Mingusin sävellykset oikeuksiinsa Birdlandissa

Kuvat:

19.11.2010 16:11

Charles Mingus (1922-1979) on ollut yksi jazzin merkittävimmistä vaikuttajista niin muusikkona kuin säveltäjänä. Vaikka Mingus kirjoitti myös isolle orkesterille, hän esitti valtaosan tunnetuimmista sävellyksistään pikkuyhtyeidensä kanssa. Vasta hänen kuolemansa jälkeen näitä kappaleita on työstetty isoille orkestereille. Pioneerityön tässä on tehnyt hänen elämäntyötään kunnioittava Mingus Big Band.
Konsertti koostui useista Mingusin kantaohjelmiston kappaleista. Tarjolla oli mm. kolme 1959 tehdyllä Mingus Ah Um-lp:llä ollutta sävellystä: Boogie Stop Shuffle, Goodbye Pork Pie Hat ja Fables of Faubus. Muutamaa vuotta aiemmin ensikuultuja olivat taas Reincarnation of Lovebird ja Haitian Fight Song. 1960-lukua edustivat Peggy’s Blue Skylight ja Orange Was The Color of Her Dress sekä 1970-lukua Sue’s Changes ja Duke Ellington’s Sound Of Love.
UMO oli saanut konserttiinsa kolme uutta sovitusta orkesterin taiteellisena johtajana 1990-luvun puolivälissä toimineelta Rich Shemarialta. Harvemmin kuultuja olivat myös kaksi Gil Evansin 1980-luvun lopulla sovittamaa Mingus-sävellystä. Lopuista ainakin Fables of Faubus oli Steve Slaglen Mingus Big Bandille alkujaan kirjoittama arri.
Charles Mingus kävi Suomessa kerran, kesällä 1976. Tuolloin minulla oli ilo viettää ilta hänen seurassaan. Tuona iltana hän muisteli pääasiassa 1940-luvun vuosiaan Los Angelesissa ”silloin oli laivat puuta, mutta miehet rautaa”-hengessä. Ennen vetäytymistään nukkumaan vuorokaudeksi hän antoi vielä ohjeet arvostelijalle: ”Muista ensiksi kertoa oliko paikassa yleisöä ja miten se suhtautui kuulemaansa, vasta sitten voit esittää omia mielipiteitäsi.”
Noudatan Mingusin ohjetta: Birdland oli täynnä ja yleisö tuntui myös suuresti pitävän kuulemastaan vaatien myös ylimääräisen UMO:lta ja sen vierailijalta.
Omana mielipiteenäni uskallan sanoa, että UMO selvitti Kari Heinilän johdolla hienosti monissa sovituksissa olleet kiperätkin kohdat. Erityinen kunniamaininta on syytä antaa jatkuvia tempomuutoksia sisältäneen Sue’s Changes’in läpiviennistä. Tässä kappaleessa Margitzaa solistina tuuranneen Manuel Dunkelin panos oli myös varsin vakuuttava.
Useimmissa sovituksissa oli myös Mingusin henki hyvin tavoitettu. Ainoa hieman arveluttava oli Arkansasin rasistista kuvernööriä Orval Faubusia ankarasti arvosteleva ja vahvan poliittisen latauksen sisältävä Fables of Faubus, josta Mingua itse työsti useita erinomaisia versioita. Kappaleen big band-sovitus on vesittänyt alkuperäishenkeä. Sävellyksen elementit ovat toki helposti yhä tunnistettavissa, mutta tavaraa on ahdettu liiankin kanssa, jolloin kokonaisuudesta tulee sekavan ja hätäisen kuuloinen. Tempoa hitauttamalla tulos olisi saattanut parantua.
Ennenkin UMO:n kanssa esiintynyt Rick Margitza käynnistyi hieman hitaasti, sillä  ensimmäisissä sooloissa oli lievää tyhjäkäyntiä, mutta konsertin edetessä mies lämpeni ja perusteet hänen kutsumiselleen alkoivat vahvistua. Erityisen komea oli ylimääräisenä esitetty uusinta Boogie Stop Shufflesta, jossa Margitza hehkutti uskomattoman komean soolon, jossa näkemys ja tekniikka yhdistyivät parhaalla mahdollisella tavalla. Vahinko, että keikka loppui siihen. Mies oli siinä määrin liekeissä, että jamit olisivat olleet paikallaan.
Kiitosta toki myös vara-Mingusina olleelle Ville Huolmanille, nytkin säkenöivästi sooloilleille Seppo Kantoselle ja Mikko Pettiselle sekä orkesteria pätevästi kuljettaneelle rumpalille Ville Pynssille.

Takaisin
Translate »