Pyhä Tuli-yhtyeessä soittavat Ruslanin ohella haitari- ja säkkipillivirtuoosi Kulno Malva, virolaisia säkkipillejä ja huuliharppua soittava Juhan Suits (tunnettu myös nimellä Säkkipilli-Juss), bassorumpu- ja lyömäsoitintaituri Kalle Kindel ja vuonna 2009 yhtyeeseen liittynyt Dmitri Dmitrenko (etnorummut).
Siis sangen epätavanomainen kokoonpano soittimistoltaan ja muutenkin; esimerkiksi Trochynskyin vetopasuunasoolot ja aidon viikatteen terän käyttäminen rytmisoittimena luovat jokseenkin mystisen soittokuntatunnelman.
Kun tähän vielä yhdistää virolaisen säkkipillin, lyömäsoittimet, haitarin ja perkussiot, mukaansa vetäisevän rytmisen laulun, voi todeta, että Svjata Vatran esityksestä muodostuu kuulijalle ehdoton elämys. Ehkä siinä on jotakin takavuosien Sielun Veljien kaltaista energiaa ja uhoa hohkuvaa sitoutuneisuutta. Soolosuorituksissa on runsaasti jazzfraseerauksia, lähinnä “Baltia-jazzin” hulvattomia elementtejä. Kahden rumpalin rytmiryhmä ylläpitää huimaavaa svengiä, ja bändin jäsenet lähtevät tuon tuosta tanssivan yleisön joukkoon irrottelemaan.
Musiikki uudistuu
Svjata Vatran show’ssa huomio kiinnittyy esityksen vimmaiseen kiihkoon.
– Esiintymisissämme on kieltämättä shamanistista alkuvoimaa. Ammennamme voimamme eri maiden musiikillisista juurista, tulesta, kansantarinoista ja luomisvoimastamme. Pyhä Tuli on yhteinen kokemus yleisön kanssa, Trochynskyi luonnehtii.
Kansanperinnepohjaisen ja tarustolähtöinen musiikki elää voimakasta uudistustendenssiä. Totaalisen reformin läpikäynyttä musiikinlajia voidaan kutsua neofolkiksi. Myös punkin suosio on kokenut renessanssin Baltian maiden alueella ja muuallakin.
Kansanmusiikki on ollut virolaisille aina lähellä sydäntä. Virolaiset toteuttivat kaksikymmentä vuotta sitten eräänlaisen “laulavan vallankumouksen”. Nykypolvi jatkaa kansanperinnettä tanssimalla ja jalostamalla kansanmusiikkia uuteen kuosiin. Tyylillisesti menossa on ainakin kaksi suuntausta; yksi on suhteellisen tiukasti sidoksissa vanhaan perinteeseen, toinen ja uusia yleisöjä kokoava suuntaus on erilaisten musiikkityylien radikaali yhdistäminen.
Ehkä nuoret ovat ennakkoluulottomia, ja haluavat sekä kuulla että soittaa erilaista musiikkia kuin ennen. Suosituimpia bändejä ainakin näyttävät olevan nyt eri maiden ja kulttuurien musiikillisia aineksia yhdistävät kokoonpanot.
Viljandin Pärimusmuuusika Festival heinäkuussa on yksi Viron merkittävimpiä kesätapahtumia, yksistään viime vuonna noin 20 000 kävijää. Muita merkittäviä festivaaleja ovat mm. Käsmussa, ja Viru Folk, jossa on myös suomalaista yleisöä ja esiintyjiä mukana.
Baltian maissa kansanmusiikkia ei ole nähtävästi ahdistettu tiukan luokittelun alle. Mm. rekilauluista ja raskaasta metallimusiikkista kumpuava neofolk valtaa jatkuvasti alaa. Tällä hetkellä suosittuja ovat mm. hevibändit Metsätõll ja Oort sekä tanssittavan etnorockin tekijät Svjata Vatra ja Zetod. Terje Trochynskyin mukaan Viron kansanmusiikki elää tällä hetkellä vahvaa nousukautta. Perinnemusiikkikeskuksen yhteydessä toimivan August Pulstin kansanmusiikkiakatemian kursseille on tungosta.
– Virossa nuoret ovat todella innostuneita folkmusiikista. Se tarjoaa heille ikkunan sekä oman maan että lähiseutujen perinteeseen, mutta myös ulottuvuudet ja välineet kaikkialla maailmassa soitettavaan maailmanmusiikkiin, Trochynskyi perustelee.
Toivottavasti Svjata Vatra ja muita vimmatuita neofolkin ja Baltia-jazzin edustajia saadaan Suomeenkin jazzfestareille. Saisimme opetella tempaavia piiritansseja – hauskalta vaikutti tämä irrottelu. Svjata Vatra on myös julkaissut uuden levyn ja bändi löytyy verkossa linkistä: www.myspace.com/svjatavatra
Dokumentaalfilmi “PÜHA TULI” pikk treiler
{youtube}-w9PkgnnF7g{/youtube}
Martin Markkinat Kaapelitehtaalla lauantaina: Svjata Vatra: Ruslan Trochynskyi, Kulno Malva, Juhan Suits, Kalle Kindel, Dmitri Dmitrenko.
Järjestäjä: Virolais-suomalainen kulttuuriyhdistys Tuglas-seura ry.