Nuoren polven muusikoksi kosketinsoittaja ja säveltäjä Jussi Fredriksson on yllättävän hyvin perillä ns. digiaikaa edeltäneen ajanjakson jazzista ja soittotekniikoista. Tahtoo sanoa ennen kaikkea 1970-luvusta, jolloin mm. Chick Corea, George Duke, Jan Hammer ja kumppanit veivät sähköpianon ja syntetisaattorin avulla jazzin uusiin ulottuvuuksiin.
Moog-syntetisaattorien keksimisen myötä todellinen musiikin revoluutio tapahtui muuallakin kuin jazzissa. Syntikat ovat musiikin ja efektien luomiseen käytettäviä, ääntä tuottavia elektronisia laitteita. Yleensä syntetisaattoreita ohjataan pianon koskettimistoa muistuttavalta laitteelta.
Syntikan avulla perinteisen 12-säveljärjestelmän portaaton ylittäminen käy kuin leikiten – tosin syntikan todellinen hallinta edellyttää syvällistä perehtyneisyyttä laitteeseen. Rockin puolella on varottavia esimerkkejä, että syntikat ovat johtaneet vain tyhjään efektismiin. Ja on niitä jazzissakin.
Fredriksson ei kuitenkaan pyri halpoihin, tehosteita itsetarkoituksellisesti käyttävään temppuiluun tai sisällyksettömään sointikolorismiin. Sävellyksissä on teema ja perusajatus, soitossa on ajatusta, sydäntä ja sisältöä.
Yllättävä sähköinen maailma
Sähköpiano- ja efektilaitemaailma on täysin oma juttunsa – ei käy päinsä, että akustiselta pianolta vain “siirretään” musisointi ja biisit sähköisiksi. Fredriksson tiedostaa asian ja on kasvanut sisään tähän kulttuuriin.
Kosketinsoitinsolistina Fredriksson ei jää makailemaan jonkin tietyn soinnin päälle tai kelaamaan jotakin fraasia, kuten usein kuulee tehtävän. Olematta varsinaisesti jazzin sci-fi-sfäärien kuvailua Turtlesien musiikki orientoituu ennen muuta progressiiviseen tendenssiin, mutta tekee sen perinnetietoisesti.
Fredriksson käyttää mielellään svengaavia, kontrabasson ja kosketinsoittimen unisono-riffejä sävellysten perustana. Sähköpianossa on miellyttävästi vanhaa, rouheaa Fender Rhodes -soundia.
Sävellykset ottavat virkistävästi vaikutteita perinteisestä jazztematiikasta. Teemat saattavat olla varsin pitkiä ja moniulotteisia, kuten illan päänumerossa Jazz Wars, joka edustaa maestron uudempaa tuotantoa.
Tuotoksen “elektrisyys” lienee ollut yllätys säveltäjälle itselleenkin. Hän kertoo varhaisiksi ihanteikseen akustisen pianon mestareita, kuten Keith Jarrett ja Bill Evans. Näinhän hyvät asiat usein juuri saavatkin alkunsa.
Suvereniteettia ja soittamisen iloa
Joskus kokeneiden ammattilaistenkin konsertti pysyy kasassa vain nipin napin, säkällä ja yleisön myötäelävällä innolla. Nuorekas Turtles selviytyy esiintymisen paineista täysin suvereenisti osoittaen hyvää lavauskottavuutta.
Busy Turtles -kokoonpano on ilmeisen huolellisen harkinnan tulos, elinvoimainen nuorten ammattilaisten ryhmä, joka panna täytäntöön taitavasti maestronsa visioita. Musisointi on dynaamista, liikkuvaa ja yhteisönä ryhmä vaikuttaa iloitsevan yhdessä työskentelemisestä.
Trumpetisti Tero Saartin soitto on täsmällistä ja silti notkeaa niin hitaissa legato-kohdissa kuin nopeissa kuljetuksissakin. Hän välttää näppärästi jazztrumpetistien itsetarkoituksellista trilli-koreilua.
