerran joskus 1990-luvun lopulla, hänen raivoisan vapaamielinen puhalluksensa teki heti vaikutuksen. Olin lähes varma, että hänestä tullaan kuulemaan tulevaisuudessa paljon. Innanen on tehnyt sen jälkeen vakuuttavaa jälkeä eri kokoonpanoilla soittaen paljon eri puolilla Eurooppaa ja muilla mantereilla, käytännössä ehkä jopa enemmän kuin kotimaassa. Hän on ehtinyt soittaa monien, varsinkin vapaasta improvisaatiosta tunnettujen, artistien kanssa. Vuonna 2008 hänet palkittiin Suomen Jazzliiton vuosittain jakamalla Yrjö-palkinnolla. Seitsemän vuotta sitten aloittanut Innkvisitio taitaa olla Innasen vetämistä yhtyeistä tällä hetkellä kovimmassa vauhdissa. Yhtyeen ensimmäinen levy “Paa Da Pap” ilmestyi vuonna 2007 ja silloin mukana yhtyeessä oli vielä myös Timo Lassy, toinen suomalaisen jazzin kovista nykypäivän saksofonistinimistä. Nyt on taottu kasaan uusi äänite ruotsalais-saksalaisvahvistuksella.
Innkvisition sävellystyöstä vastaa etupäässä Innanen, mutta yhdessä “Two Men Galaxy” kaksikon, kosketinsoittaja, syntetisaattorin uudistajan, Seppo Kantosen ja monitoimirumpalin Joonas Riipan kanssa luodaan yhtyeen soittotapa ja hiotaan sävellykset kokonaisuudeksi. Sen jälkeen yhtyeeseen otetaan mukaan yleensä 1-2 muuta puhaltajaa, joiden kanssa tehdään konserttikiertueita ja esiintymisiä yhtenäisenä ryhmänä. Timo Lassyn jäätyä pois yhtyettä on täydentänyt ruotsalainen Fredrik Ljungvist, jonka pääinstrumentti on tenorisaksofoni. Ljungvist soittaa myös nyt julkaistulla uudella levyllä yhdessä Daniel Erdmannin kanssa. Erdmann on soittanut yhtyeessä myös pari kolme vuotta. Kokonaisuudessaan yhtyeen soitosta saatiin loistavaa näyttöä vuosi sitten Tampere Jazz Happeningissä, jolloin Pakkahuoneen seinät pullistelivat yhtyeen raivotessa lavalla.
Eilisessä TSMO:n tiloissa järjestetyssä ensimmäisessä “Clustrophy” – levynjulkaisukonsertissa yhtye esiintyi yhteensattumien vuoksi hieman poikkeavassa kokoonpanossa. Eturivissä Innasen lisäksi oli vain tenorisaksofonisti Daniel Erdmann. Ljungvist ei ole kiertueella mukana ollenkaan. Seppo Kantonen oli omalla paikallaan syntetisaattorin takana, mutta rumpuja kolisteli Joonas Riippan korvannut Tatu Rönkkö, joka tunnetaan mm. Elifantreen rumpalina. Hän voitti viime keväänä myös Tallinnassa pidetyn nuorten jazzartistien kilpailun rumpusarjan. Hän on selkeästi luontainen freejazz rumpali ja näin ollen sopi aivan mainiosti paikkaamaan Joonaksen, joka on taas omalla paikallaan kiertueen Loviisan ja Jyväskylän “keikoilla”.
Eilen kuulimme levyn kappaleiden lisäksi kaksi uutta ennen kuulematonta sävellystä, jotka eivät ehtineet levyn sisältöön. Ehkä saamme näitä vielä kuulla tulevissa äänitteissä. “Free-Tender” ja levyn nimikkokappale “Clustrophy” soitettiin juuri 90-vuotta täyttäneen Yusef Lateefin kunniaksi, jonka workshopissa Innasella oli mahdollisuus olla mukana pari vuotta sitten Tanskassa. “Jantaraboon II” ja “The Grey Adler Returns Again” olivat jatkoa ensimmäisen levyn sisällöstä. “Kannattaa siis ostaa myös ensimmäinen levy, jotta ymmärtäisi näiden kappaleiden sisällön” tokaisi Daniel. Tähän Mikko vastasi “niin, tätähän juuri yritin tässä vihjailla”. Näin hieman huumoria väliin.
Mielestäni Innanen on erityisen innostava baritonin soitossa, missä hän kaivaa tosi syvältä mitä merkillisimpiä ääniä. Hänen puhaltamisensa oli aika-ajoin hyvin raakaa ja sitä puolestaan Erdmannin enemmän melodisen kypsä ja harras soitto täydensi mainiosti. Paljolti vakavasti otettavaan improvisaatioon perustuva soitto oli omalla tavallaan myös hauskaa. Tämä tuli yhtyeen soitossa mukavasti esille, kun “pojat” hieman naurahtivat omille tehosteilleen. Se osoittaa lujaa ja varmaa henkistä otetta tekemiseen.
Tänään yhtyettä voi kuunnella Helsingissä Juttutuvassa, huomenna Salossa ja ylihuomenna Loviisassa ja seuraavina päivinä Keravalla ja Jyväskylässä. Ne jotka ovat innostuneita freen ja avant-garde jazzin yllättävistä kiemuroista voivat siis vielä käydä nauttimassa tästä innostavasta ja osittain myös hauskasta jazzmusiikin elämyskonsertista. Toki sitä voi sitten vielä kuunnella ostamalla levyn, TUM CD 025, jonka tuotannosta ja jakelusta vastaa TUM Records.