Sanna Ruohoniemen musiikki sytyttää

Kuvat: Henrika Kurkimäki

23.09.2018 22:17


Sanna Ruohoniemi

Eteläpohjalaislähtöisen, nykyisin Ruotsissa asuvan jazzlaulaja ja säveltäjä  Sanna Ruohoniemen levynjulkaisukonsertti perjantaina 21.9.  Seinäjoella oli virkistävä ja stimuloiva kokemus. Samalla se päätti Rytmihäiriö Klubilta alkaneen Suomen kiertueen; turneen loppuosa sijoittuu muihin Pohjoismaihin ja Saksaan. Järjestyksessä jo toinen levytys, Start from Nothing(Eclipse Music), tuo yhteen nuorekasta, ruotsalaissuomalaista jazztaitoa ja-intoa.

Ruohoniemi on jazzyleisölle kiinnostava tulokas nuoren polven musiikintekijöistä, niin laulajana kuin säveltäjänäkin. Tulkinnoissa ilmentyy sopraanolle poikkeuksellisen paljon lämpöä ja pehmeyttä. Säveltäjänä hän kehittää mielenkiintoisia melodiakudelmia varsin yksinkertaisten, lähes kansanlaulunomaisten ja tasajakoisten teemojen varaan. Kansanlaulujen sovittajana hän vaikuttaa noudattavan mm. Piirpauken reseptiä (Luullahan jotta on lysti ollaym.).

Sannalla svengaa

Jalasjärveltä kotoisin olevan artistin julkaisema esikoislevy ”Tales of a stranger” (EclipseMusic, 2016) on saanut osakseen yleisön huomiota ja debytantille epätavallisen kiittäviä arviointeja ympäriSkandinaviaa ja Saksaa. Ehkä Ruohoniemi ei silti vielä yllä aivan virtuositeetin tasolle, kuten intoutuneimmat kriitikot jo ovat ehtineet suitsuttaa.

Oikeastaan levyjen otsikot olisi pitänyt vaihtaa: debyyttilevylle ominainen epävarmuus ja lukuisat virheet olivat vaarallisen lähellä tyhjästä nyhjäisyä (”start from nothing”). Mutta jostakin täytyy aloittaa ja into korvaa paljon teknisiä virheitä.

Nimisävelmän harkittu naivismi toimii paljon paremmin live-tilanteessa kuin levyllä – samaa toisaalta voi sanoa monesta muustakin raidasta. Monikielisyys ei yleensä ole levylle eduksi. Suomeksi murtaen laulettu ruotsi (Norsk Blues, Bakom fasaden) toimii vain väkinäisesti; sävellystyöhän voi sinänsä olla onnistunut ja oikealla tavalla rennosti soitettu.

Pientä haparointia oli edelleen äänenkuljetuksessa ja fraseerauksessa. Naisvokalisteille perinteisesti vaikeat, leveät vokaalit (kuten a, ä) puolisuppeat vokaalit (e, ö, o) ovat Ruohoniemelläkin pieni kompastuskivi. Varsinkin voimankäytön alueella forte-kohdat tahtovat väkisinkin mennä ”hoilaamiseksi.”

Falsetin jossain määrin liikanainen käyttö hieman häiritsi levykuuntelun nautintoa, tehden laulusta huojuvaa ja ajoittain hieman lapsekkaan oloisen. Mutta kaikki on opittavissa ja live-esitys meni jo paljon luontevammin. Hän on lahjakas, idearikas ja rohkea ja aivan selvästi tekee paljon töitä äänensä ja musiikkinsa eteen.

Jazzin ilosanomaa

Lisäksi hän on niin spontaani, valoisa ja valloittava persoona, ettei häntä tahdo millään pohjalaislähtöiseksi mieltääkään. Pohjalaisillahan on ansiosta maine ”totisina tulehen tuijottajina” (ja itselleni epätyypillisesti kerrankin tiedän, mitä puhun, koska olen sieltä itsekin).

Moitteetonta ensemble- yhteistyötä

Ruohoniemen nuorekas yhtye kuulostaa lavalla jo varsin mallikelpoiselta ensembleltä – ei siis niin, että jazzkvartetti säestää vokalistia. Joonas Haavisto on kokeneena solistina kukaties muita askeleen edellä, mutta nuoret muusikot korvaavat teknisiä puutteitaan heittäytymisen halullaan ja intensiivisellä kontribuutiollaan.