Bändin rytmiryhmä ottaa vastuun svengistä. Basisti Ville Huolmanilla on juureva soittotyyli ja jäntevä rytmiikka. Jämäkkä bassosoolo hitaassa bluesissa oli innostava. Rumpali Jussi Lehtonen piiskasi väsymättä poljentoa nautiskellen selvästi olostaan ajajan paikalla.
Yrjö-palkittu kitaristi Teemu Viinikainen oli saanut soittoonsa runsaasti itsevarmuutta ja ideaa lisää sitten kuukauden takaisen Finlandia Jazzin. Viinikainen pudotteli komeasti joka suhteessa, niin säestäjänä kuin solistinakin.
Finlandia Jazzissa jäin kaipaamaan yhtyeeltä persoonallista panosta, joka kruunaisi kokonaisuuden ilmiömäiseksi. Nyt sellainen löytyi. Konsertin nouseva kaari huipistui neliosaisessa, puolituntisessa teoksessa Jazz Wars.
Muu ohjelmisto koostui pääosin yhtyeen nimeä kantavan mainion debyyttialbumin kappaleista; Busy Turtles¸ Etydi As-duurissa, Moods without filter jne.
Itse Miles Davis hengitti vahvasti All Blues -henkeen hitaalla bluesilla Glen on the Beach, johon maestro kertoo inspiraation syntyneen Miami Beachilla.
Miellyttävää edistymistä
Busy Turtles –keikka oli osa Suomen Jazzliiton maanlaajuista jazzkiertuetta. Jazzliiton ja Finlandia-talon yhteistuotantona Finlandia Jazz -tapahtuma esitteli kevään tasokkaita kiertuebändejä, joista Busy Turtles on yksi kiintoisimpia. Musiikki oli nyt selkeämmin hahmotettavissa, soitto oli tarkentunut ja kaverien muusikkous syventynyt.
Jussi Fredriksson on saanut jo nimeä oman trionsa ja elektrojazzyhtye Reactor-5:n kanssa, sekä työskentelystään lukuisten merkittävien jazznimien kanssa. Turtles-kvintetti muodostaa hienon jatkumon tälle kehitykselle; yhtye on omaksunut avarakatseisesti vaikutteita jazzin osa-alueilta.
Bändin musisointi oli sävykästä, tarkkaa ja emansipoitunutta – “kiinni jäämistä” ei siis pelätty. Esityksissä oli mukana myös rauhallisia, kahden soittimen mietiskeleviä jaksoja vastineena “satasella paahtamiselle” ja tutti-kohdille.
Nautinnollisesta kuunteluelämyksestä menee ansiota myös menestyksekkäälle miksaukselle ja Nuorisotalon akustiikalle.
Busy Turtles on vauhdikkaasti noussut Suomen sähköisen jazzin kärkinimeksi. Yhtye on mallikelpoinen indikaatio nuoren jazzpolven laajasta intressipohjasta. Debyyttialbuminsa perusteella Fredriksson kuuluu vahvasti kotimaisen jazzin kärkeen säveltäjänä ja bändi esiintyjänä.
Jussi Fredriksson & Busy Turtles Jazzliiton kiertueella: Seinäjoen Nuorisotalo 17.2.10. Jussi Fredriksson, kosketinsoittimet; Tero Saarti, trumpetti; Teemu Viinikainen, kitara; Ville Huolman, basso; Jussi Lehtonen, rummut.
Kiertueaikataulu:
to 16.2. Kajaani, Kaukametsän Kouta-sali klo 19
ke 17.2. Seinäjoki, Nuorisokeskus klo 19
to 18.2. Pietarsaari, Madison Pub klo 21
pe 19.2. Kotka, Konserttitalon ravintola Duetto klo 19
la 20.2. Nauvo, Grännas Hotel Stallbacken klo 19:30
to 25.2. Lappeenranta, Kolme Lyhtyä klo 20
pe 26.2. Kuopio, Kuopion Musiikkikeskuksen Jazzklubi klo 21
la 27.2. Joensuu, Teatteriravintola klo 21