Up And Out -orkesteri avasi jaZZannin syksyn vauhdikkaasti

Kuvat: Sakari Puhakka

16.09.2018 14:47


Veli Kujala, Harri Sjöström ja Teppo Hauta-aho

Helsinki Jazz ry:n jaZZanti-syyskauden konserttisarja starttasi tiistaina 11.9. Laulumiehissä ja meni heti asiaan, saksofonistiHarri Sjöströmin Up And Out -kollektiivin voimin. Sen perusmuotona on nähtävä sekstetti, mutta monia variaatioita siitä kuultiin illan aikana. Eturivin free jazz -osaajista koostuvan ryhmän musisointi oli innostavaa ja kohokohdissa suorastaan kiehtovaa pinta- ja syväsukellusta vapaan improvisaation maailmaan. Repertoaari sisälsi reaaliaikaiset kappaleet, Sävellys 1 – Sävellys 4.

Libero Mureddu

Lähtökohtaisesti jo ryhmän instrumentaatio herättää uteliaisuuden; saksofoni, vibrafoni ja harmonikka yhdessä eivät yleensä aivan ensimmäisinä tule mieleen jazzbändin potentiaalista soitinarsenaalia mietittäessä. Varsinkaan freen alueella.  Up And Out -ryhmää onkin luonnehdittu eräänlaiseksi ”alkemistien äänikeittiöksi” tai englanniksi Sound Kitchen.

Facebookissa yhtye ilmeni myös termillä ”orkisteri.” Se olisikin ollut sukkela sanaleikki, hieman Sun Ra Arkestran tyyliin. Yhtyeen toinen basisti on Teppo Hauta-aho, ja kaikkiin Kalmiston edesottamuksiin on hyvä suhtautua pienen huumorin kultaisessa valossa.

Dag Magnus Narvesen ja Matthias Bauer

Eikä aina niin pienenkään. Perusasiat otetaan silti vakavasti. Bändin kaikki jäsenet toivat yhteiseen tuotokseen persoonallisia aineksia. Ammattitaidosta kertoo myös taito olla välillä hiljaa ja tehdä solisteille tilaa. Kaavamainen teema – soolot – teema -asetelma on näille kavereille vierasta.

Jalostunutta alkemiaa  

Termi alkemia osoittautui varsin osuvaksi. Alkemiahan tulee arabian sanasta al-kimiya; muinainen oppi, jonka tarkoituksena oli valmistaa kultaa vähemmän jaloista metallilajeista tai saada aikaan ”elämän eliksiiri”, jolla voisi saavuttaa pitkän tai miksei jopa ikuisen elämän. Myöhemmin se on nähty vertauskuvallisiksi kertomuksiksi henkisestä kehittymisestä.

Emilio Gordoa

Elämännestettä ilman muuta setti oli tulvillaan, mutta vähemmän jaloja musiikkiaineksia ei nyt kuultu – päinvastoin hyvinkin jalostuneita. Melodisia osuuksia saattoi ajoin pitää suorastaan laulunomaisina, freelle epätyypillisesti. Erityisesti Sjöströmin sopraanosaksofoni haki tykkänään uusia sfäärejä; tekisi mieli kutsua outputia romanttiseksi freeksi. Vibrafoniakin soitettiin välillä viulun ja basson jousilla.

Yhtyeen pianisti, Sibiksessä työskentelevä Libero Mureddu oli uusi ja ilahduttava tuttavuus. Jäntevästi soittanut Libero teki tuon tuosta syöksyjä pää edellä flyygelin kannen alle ja soitti pianoa kitaran tapaan näppäilemällä kieliä. Loistavaa! Eihän sellaisesta voi olla pitämättä.

Soitinvalikoiman kummallisuudesta huolimatta – tai ehkä juuri siksi – jaettavaksi kaikkien kesken kehkeytyi runsaasti melodista ja rytmistä pääomaa. Mitä useampi kokki, sitä sekavampi keitto, sananlasku tietää (”too many cooks spoil the broth”). Mutta nyt ei käynyt niin. Reaaliaikaiset sävellykset, vaihtelevin kompositioin, tyrmistyttivät kuulijat kekseliäisyydellään.

Veli Kujala ja Harri Sjöström

Yhdessä tuotettu Sound Kitchen -illallinen oli herkullinen ja kasvatti ruokahalua entisestään. Hieman haparoivasta set upista – välillä tuntui jo vähän epäselvältä, kuka keittiöön oikein tulee vai tuleeko kukaan – huolimatta ja työvuorojen selvittyä ääni-illallinen oli monivivahteinen, sisällyksekäs ja kattaus ravitseva.

Onnekkaassa hetkessä syntyi mitä monivivahteisin menu ja eksoottinen matka taianomaisiin äänien maisemiin ja muihin mysteereihin. Ehkä hieman muusikoillekin yllätyksenä.

Vankkaa osaamista  

Kaksi kontrabassoa osoittautui toimivaksi kombinaatioksi. Hauta-ahon laulava kontrabasso, kauniine glissandoineen, soi kiehtovasti Matthias Bauerin jykevän ja massiivisen kontrabassosoundin kanssa. Bauerin väkevä jousisoundi oli kerrassaan hurmaavaa.

Lyömäsoittimiakin oli kaksi – siis milloin Emilio Gordoa malttoi soittaa vibrafonia malletein. Yhdessä rumpali Dag Magnus Narvesen muotoutui jo lähes rytmien sinfoniaa. Veli Kujalan näppäinharmonikan ei tarvinnut mitenkään kainostella tässä seurassa. Harmonikka toi yhtyesointiin softin ja uutta luovan sävyn. Kujala ei niinkään käyttänyt soittimelleen tyypillisiä harmonioita, vaan loi pikemminkin jännittäviä ja oivaltavia melodiakulkuja.

Sjöström (66) opiskeli saksofonia 70-luvulla USA:ssa mm. Harry Mannin ja Steve Lacyn johdolla. Hän opiskeli myös valokuva- ja elokuva-alaa San Francicossa  (1974–1978). Opintojen jälkeen Sjöström muutti Itävaltaan, jossa hän työskenteli vapaan musiikki-improvisaation piireissä. 1985 Sjöström muutti Berliiniin, jossa asuu edelleen.

Berliinissä Sjöström tutustui Cecil Tayloriin 1990 ja julkaisi myöhemmin pianistin kanssa useita levyä. Sjöström perusti yhtyeen Quintet Moderne ja myöhemmin trion The Player Is, johon ovat kuuluneet mm. Kalmisto ja Philipp Wachsmann. Vuonna 2012 Sjöström esiintyi teatterimuusikkona (Deutsches Theater), Dimiter Gotscheffin ohjaamassa Shakespeare-produktiossa. Taylorin levytyssessioilla on mahdollista löytää myös Sjöströmin kontribuutio.

Harri Sjöström löytyy netistä mm. yhdessä tehdyllä keikkaotoksella: https://www.youtube.com/watch?v=VPl_g3nhYNo.

 

Tiistai 11.9.18: jaZZanti -sarjan avaus, Harri Sjöström Up And Out -orkesteri
Ravintola Laulumiehet, Helsinki

Harri Sjöström: saksofonit; Teppo Hauta-aho: kontrabasso; Veli Kujala: harmonikka; Emilio Gordoa: vibrafoni; Matthias Bauer: kontrabasso; Dag Magnus Narvesen: rummut, Libero Mureddu: flyygeli.

Ohjelmassa reaaliaikaiset kappaleet Name Of Tomorrow, Herzbladl, Hering Tales, Ubi-Sunt Fajae, Improvisation Nr 2, Feads ja Drills

Takaisin
Translate »