Kollektiivinen improvisointi uhkasi levyllä luisua likimain kaoottiseksi, kun kitara ja saksofoni soittivat täydellisessä disharmoniassa (After a riot), ja Ruohoniemen nuotin vierestä menevä laulu laittoi kuvion lopullisesti sekavaksi (The View). Monen kielen käyttö (Sailing on a monentsuomeksi) yhdellä levyllä lisää epämääräisyyttä.

Kitaran poisjääntiä konsertissa ei oikeastaan tarvinnut harmitella. Kvartetilla ei enää ilmennyt vaikeuksia päästä musiikin sisään, jos kohta huomiota voisi kiinnittää sovituksiin. Syvyyttä ja perspektiiviä kaipaisi lisää – toistaiseksi mennään vähän liikaa sangen yksinkertaisten ja tasatahtisten singer/songwriter- tai kansanlaulupohjaisten laulujen ehdoilla.

Iskelmistä ja laulelmista voi luonnollisesti muokata mitä parhainta jazzia – siitähän koko jazz oikeastaan on syntynytkin. Kun John Coltrane levytti 1961 My favorite things(Sound of Music-musikaalin materiaalia), hän käänsi noiden helpohkojen melodioitten soinnutuksen nurin. Ruohoniemen yhtyeenkin pitäisi omaksua hieman kunnianhimoisempi asennoituminen sovittamiseen – erityisesti Haavistolla olisi tähän vaadittavaa tietotaitoa.

Etelä-Pohjanmaan likka

Esimerkiksi suomalainen kansanlaulu encorena meni hiukan liikaa yksinkertaisen perusrakenteensa varassa. Muunne- tai kvarttisoinnuin siitä olisi saanut jännittävämmän, ja varmasti myös kiinnostavamman numeron.

Oikeastaan oli hämmästyttävää, miten vaivattomasti Haavisto oli saanut klassisen pianolyriikkansa istumaan bändin toisinaan hieman kulmikkaaseen dynamiikkaan. Ruotsalaistrio David Bennet, Arvid Jullander ja Simon Andersson, oli miellyttävä uustuttavuus.

Jullander ja Andersson loihtivat sooloihinsa lennokasta riehakkuutta ja pientä huumoriakin. Bennetin alttosoundi muistutti erehdyttävästi Dick Heckstall-Smithin Colosseum-aikoja, joskaan emme vielä saaneet nauttia kahden puhaltimen simultaanisoitosta.

Levyllä vielä vaivaava kappaleiden tarpeeton pitkitys (kuten Day of thirst) ei enää ollut ongelma live-tilanteessa. Lähes pysähdystilaa lähenevät, ylihitaat balladit (Solivagant) eivät olleet ongelma lavalla.

Solistiset osuudet pitivät mielenkiintoa yllä, myös vokalistilta. Scat-osuudet, sanaton hyräily ja unisono saksofonin (Over the line) kanssa olivat innostavia ja debyyttilevyn laulullinen epävarmuus alkaa olla voitettuna. Aitoa jamitunnelmaakin löytyy (Helsinki City Hue).

***

Ruohoniemen toinen levy, Start from Nothing, jatkaa edeltäjänsä omintakeista linjaa, mutta nyt jäsentyneemmin ja kurinalaisemmin. Runsas sävelmällinen panos, pienestä yhtyekoosta huolimatta, on kantava voima. Tietysti yhdistyneenä Ruohoniemen kokeilunhaluiseen explorer-henkeen.

Hyvin lupaava alku ja jazzyleisön kannattaa jatkossa noteerata Sanna Ruohoniemi yhtyeineen. Artistilta itseltään täytyisi, paneutuvan työnteon ohella, odottaa myös profilointiin paneutumista: ollako ikuinen teinityttö – vai jazzin chic lady?

 

SannaRuohoniemi – Start from nothing levynjulkistuskeikka
Alma-ravintola, Seinäjoki perjantaina 21.9.18

Sanna Ruohoniemi (FI) – laulu & sävellykset;Joonas Haavisto (FI) – piano; David Bennet (SE) – alttosaksofoni; Arvid Jullander (SE) – kontrabasso; Simon Andersson (SE) – rummut

Järj. Ylistaron Kaukolankylän jazzkerho ry

www.facebook.com/sannajazz
www.sannaruohoniemi.com

Takaisin
Translate »