Koko kevään on American Barissa pyörinyt Ira Kaspin ja Peter Engbergin vetämä klubi, jossa on vieraillut laulajia ja lauluntekijöitä Maija Vilkkumaasta ja Timo Rautiaisesta lähtien. Illan ensimmäinen setti koostui vierailijoiden tekemistä ja esittämistä lauluista maukkaina, jazzahtavina sovituksina. Paratiisi ja Saat Miehen Kyyneliin toimivat hienosti. Kun laulajaa säestää vain yksi kitara, niin on tärkeä että kitaristi osaa soittaa bassolinjat peukulla ja sen taidon Peter todella osasi. Iran laulutulkinnat olivat miellyttäviä kuunnella ja suomen kieli sopi kappaleisiin hyvin.
Jännitys tiivistyi ja yleisön joukossa oli myös useita jazz-laulajattaria. Oli sopivasti aikaa pienelle juttutuokiolle. Marle Mikkola hieman ihmetteli kuvauspyyntöä ja totesi: “Eikös Jazzrytmit olekaan loppunut?” Kun selvisi, että lehti ilmestyy netissä, lupasi Erja Uitto tulostaa Marlelle paperiversion, jos sitä on helpompi lukea. Asa Savolainen on aina viihtynyt jazzlaulajattarien seurassa ja niin nytkin. Upea rusketus oli Espanjasta peräisin. “Terveisiä vain kaikille tutuille”.
Kello yhdeksän yleisön odotus palkittiin. Aivan aluksi kuultiin Ira Kaspin ja Paula Koivuniemen jutustelua ja keskinäistä kehua, myös joistakin oppitunneista sovittiin puolin ja toisin. Paula kertoi swing- musiikin olleen mukana aivan hänen uransa alusta lähtien. Kun ensimmäinen Fly Me to The Moon lähti liikkeelle, ei ollut epäilystäkään. Jos Suomen rock-festarit alkavat Paulaa kyllästyttää, niin jazz-festivaalit ovat seuraava valloituskohde. My Baby Just Cares For Me ja Secret Love seurasivat. Minä olin myyty.