Kasperi Sarikoski UMO:n solistina

Kuvat: Martti Koljonen

12.02.2020 14:22


Kasperi Sarikoski

UMO:n riveistä löytyy solistivoimaa, sehän tiedetään. Yleensä solistit saavat vuoronsa konsertin aikana kappaleessa, parissa, konsertin pääsolistin ollen usein ulkolainen. Tämän viikkoinen solistivieras oli kuitenkin orkesterin omista riveistä, tosin varsin tuore umolainen. Kasperi Sarikoski aloitti ykköspasuunassa virallisesti elokuussa 2019. Ensimmäisen kerran hän tosin vieraili pasuunasektiossa jo vuonna 2004 ollessaan vasta 16-vuotias.

UMO:n kotisivuilta saamme lukea:

Kasperi Sarikoski aloitti musiikkiopintonsa Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa vuonna 1997. Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen jälkeen hän päätyi akatemian jazz-osastolle ja valmistui maisteriksi vuonna 2013.

Opintoihin sisältyi myös vaihto-opiskelujakso Pariisin konservatoriossa. Viimeiset kaksi vuotta Sarikoski on tehnyt jatko-opintoja maineikkaassa Juilliard Schoolissa New Yorkissa ja samalla saanut jalansijaa sikäläisellä jazzkentällä soittamalla mm. Jazz at Lincoln Center Orchestran ja Wynton Marsalisin kanssa.

UMO ja Kasperi Sarikoski

Viimesyksyn konsertteja seuranneet ovat nähneet Kasperissa innokkaan nuoren miehen, joka pultissa seuraa toisten tekemisiä ja vuorollaan tarttuu sooloon, kun se on tarjolla. Nyt hänelle tarjottiin mahdollisuus tehdä kaksi keikkaa UMO:n solistina.

Savoy-teatteri oli 112-päivänä loppuunmyyty ja viimeisetkin paikat salissa täyttyivät, kun sisäänheittäjät ystävällisesti komensivat, tiivistäkää, tiivistäkää.

Konsertti alkoi Kenny Wheelerin sarjasta poimituilla 2. ja 3. osalla, jotka olivat saaneet lisänimet For H. ja For Jan. Sarja on säilynyt UMO:n nuottiarkistossa parikymmentä vuotta ja sitä olikin syytä päivittää. Yhteen pötköön soitetut osat käynnistyivät tuttiosan jälkeen rivakalla Ville Vannemaan soololla. Sitten saapui stagelle Kasperi ensimmäisen soolonsa kera, josta ponnisti Mikko Pettinen kunnon lentoon.

Neljän äänen alaspäin kulkeva teema aina kvartin nousulla tarjosi mahdollisuuden lähestyä myös sooloissa ja sitä käytettiinkin hyvällä menestyksellä. Sarja päättyi orkesterin yllätykseksi Kasperin laulamaan Janin teemaan tekstillä Time of Reflexion. Äänen sävystä tuli mieleen Chet Bakerin soundi, mutta kuitenkin Kasperin omalla twistillä.

Kari Sonny Heinilä kuuluu UMO:lle tärkeisiin henkilöihin niin soittajana ja kapellimestarina kuin myös säveltäjänä. Nyt oli vuorossa Kasperille sävelletyn teoksen ensiesitys. Kasperi vaihtoi jazzpasuunan kvarttiventtiilimalliin, jolla säveltäjän aivoitukset siirtyivät kuulijoiden korviin klassisella soundilla. Abyssinian Brass (Gold) oli oikeastaan yksiosainen pasuunakonsertto, jossa ei aina erottanut mikä ääni tuli nuottilapusta ja mikä soittajasta itsestään. Kiertomatka Abyssianiaan tarjosi näkymiä Egyptin mytologian romanttiseen historiaan.

Kassu laulaa

Abessinialainen on touhukas ja lempeä. Sen suosion syynä mainitaan villin ulkonäön lisäksi useissa vanhoissa kirjoituksissa sen eloisa luonne.

Se on älykäs, helposti motivoitava, sydämellinen perheenjäsen ja ystävä. Abessinialainen on hyvin nopea liikkeissään ja yllättävän voimakas. Aivan kuin Kasperin pasuuna.

Kasperi oli säveltänyt konsertin ohjelmistoon kolme kappaletta, joista kahteen sovituksen oli laatinut Mikko Hassinen. Slow Morning Coffee oli rauhallisen letkeä jazzvalssi, josta välittyi tunnelma kera päivän tärkeimmän aterian.

Dual Blue vei yleisön hetkeksi Cotton Clubiin, jossa soitti Duke Ellingtonin orkesteri ja alttosolistina varahodges Jouni Järvelä. Mainio bluestutkielma.  Tero veti kuin Cootie Williams konsanaan sitten vielä Manuel Dunkel. Itselle Dual Blue kolahti kovimmin.

Mikko Hassinen tapaa hyödyntää big bandin monipuolista sointiväripalettia olen kehunut ennenkin. Kaksi bassoklaraa, huilu, sordinoidut pasuunat, kaksi flygaria samaan aikaan kaksi harmonmutetrumppaa. Kuulostaa hyvältä. Bassopasuunan volyymi oli juuri yhden F:n kovempi kuin muulla sektiolla ja Mikael Långbacka toteutti sen sovittajan tarkoittamalla tavalla.

Artturi Rönkä oli tarttunut Kasperin teemaan Wide Lanes ja sen kepeissä tunnelmissa saatiin tunnin konsertti valmiiksi. Jaska Lukkarisen sutikomppi pelasi, kuten myös Ville Herrala ja Tuomo Uusitalo. Manu ja Max vetelivät laajakaistat suoriksi ja Kasperi hoiti homman kotiin ja mikä oli hoitaessa, kun orkesteri säesti Mikon turvallisessa otteessa.

Jälleen hieno keikka UMO:lta ja toinen vielä torstaina G-livelabissa, jossa kuullaan vielä muutama numero enemmän kuin tiistaina Savoyssa.

UMO Helsinki Jazz Orchestra Savoy-teatterissa 11.2.2020

Solisti: Kasperi Sarikoski, pasuuna. Kapellimestari: Mikko Hassinen
Puupuhaltimet: Jouni Järvelä, Max Zenger, Ville Vannemaa, Manuel Dunkel, Mikko Mäkinen.
Trumpetit: Teemu Mattsson, Timo Paasonen, Mikko Pettinen, Tero Saarti.
Pasuunat: Heikki Tuhkanen, Mikko Mustonen, Pekka Laukkanen, Mikael Långbacka.
Komppi: Tuomo Uusitalo, piano/Ville Herrala, basso/Jaska Lukkarinen, rummut

Ohjelma:
Part II – For H. * Säv. Kenny Wheeler, Part III – For Jan *  Säv. Kenny Wheeler, Abyssinian Gold * Säv. Kari Heinilä, Slow Morning Coffee * Säv. Kasperi Sarikoski, sov. Mikko Hassinen, Dual Blue * Säv. Kasperi Sarikoski, sov. Mikko Hassinen, Wide Lanes* Säv. Kasperi Sarikoski, sov. Artturi Rönkä

 

 

 

 

 

 

 

Takaisin
Translate »