Neljän lahjakkaan muusikon muodostama Laura Annika Quartet ihastutti yleisönsä Kapsäkin keikalla Helsingissä, Metsä -uutuuslevyn julkkarikeikalla tiistaina. Myös levyttämätöntä materiaalia oli hieman tarjolla. Bändi on esittänyt omaa musiikkiaan vuodesta 2013. Lupaavan alun jälkeen LAQ on todella noussut omille siivilleen; se on otettava kvartettina – ei siis perinteisenä pianotriona, joka säestää laulusolistia. Omailmeinen ja oloissamme yksilöllinen tyyli on löytänyt uomansa ja tuotos on nykyisellään kerrassaan loistavaa.
Tein runsaat kaksi vuotta sitten jutun bändistä teemalla LAQ luottaa itseensä. Itseluottamus on tallella, mistä uusi albumikin on hieno todiste. Live-tilanteessa bändi työskentelee täsmällisesti ja energiansa säilyttäen. Musiikin keskeiset tekijät ovat vokalisti Annika Mustonen ja pianisti Aleksis Liukko, mutta se on osin kollektiivinen tuotos.
Bändi on kaikessa rauhassa kehitellyt omaa juttuaan ja tulokset ovat ilahduttavan persoonallisia ja erottuvia. Kiinnostavan EP -levynsä jälkeen bändi on kehittynyt hurjasti. LAQ lukeutuu selkeästi jazzgenreen, joskin vaikutteita on otettu myös maailmanmusiikista, vapaasta improvisaatiosta, singer/songwriter -materiaalista ja latinorytmeistä. Bluesskaaloja ei varsinaisesti ole hyödynnetty, mutta laulutulkinta sisältää paljon vaikutteita johtavilta bluesvokalisteilta.
Annika Mustonen on hakenut artistina vauhtia Metropolia -opintojen lisäksi myös Espanjasta, jossa hän oli opiskeluvaihdossa (Conservatori Superior de Música del Liceu, Barcelona). Tuliaisina on tullut kipakkoja espanjalaisia rytmejä, keinuvia lattarivaikutteita ja myös ulkoista ryhtiä – flamencovaikutteita tulee ilmentää ”nokka itsetietoisesti pystyssä ja rinta rottingilla.”
Näin kävikin. Sanattoman laulun ja ääniakrobatian lisäksi ohjelmistossa on runsaasti myös sanoitettuja lauluja, joiden laululyriikoista Annika vastaa. Musiikillisia vaikutteita solistille ovat antaneet mm. Ella Fitzgerald, Carmen McRae ja Dee Dee Bridgewater, Gretchen Parlaton hän nimeää myös tärkeäksi vaikuttajakseen.
Syviä mietteitä, vinhaa energiaa
LAQ -lauluosuuksien mietiskelevä ja vivahteikas tekstuuri liikkuu abstraktion ja symboliikan maailmassa. Vuoroin se taas kimmahtaa aivan käytännöllisen elämän pariin ja sen ytimeen.
Usean kielialueen yhdistäminen osoittautui jännittäväksi kombinaatioksi. Hiukan kuin ”Aleksis Kivi kohtaisi baskimaan” – eli tunnelmassa luonto ja mystinen salaperäisyys ikään kuin yhtyvät. Outo kokemus, hyvällä tavalla.
Lattarirytmiikkaa hyödyntävä Sambleu illan alussa meni laulun osalta vielä hieman haparoiden, aivan kuin lauluun ryhdyttäisiin ilman äänen aukaisua. Falsettiääni tahtoi hiukan vuotaa, kuulostaen käheältä, mutta sitten alkoi tapahtua. Vokaaliäänestä tuli yksi instrumentti lisää bändiin.
Annika Mustonen on edistynyt myös scat -laulajana. Tämä yhdistettynä saksofoniin toimi kuin mieletön. Jotkut sävelhypyt olivat erittäin vaativia, luoden maagista ja mystistä tunnelmaa. Silti pientä huumorin pilkettä löytyy niin lauluissa kuin esityksissäkin.
Annika kokee luonnon edelleen tärkeäksi innostajaksi. Suomalaiselle järvimaisemalle omistettu Le Lac (ranskan Järvi) ja La Danza de la Nieve (espanjan Lumen tanssi) olivatkin illan kliimakseja.
Priima bändi
Aleksis Liukko soitti ilmeikkäästi ja kurinalaisesti, hyödyntäen erityisesti keskirekisteriä. Pedaalin liikenainen käyttö ehkä hieman häiritsi, erityisesti näin kävi Metsä-kappaleen soolo-osuudessa.
