Säveltäjät kilpasilla Savoyssa

Kuvat: Heikki Kasari

07.06.2019 21:45


Kapellimestari ja voittajat

Suomen Big Band-yhdistyksen ja UMO Helsinki Jazz Orchestran yhdessä organisoima Esko Linnavalli-sävellyskilpailu järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa kansainvälisenä. Idea osoittautui hyväksi. Se kiinnosti laajalti ja sen taso kohosi selvästi. Kilpailuun osallistui kaikkiaan 31 säveltäjää, joista peräti 12 oli ulkomailta. Tuomareina olivat Eero Koivistoinen, Vellu Halkosalmi ja Antti Rissanen, joka toimi myös konsertin kapellimestarina.

Finaali oli houkutellut Savoy-teatteriin lähes täyden salin. Konsertissa kuultiin esikarsinnan läpäisseet kymmenen sävellystä ja väliajan jälkeen seurasi palkintojen jako. Paikalla olleet säveltäjät saivat kukin puheenvuoron ennen teoksensa esittämistä.

Ensimmäisenä kuultiin Teemu Halmkronan sävellys (?).  Jouduimme hieman arvailemaan nimiä, sillä Rissanen nieli välillä tavuja johtuen ilmeisesti pienestä kiireestä saada koko ohjelma mahtumaan tiiviiseen aikatauluun. Tässä vetävässä 4/4-rytmisessä kappaleessa sooloilivat reippaasti Mikko Pettinen ja Jouni Järvelä.

Tero Saarti

Toinen kappale oli Antti Lähdesmäen. Biisi alkoi tököttävällä läpsytyksellä, kolistelulla ja erilaisilla äänillä ja jatkui jonkinlaisen atonaalisen äänivyöryn saattelemana, jossa oli aika ajoin rubato-osuuksia. (Tuli ikävä Mikko Innasen tyylikästä musiikkimaailmaa.) Soolon soitti Tero Saarti.

Kolmantena pääsi vuoroon Manuel Dunkelin sävellys Ancient Dance. Alku oli laulavaa, venyvää, aaltoilevaa musiikkia, joka alkoi myöhemmin muistuttaa hieman turkkilaista eurohumppaa. UMO:n riveissä on melko harvoin istunut kitaristi, nyt sellainen oli nimittäin Jere Haakana, joka pääsi tässä sooloilemaan. Säveltäjän tavoitteena oli ilmeisesti löytää jotain uutta tuulta ja virettä musiikkiin perinteisen jazzin sijaan.

Manuel Dunkel

Neljäntenä kuultiin El Mal de Montano, joka oli espanjalaisen Alex Cassanyesin sävellys. Outotempoinen ehkä enemmänkin kansanmusiikkimainen poljento sai seurakseen runsasta brassia ja pitkähkön soolo-osuuden soitti Timo Paasonen.

Viidentenä kuultiin amerikkalaisen John Millsin Helsinki Rules. Kokonaisuus muistutti hieman Maria Schneider Jazz Orchestraa eikä ihme, sillä Mills on monien muitten tunnettujen esiintyjien ohella toiminut myös Schneiderin tukena. Solisteina soittivat Dunkel ja Haakana.

Unkarilaisen Daniel Honeckerin (?) sävellyksellä oli pitkä nimi, jota on mahdotonta muistaa. Se alkoi edellä esitetyistä poiketen nopealla 4/4-tempolla, old good style, mutta kun sävellyskilpailun tarkoituksena oli löytää uusia pyöriä rattaisiin, arvelimme sen jäävän tavanomaisen luonteensa vuoksi palkinnotta. Solisteina loistivat Seppo Kantonen ja Jouni Järvelä.

Seitsemäntenä kuultiin amerikkalaisen korealaistaustaisen This is Where it Begins (?). Brooklyn Collegessa säveltämistä opiskeleva nuorukainen kertoi virikkeiden tulleen Thad Jonesin musiikista. Hidas beat, joka välillä tuplaantui. Venyvää ja jouhevaa, paljon voimaa ja lopussa hento kitara ja piano pääsivät antamaan oman herkän lisänsä esitykseen. Solistit tällä kertaa Kantonen ja Pettinen.

Mikko Pettinen

Kahdeksantena soi saksalaisen Tobias Hoffmannin Venteto. Alku hieman tököttävää aivan kuin väkisin väännetty (kuten monissa muissakin sävellyksissä), mutta ennen pitkää tämäkin sävellys alkoi saada ryhtiä ja yllättäen muistuttaa Maria Schneiderin soundia. Tempoa oli ja melodisuutta. Loppujen lopuksi varsin mukiinmenevä biisi. Dunkel pääsi esittämään taitojaan.

Yhdeksäntenä seurasi Mikko Pellisen Dark of Light.  Rubato piano, jossa Kantosella paljon tilaa. Hyvin hidas alku, legatoa, alavireistä ja suruista tehty musiikkia, mukana ei ollut juuri lainkaan jazzille tyypillisiä elementtejä. Ehkä juuri sen takia se voitti väliajalla pidetyn yleisöäänestyksen?

Viimeisenä kuultiin yhdysvaltalaisen Websterin Yliopistossa Missourissa opettavan Wayne Coniglion sävellys, jonka nimi hukkui salin hälinään. Coniglio on tehnyt yhteistyötä mm. Mingus Big Bandin ja Ray Charlesin kanssa. Selkeä teema sekä twistin ja nopean rumban välimaastossa seikkaillut rytmi oli hyvä pohja improvisoinnille. Solisteina jälleen Tero Saarti ja Jouni Järvelä, jonka pitkä soolo-osuus alkoi jo sävellyksen alkutahdeilla.

Alex Cassanyes

Voittajaa ei mielestämme ollut kovin helppo valita, sillä meno oli melko tasaista kautta linjan. Taso oli kansainvälisyyden ansiosta korkea ja hyviä kappaleita useita. Kolmijäseninen raati valitsi parhaaksi Alex Cassanyesin El Mal de Montanon, jota tuomaristo kiitti värikylläisestä orkestroinnista ja muodon hallinasta. Toisen palkinnon sai Tobias Hoffmann ja kolmannen jakoivat John Mills ja Manuel Dunkel.

Osanottajajoukko vaikutti tosin kirjavalta, sillä monet säveltäjistä olivat varsin nuoria ja tuntemattomia, toiset taas kokeneita konkareita. Mutta taso nousi selvästi, kuten tuomaristokin vakuutti. UMO Helsinki Jazz Orchestra selvisi jälleen hienosti.

 

 

 

 

 

 

 

 

Takaisin
Translate »