Tänä vuonna päivät on yhdistetty Turun Kulttuuripääkaupunki teeman yhteyteen ja konsertit, mitkä käytännössä alkoivat jo keskiviikkona, on järjestetty yhteistyössä osana Flame Jazz-konseptia, jota vetää kosketinsoittaja ja rumputaiteilija Jussi “Fredator” Fredriksson. Päivien aikana pidetään jazzaiheinen seminaari sekä julkistetaan Suomen arvostetuimman jazzpalkinnon, Yrjön, saaja. Jazzliitto pitää myös päivien aikana vuosikokouksensa huomenna lauantaina.
Konsertit täydessä vauhdissa
Jazzpäivien ensimmäinen konsertti otti “varaslähdön” jo keskiviikkona, kun Turku Swing Company piti yksivuotisjuhlakonsertin Turun seudun musiikkiopiston salissa. Eilen torstaina olikin jo täysi rähinä käynnissä, kun Harlem Jazz Clubin kuukauden viimeisenä torstaina säännöllisesti järjestämät jamit käynnistyivät Hamburger Börsin Jugendsalissa. Keväällä 50-vuotista taivaltaan juhlinut yhdistys oli taas kerran omalla ohjelmistollaan kerännyt jazzinnälkäiset kuulijat sankoin joukoin paikalle. Jugendsali oli viimeistä istuinsijaa myöden täynnä kuin “Turusen pyssy”. Mattimyöhäiset saivat tyytyä seisomapaikkoihin, kun lavan täytti kuubalaisen Irakere yhtyeen maailmankuuluisuuteen nostanut Carlos D’l Puerton johtama TSMO:n Big Band. Lähes kaksikymmentähenkinen ryhmä koostui Turun seudun musiikkiopiston opiskelijoista. Meno oli hurjaa, kun tutut popkappaleet olivat saaneet Carloksen sovituksina uuden jazzilmeen. Yleisö oli haltijoissaan kuten puoli vuotta sitten 50-vuotis juhlissa.
Klubin avauksessa viiden orkesterin ilta
Klubilla tapahtui kahdessa kerroksessa. Järjestäjien, Jazzliiton, Flame-Jazzin ja Turku Jazzin puolesta kutsuvieraille järjestetyssä avajaistilaisuudessa esiintyi Sanna Vartiainen taustasoittajinaan kitaristi Henry Marjamäki ja koskettimilla Janne Levy. Varsinaisen konserttiputken aloitti, saksofonisti Linda Fredrikssonin, basisti Eero Tikkasen ja rumpali Eeti Niemisen muodostama kolmikko Mopo. Mopo ei varmasti karannut käsistä, sillä kolmikkoa vahvisti trumpetistien ehdotonta kärkeä edustava Verneri Pohjola.
Harvoin suomalaisissa jazzympyröissä kuultu saksofonisti Sami Pekkola ja Black Motor triosta tuttu rumpali, perkussionisti ja huilisti Simo Laihonen duo seikkaili omilla poluillaan vapaan ilmaisun mutkikkaissa kiemuroissa. Pekkola on itseoppinut fonisti, joka kulkee paljon maailmalla esiintymässä nimenomaan avant- ja freejazzin piireissä. Duo toi näyttävästi esille sen mitä paikan päällä improvisoidusti soitettu musiikki käytännössä on.
Tehokasta jazzia Suomenlahden etelärannalta
Neljäkymppinen rumpali Tanel Ruben on nykyään hyvin arvostettu ja palkittu muusikko Viron jazzpiireissä. Hänen oma kvintettinsä muusikoista ainakin saksofonisti Raivo Tafenau ja laulaja Kadri Voorand ovat myös Suomessa tunnettuja. Kadri on osallistunut Lady Summertime laulukilpailuun ja ollut kolmen palkitun joukossa muutama vuosi sitten. Hän tekee yhteistyötä mm. Jussi Kannasteen kanssa ja he esiintyivät yhdessä 2010 Porin Jazzfestivaaleilla Kadrin oman yhtyeen kanssa. Raivo puolestaan on käynyt Suomessa soittamassa kymmeniä kertoja ja on ehkä kansainvälisesti Viron tunnetuin saksofonisti. Yhtyeen basistina toimi Taavo Remmel ja pianoa soitti Kristjan Randalu.
Ohjelmisto koostui pääasiassa Tanelin sävellyksistä. Soitto oli tukevan oloista, rentoa ja menevää. Kadrin laulu on kehittynyt viimeisen parin vuoden aikana suorastaan huimasti. Hän on saanut paljon uutta itsevarmuutta. Se tekee hänen laulustaan entistä vakuuttavampaa ja hänestä huokuu nykyään säkenöivä lavakarisma. Hänen laulutyylinsä on omanlaistaan, äärirajoja hakevaa, josta hän pitää tinkimättömästi kiinni. Kun hänen lauluaan kuuli muutama vuosi sitten , se tuntui hieman omalaatuiselta, ei niinkään perinteiseltä, mutta nyt siitä on syntynyt oma lajinsa, jonka näyttävä tulkitsija hän on.
Hauskan totista meininkiä
Haitaritaiteilija, moni-instrumentalisti, Kuhmalahden velho, Kusti Vuorinen johdattelee, Tampereen Poikia, Tampoa, omilla sävellyksillään, hauskan totisesti ja leppoisasti. Pispalasta, nääs, kajahtaa narskuvan hiekan sekainen “Sahara Reggae”, vai miten sitä kuvailisi. Totisesti, mutta iloisen veijarimaisesti haitari vie karavaania eteenpäin puskien päin hiekkamyrskyä tappavan tehokkaasti. Tilanne on vakava, onko kyseessä kuoleman marssi, seuraako joku karavaania taivaan pitkillä pihoilla, avautuvatko portit kulkijoille. Ympärillä on öinen avaruus, vain tähtitaivas johdattelee karavaanin kulkua. Maata on näkyvissä, mutta hiekka tunkeutuu sieraimiin, suun limakalvoille, ikenet punoittavat, silmät kirvelevät, mutta prinsessa on löydettävä, jotta saatavilla olisi puoli valtakuntaa. Tämä on päämäärä, mikä olisi tavoitettava. Arkipäivän murheet, usko, toivo ja rakkaus, kuitenkin painavat karavaanin soittajia, kun Kusti tarttuu taskutrumpettiin ja tahdittaa muut marssiin, Joel Kallio ja Janne Moilanen rummuttavat tahdit, Nuutti Vapaavuori jämäköittää tahtia bassollaan ja Juha Reunamäki viitoittaa tietä kaihoisasti huilullaan. Simo Laihonen saapuu välillä huiluineen paikalle vahvistamaan karavaanin menoa.
Hauskaa olla pitää, vaikka totisella ilmeellä. Tampon musiikki on maanläheistä, vaikka välillä se kuulostaa hieman monotoniselta ja abstraktiselta, niin siinä on mielenkiintoisia vivahteita monesta tyylisuunnasta ja rytmi säilyy kaiken aikaa mukaansatempaavana. Ennen kaikkea Tampon musiikki on erilaista ja muusta massasta erottuvaa.