UMO muisteli jazzin kolmatta virtaa

Kuvat:

22.10.2010 11:03


Termin keksijänä pidetään musiikin monitoimimiestä Gunther Schulleria, joka yhdessä MJQ:n John Lewisin kanssa perusti 1955 Jazz and Classical Music Societyn edesauttamaan tällaista musiikkia mm. järjestämällä konsertteja, joissa esitettiin genreen lukeutuvia teoksia säveltäjinä mm. George Russell, Charles Mingus, Jimmy Giuffre ja J. J. Johnson. Suuntauksen dokomentaatioina Columbia-yhtiö julkaisi kaksi lp:tä tyyliin lukeutuvasta musiikista. Liikkeen puuhamiehet Schuller ja Lewis taas tekivät yhdessä 1950-luvun lopussa kaksi Atlantic-lp:tä, joilla Modern Jazz Quartetin taustalla soitti mm. jousikvartetti. 
Pikkuhiljaa kuitenkin Third stream hiipui käsitteenä pois käytöstä. Tähän vaikutti pitkälti, että raja-aidat alkoivat kaatua eri musiikkilajien välillä ja vaikutteita otettiin sieltä täältä entistä ennakkoluulottomammin. Nyttemmin kuultuina nuo 1950-luvulla Third streamia markkinoineet levytykset kuulostavat jo aikaantuneilta, lievästi tekotaiteellisilta viritelmiltä, joissa toki tuolloiset jazzmiehet saivat mahdollisuuksia kokeilla rajojen rikkomista. 
UMO:n Korjaamossa pidetyssä ja hyvin kansoitetussa Third stream-konsertissa olikin nostalgian makua. Illan keskeisinä tekijäniminä olivat Gunther Schuller ja Gil Evans sekä orkesterin kapellimestarina toiminut Kari Heinilä. Viimemainitulta kuultiin kantaesityksensä saanut teos ”Blues S in Three, Stream in Four”, joka oli myös konsertin selkeästi mittavin sävellys. Tässä 12-minuuttisessa teoksessa hra Heinilä osoitti pätevyytensä niin säveltäjänä kuin orkesteroijana. Tässä teoksessa kuultiin myös illan paras soolosuoritus. Siitä vastasi pianisti Seppo Kantonen, joka näytti mallia siitä miten soolo rakennetaan pitkäjänteisesti. 
Schullerilta oli tilattu viisi teosta, joista neljä voitiin esittää, koska viidennessä oli UMO:lle sopimaton instrumentaatio. Hänen töistään pirteimmät olivat sävellajeista irtaantuneeseen atonaaliseen tyyliin kirjoitetut kaksi teosta, joissa oli pirteitä sointivärejä. Schullerin sovitukset Parker-klassikko Antropologysta ja Summertimesta taas olivat aika sovinnaisia. Schulleria muuten kaavailtiin aikanaan Miles Davisin Porgy and Bess-levytyksen sovittajaksi.
Davisin kannalta oli hyvä, että valinta osui kuitenkin Gil Evansiin, jonka sovitustyyli oli huomattavasti persoonallisempi. Tästä saatiin näyttöinä kolme Davisin Miles Ahead-lp:llä ollutta kappaletta, joilla vara-Mileseina tuurasivat ammattitaitoisesti Tero Saarti ja Mikko Pettinen. Tosin ainakaan minun paikalleni Evansin ainutlaatuinen orkesteriklangi ei kunnolla välittynyt, vaikka kahdella käyrätorvella vahvistetulla UMO:lla oli käytettävissään Evansin sovitukset. Miksauksessa olisikin ollut syytä korostaa vaskiosastoa. 
Lyhyen, vajaat 70 minuuttia kestäneen konsertin päätösnumero ol UMO:n arkistosta löytynyt Jerry Cokerin sovitus George Russelin Ezz-Thetic’ista. Se osoittautui aika rutiininomaiseksi big band-vedoksi, jossa Jouni Järvelä ja Manuel Dunkel saivat reilusti soolotilaa.

Takaisin
Translate »