UMO aikamatkalla Jimmie Luncefordin musiikissa

Kuvat:

03.12.2010 11:55

Luncefordin orkesteri oli yksi swing-kauden arvostetuimmista big bandeista etevien sovittajiensa ja ensiluokkaisten solistiensa ansiosta. Orkesteriin yhteissoitto oli hioutunut tiiviiksi johtuen paljolti siitä, että vaihtuvuus sen riveissä oli vähäistä ja Lunceford oli myös tiukka harjoittaja.
UMO tarjosi innokkaasti tanssivalle yleisölle alkuperäissovituksina läpileikkauksen Luncefordin orkesterin vaiheista 1940-luvun alkuun asti. Vanhalla kuultiin useita useita Luncefordin tunnetuimpia kappaleita mm. Sy Oliverin sovittamat Four or five times, Swanee River ja For dancers only. Uudempaa edusti puolestaan Gerald Wilsonin 1941 sovittama Yard dog mazurka, jossa oli jo enteitä tulevasta.
Teknisesti UMO selvitti hyvin paikoin varsinkin trumpettisektion koville panneet sovitukset. Tosin Luncefordin orkesterille tyypillinen dynamiikan hienosäätö ei toiminut ihan yhtä hyvin. Siihen myös osaltaan vaikutti hyvin kansoitetun Vanhan salin akustiikka, joka ei todellakaan musiikkia helli.
Toisessa setissä UMO soitti jo aiemminkin kuultuja swing-sovituksia. Tarjolla oli mm. Benny Goodmania. Artie Shaw’ta, Tommy Dorseyta, Count Basieta, Cab Callowayta ja Glenn Milleriä. Ne se veti lävitse etupäässä vankalla ammattitaidollaan, mutta normisuoritusten lisäksi esimerkiksi vanha Basie-numero Jumpin’ at the Woodside kuulosti taas jälleen hyvinkin innoittuneelta.
Laulusolistina ollut Sami Pitkämö puolestaan tyylitteli mainiosti crooner-numeroissaan.
UMO:n lähtiessä seuraavan kerran aikamatkalle big bandien historiaan ehdotan, että se huomioisi esimerkiksi Boyd Raeburnin, Claude Thornhillin, Earle Spencerin ja Elliott Lawrencen kaltaisten orkesterien ohjelmistojen tarjoamat mahdollisuudet. Niistä näet löytyisi hyvinkin mielenkiintoista ja haasteellista soitettavaa. 

Takaisin
Translate »