Kim Wilson tarjosi tuhtia Chicago-bluesia

Kuvat:

03.11.2010 19:24

Kim Wilson taustallaan Larry Taylor (Kuva: Pertti Nurmi/BN)

Wilsonin bändissä soittaa useita alan konkareita. Basistina on Canned Heatissa ja John Mayallinkin riveissä mainetta luonut Larry Taylor, kitaristina  Chicagossa paljon työskennellyt Billy Flynn, rumpalina 60-luvulta lähtien lukuisten kovien bluesmiesten kanssa soittanut ja T-Birdseissakin 90-luvulla ollut Richard Innes sekä pianistina Barrelhouse Chuck alias Charles Goering, oppia mm. Little Brother Montgomerylta ja Sunnyland Slimiltä saanut.
Jos miehet ovat konkareita, niin myös heidän musiikkinsa on tuhtia perinnetavaraa, sillä he tarjoilevat hyvin marinoituina versioina etupäässä Chicago-bluesin klassikkoja, joiden alkuperäisesityksistä aikanaan vastasivat mm. Muddy Waters, Elmore James ja Lowell Fulson.
Tällaiseen hyvinkin 1950-lukulaisesti toteutettuun musiikkiin luonnollisesti myös Wilsonin Little Walterilta paljon vaikutteita saanut paikoin virtuoosimainenkin huuliharpismi istui erinomaisesti. Laulajana Kim Wilson tarjosi tuhtia Chicago-bluesia.mies on riittävän kyvykäs
Nykyisessä bluesissa on paljon tylsiä sivuilmiöitä, kuten kitaristien tylsää sisällyksetöntä luukuttamista ja bändien ylimitoitettua volyymia. Ikävä kyllä tällaisiin törmäsi bluesin syntysijoillakin Mississippissä ja Memphisissä syys-lokakuun vaihteessa.
Wilsonin turhia elkeitä karttanut miehistö onneksi malttoi pitää volyyminkin kurissa, eikä myöskään sooloja turhaan venytelty. Vaihtelua toi myös iltaan, että Flynn ja Taylor vaihtoivat parituntisen setin loppupuolella tehtäviä.
Vaikka Taylor onkin parhaiten tunnettu nimenomaan basistina, hän myös osoittautui mainioksi kitaristiksi. Erityisen hieno kitarasoolo häneltä irtosi vanhassa Chuck Willisin I Feel So Bad-kappaleessa. Sen hän rakensi todella tyylikkääästi.
Arki-iltoina joskus turhankin hiljaisen Birdlandin avaus bluesiin osoitti tämän musiikin vetävän hyvin yleisöä. Kannattaisikohan siitä vetää johtopäätöksiä tulevaan?

Takaisin
Translate »