Veka varoitteli tervetulotoivotuksessaan illan ohjelmiston “kulmikkuudesta”. Mukana oli kyllä hänen esikuvansa Thelonious Monkin omaperäistä, ristiriitasointujakin sisältävää improvisointia. Kokonaisuus oli kuitenkin Vekan musiikillisen maailman näköinen ja pettämättömällä tyylitajulla jalostettu, hienostunut paketti.
Huolella rakennetut kaksi settiä sisälsivät Vekan omia sävellyksiä ja sovituksia sekä hienoja harvemmin kuultuja jazzhelmiä, todella tyylikkäästi esitettynä. Eikä ihme, koska mukana oli mahtava kaarti suomalaisen jazzin huippuja ja soittajakavereita hänen uransa alkuajoilta lähtien kuten Esa Pethman ja Iris Rautio.
Konsertti käynnistyi juhlavasti Vekan pianointrolla Moonlight in Vermont, johon Jaso Big Band tuli mukaan tyylikkäästi. Sitten kuultiin Vekan säveltämiä, hänen monivaiheista elämänkaarta kuvaavia sävellyksiä, Adalle, Ainolle ja Juhlavalssi sekä Inventio, joissa komppareina olivat Jorma Katrama (b) ja Jussi Turhala (dr).
Tadd Dameronin tuotannosta kuultiin hieno The Scene in Clean. Sen esittivät Veka, Esa Kettunen (tp), Jarmo Rouvinen (ts), Sampo Tiittanen (b) ja Juha Salminen (dr) sekä Jaso Big Band. Tällä kappaleella, täydennettynä Dameronin Fontainebleu:lla voitettiin Tesvision orkesterikilpailu vuonna 1962. Silloisessa kokoonpanossa soittivat Vekan lisäksi Björn Björklöf (tp), Tage “Stanley” Lindroos (ts), Gösta Holm (b) ja Pekka Tirkkonen (dr). Pekka Tirkkonen oli nyt juhlassa mukana vieraana.
Viidenkymmenen vuoden takaisen Tesvision kilpailun toiseksi tullut Pekka Leander kertoi leikkimielisesti olevansa edelleen “katkera”, koska kilpailu voitettiin hänen mukaansa suomalaiskansalliseen tapaan “tuomaripelillä”.
Vekan Monk-harrastus alkoi 1950 -luvulla kappaleesta We See. Sen esittivät pieteetillä Pekka Leander (tb), Olli Jaakkola (huilu), Juhani Romppanen (as) Sampo Tiittanen (b) sekä hyvän alttosaksofonisoolon puhaltanut Ville Soro.
Upeita Ladies & Gents vokalisteja, Sirkka Keiskiä ja Merja Saikkosta säestivät Simo Pinomaa (sop, ts), Jorma Katrama (b), Jussi Turhala dr) ja Veka (p). Keiskin laulama hienostunut Miss Otis Regrets kuului jo 1920 luvulla Jimmie Luncefordin Big Bandin ohjelmistoon. Se on ollut monien laulajien suosiossa, joskin harvemmin Suomessa esitettynä.
Muista Ladies & Gents´in esittämistä kappaleista mieleen jäi Where Flamingos Fly´n kaunis pasuunalla soitettu teema ja Vekan hillitty Gil Evansia myötäilevä sovitus. Reflections (säv. Doris Gales) sisälsi puolestaan niin paljon tahtilajin vaihdoksia, etten pysynyt mukana.
Illan yksi kohokohta oli Pekka Leanderin sovitus Astor Piazzollan sävellyksestä Libertango, osittain argentiinalainen tango sovitettuna jazzorkesterille. Vauhdikas kappale ja toisella puoliajalla kuultu Las Vegas Tango lienee valittu illan “monikasvoisen” ohjelmiston ja Vekan mittavan tanssimuusikon uran nostalgiaksi.
Viisikymmentä vuotta sitten keikkamatkat olivat varsin rasittavia, tarvittiin pitkää pinnaa ja huumoria. Veka kertoi roudauksen aikana esimerkin muusikoiden “puujalkavitseistä”: “Yksi 1940- ja -50 luvun huippumuusikoita ja suomalaisen jazzin pioneereja, Göran Ödner oli sodan käynyt mies, rintamalle oli jäänyt hänen oikea jalkansa. Siihen aikaan proteesit tehtiin puusta. Muusikkoystävät heittivät sitten huulta; Öpöllä oikea jalka on puujalka mutta vasen jalka on oikea jalka.”
Toisella puoliajalla kuultiin Vekan pitkäaikaisimpia yhteistyökumppaneita, Esa Pethmania (ts) ja Iris Rautiota (voc). Heidän tulkinnat kappaleista My Man ja Lover Man kelpaisivat mille areenalle tahansa. Rytmiryhmänä Esalla ja Iriksellä; Veka sekä Eerik Siikasaari (b) ja Tomi Parkkonen (dr). Myös Vekan oma sävellys Hiitolasta Afrikkaan sai raikuvat suosionosoitukset. Siinä patteristina toimi Rami Eskelinen.
Lämminhenkistä juhlaa seuraamassa oli kirkko tupaten täynnä eli noin 130 vierasta. Bongasin joukosta Vekan pianistikollegoja kuten Eero Ojasen, Matti Konttisen, Jaska Harjulan ja Risto Laurialan. YLEn väestä mukana näytti olevan ainakin Maarit Niiniluoto ja Åke Grandell.
Pitskun Kulttuurikirkko on Pitäjänmäen entinen kyläkirkko, joka vihittiin käyttöön 8.12.1929. Rakennus toimi kirkkona ja yhteisötalona vuoteen 1959, jolloin Pitäjänmäen nykyinen kirkko valmistui.
Rakennus päätyi eri vaiheiden jälkeen vuonna 2007 kulttuurikeskukseksi. Sen uudet asukkaat Päivi Järvinen ja Ilari Nummi ovat palauttaneet talon alkuperäiseen yhteisölliseen käyttöön. Tiloissa järjestetään runsaasti konsertteja ja muita esityksiä, myös erilainen harrastustoiminta on vireää.