Eihän autollakaan voi kaahata koko ajan kaasu pohjassa, ellette pidä vertaustani epähienona – toisaalta kaikki minun juttuni ovat epähienoja. Mutta hauska mies, tämä Aleksis.
Välillä kaveri istuu käppyrässä pianon ääressä kuin mikäkin partaukko jostain Hugon romaanista, mutta ryhdistyy ja suivaantuu äkkiarvaamatta dynaamiseen vyöryitykseen. Hakkaavat, kahden äänen riitaintervallit sopivat oivallisesti dramaattiseen lauluun ja kaiken kaikkiaan hänen soittotyylinsä sopii erinomaisesti kokonaisuuteen. Tauotus oli mestarillista.
Joonas Tuurin kontrabasso ja pieni Markbass -vahvistin olivat toimiva yhdistelmä, jos kohta soundia olisi voinut vielä aavistuksen verran pehmentää. Hiukka lisää sustainia olisi myös tukenut laulajaa, mm. pianon taukojen aikana.
Kontrabasson jousisoitosta saa aina lisäpisteitä – jos siis se menee oikein, kuten nyt. Selkeitä, kulkevia ja yksinkertaisia bassoarreja – siinä grooven perusainekset, kuten kappaleella In Infinity.
Yhtyeen uusi rumpali Jesse Ojajärvi hyödynsi huopanuijia ja vispilöitä, ja pudotteli vielä hand claps -jaksojakin, mikä kuulosti todella hyvältä. Pidin jäntterästä lyönnistä ja Kumu -rumpujen soundista olen aina pitänyt. Jos nyt jotakin toivoa saa, niin maltillisen ja purkavan sekvenssin välisen eron kohtuullistamista.
Jos akustisen yhtyeen forte -lyönnit tulevat kapuloilla ja räjähtävällä volyymillä, yleisö todennäköisesti pomppaa metrin tuoleistaan. Luultavasti säikähdyksestä ei nyt koitunut kenellekään sydänoireita, mutten olisi aivan varma siitäkään.
Viehättävä solistivieras, Adele Sauros antoi charmikkaan ja elegantin kontribuution kvartetin tuotokseen tenori- ja ehkä vielä enemmän sopraanosaksofonilla. Hän on mukana myös levyllä. Vokalistin ja saksofonistin harmoniat soivat kauniisti varsinkin I’ll flow back with the Clouds -kappaleella.
Jokin Adelen soundissa tuo ainakin minulla mieleen edesmenneen Colosseum –fonistin, Dick Heckstall-Smithin, vaikka kahden saksofonin simultaanisoittoon ei pyritäkään. Ehkä vähän kuivakka melodisuus ja vähäeleinen soundi, ja silti dynamiikkansa säilyttävä output jotenkin yhdistävät.
Vokalistin instrumentaalinen laulu tenorin – ja lopussa sopraanon – kanssa oli suorastaan huikea kuunteluelämys. Soljuu kaipuu -laulun alussa Adele puhalsi aluksi ilmaa saksofonin läpi, mikä on aina tehokas efekti. Kun setti eteni, melodiseen saksofoniin liittyi falsettihuutoja ja bändi paisutti osuuttaan taitavasti.
* * *
Festaripomojenkin soisi paneutuvan LAQ:n hienoon levyyn; ja sitten bändi keikalle ensi kesän festareille! Itseluottamus riittää isollekin lavalle ja takuuvarmasti klubikeikoilla jengi tulee dorkaksi ja putoaa.
William Arthur Ward on sanonut, että pessimisti lainaa muilta ongelmia, optimisti taas antaa muille lainaksi rohkaisua. Tässä katsannossa LAQ selkeästi lukeutuu optimisteihin, vaikka liikkuukin lauluissaan välillä tummissa ja syvissä ulottuvuuksissa.
Kapsäkki, Helsinki tiistaina 28.11.2017: Laura Annika Quartet:
Annika Mustonen, laulu; Aleksis Liukko, piano; Joonas Tuuri, kontrabasso; Jesse Ojajärvi, rummut. Vieraileva solisti: Adele Sauros, saksofonit.
Ohjelmassa: Sambleu, Le Lac, Metsä, La Danza de la Nieve, Soljuu kaipuu, Mon Alice, I’ll flow back with the Clouds, In Infinity. Encore: Islanti.