Kirkkohan soi

Kuvat:

22.03.2009 11:05


Esityspaikkoina toimivat Helsingin kirkot ja vieläpä aivan hyvin, niin kauan kun musiikkia pelataan akustisesti. Lauantai-iltana (21.3.2009) oli Mikael Agricolan kirkkoon kokoontunut 1,5-satakunta kuulijaa. Heistä joka kymmenes kuului kotimaisen jazzin kärkiryhmään, niin kiinnostavalta illan ohjelma vaikutti jo ennakkoon.

Piano-trumpetti-rummut ei ole niitä tavanomaisimpia jazzkokoonpanoja, mutta kyllähän sillä saa aikaan vaikka mitä. Illan teemaksi oli valittu ”venäläinen psalmi”, joka tietysti on tosi kaukana edellä mainitusta instrumentaatiosta. Ortodoksinen kirkkomusiikki on laulettua, on esittäjänä sitten seurakunnan oma kuoro tai huipputason ammattilaismunkit, kuten Novosispaskin mieskuoro. Juuri tämä viimeksi mainittu oli toiminut innoittajana kun konsertin teemoja valittiin, kertoi Samuli Mikkonen. ”Venäläisten psalmien lisäksi ohjelmistossa on udmurtialaisia kansan melodioita. Ne mielestämme sopivat yhteen hartaiden kirkkolaulujen tummempiin sävyihin ja keventävät kokonaisuutta”.

Per Jörgensen, Markku Ounaskari ja Samuli MikkonenSamuli Mikkosen ja Markku Ounaskarin duo oli täydentynyt tätä projektia varten norjalaisella vuohipaimenella, Per Jörgensenillä. Per Jörgensen on pitkään toiminut muusikkona ja trumpetistina erilaisissa improvisoidun musiikin huippukokoonpanoissa ja hänellä todellakin on vuohien kasvatukseen keskittynyt maatila Bergenin lähellä, Keski-Norjassa.

Kynttiläpensaikon keskelle asettunut trio aloitti nopeasti kuluneen  tunnin pituisen meditaatiohetkensä rauhallisesti tilan akustiikkaa hakien. Per Jörgensen soitti trumpettiaan istualtaan ja se omalta osaltaan rauhoitti kokonaisuutta. Trumpetti kohti lattiaa suuntautuneena hän haki balanssia instrumenttinsa ja virityksensä kanssa. Lämpimän voimakas trumpetin ääni soljui pitkin kirkkosalin kivilattiaa kohti kuulijoiden kengänpohjia. Talvikenkien paksuista pohjista huolimatta soundi sulatti yleisön, joka rentoutui. ”Tästähän tulee hyvä juttu”.

Osa teemoista oli sovitettu hyvinkin etäälle alkuperäisistä tulkinnoista. Toisaalta Samulin Agricolan kirkon uruilla soittama psalmi toi mieleen munkkikuoron esityksen, niin hyvin oli äänikerrat valittu. Virsi paisui loppua kohti rumpujen ja trumpetin liittyessä teemaan.

Per osallistui yhtyeen sointimaailmaan myös dzembe-rummulla ja laululla. Laulutekniikka oli jonkin sortin kurkkulaulua falsetissa. Ensimmäinen laulua sisältävä kappale toi mieleen japanilaisen laulutekniikan ja viimeisessä lauluosuudessa udmurtilainen teema oli saanut lisäväriä Norjan vuorilta. Näinhän se on, kansanmusiikki ei tunne rajoja. Maantieteelliset etäisyydet saattavat olla suuria ja silti muusikot puhuvat samaa kieltä. (Joskus taannoin televisiossa esitettiin ohjelma, jossa irlantilainen The Chieftains -yhtye esiintymismatkallaan Kiinassa kohtasi paikallisia muusikoita ja musiikillinen yhteys syntyi heti).

Illan esityksissä syttyi monia tähtisadetikkuja palamaan muusikoiden tavoittaessa toistensa ajatukset. Mitään kikkailua ei ollut tarvetta harjoittaa. Yleisö havaitsi sen palkiten esiintyjät lämpimin aplodein.

Takaisin
Translate »