Vauhdikasta nostalgiaa

Kuvat:

23.03.2009 18:48

Antti Sarpila, Baltic Jazz 2008

”Swingin kuningas”, klarinetisti Benny  Goodman (1909-1986) popularisoi 1930-luvun puolessa välissä jazzmausteista bigband-tanssimusiikkia. Hän puhalsi siihen rytmistä eloisuutta, svengiä, ja hänestä tuli aikansa nuorison suuri idoli. Hän vei jazzin ensimmäisenä taidemusiikin pyhättöön, New Yorkin Carnegie Halliin 1938 ja palkkasi myös ensimmäisenä värillisiä muusikoita yhtyeihinsä. Yhdysvaltain ulkoministeriön pr-kiertuilla hän konsertoi 1950-1960-luvulla. Goodman levytti myös ns. klassista musiikkia, mm. Mozartia ja Bartókia ja esiintyi syntymäkaupunkinsa Chicagon sinfoniaorkesterin solistina. Suomessa hän konsertoi 1974 ja 1982.

Antti  Sarpilan arvostuksesta maailman jazzpiireissä kertoo mm.hänen saamansa kutsu esiintyä  Carnegie Hallissa 1988 Goodman-muistokonsertissa ja myöhemmin Lontoon Royal Festival Hallin suuressa Ellington-tribuutissa. Vaasa on ollut tavallisesti hänen Suomen kiertueittensa vakio- kohteena, ja onhan hän esiintynyt ja levyttänyt myös Wasa Dixie Tigers-yhtyeen kanssa. Sarpilalla oli mukanaan tuttu ja taidokas rytmiryhmä, veljekset Petrescu ja lontoolainen rumpali Keith Hall. Kapellimestari itse soitti tällä kertaa vain klarinettia.

{multithumb thumb_width=540 thumb_height=266 thumb_proportions=crop border_size=5px caption_pos=below}

Vas. Marian Petrescu, Mihai Petrescu ja Keith Hall (Baltic Jazz 2008)

Konsertin ohjelma oli pääasiassa Benny Goodmanin tunnetuksi tekemiä sävellyksiä. Ne noudattivat suurelta osin alkuperäisten  pikkuyhtyeäänitteiden sovituksia, mutta Sarpila oli ujuttanut tulkintoihin joitain omia ”koukkujaan”. Yhtye soitti kappaleet huolella – kellontarkasti, mutta silti rennolta kuulostaen ja svengaten. Sarpilalla on kaiken muun osaamisensa lisäksi lavakarismaa ja taito pienin elein johtaa kvartettinsa saumatonta yhteissoittoa. Hän osaa myös välittää vanhojen ikivihreiden tunnelmat tuoreesti ja oli varannut soolotilaa myös kumppaneilleen. Rumpali Keith Hall osoitti jälleen tyylin tuntemuksensa ja monipuolisuutta. Basisti Petrescu säväytti myös solistina, ja pianisti-veli Marian väläytti paitsi virtuositeettia myös taitoa herkistellä balladeissa. Niistä jäivät mieleen erityisesti Memories of you ja  Goodbye. Yleisön mieleen taisi eniten olla kuitenkin keinuva Tea for two. Konsertin päätösnumero oli  Sarpilan sävellys Big Benny, kunnianosoitus klarinetistimme esikuvalle. Mutta koska meillä on tilaisuus kuulla häntä ja Goodmania myös suurempien yhtyeiden esityksinä? Valmiita sovituksia Sarpilalla kyllä riittää aina bigband-kokoonpanoihin.

 

Antti Sarpila, klarinetti; Marian Petrescu, piano; Mihai Petrescu, kontrabasso; Keith Hall, rummut.

 

Takaisin
Translate »