Verneri Pohjola ja Mika Kallio sähköistivät tunnelman

Kuvat: Sakari Puhakka

14.09.2020 21:44


Verneri Pohjola

Duo Verneri Pohjola/Mika Kallio avasi jaZZanti konserttisyksyn tiistaina Laulumiehet ravintolassa, Helsingissä. Trumpetisti Verneri Pohjola ja monipuolinen lyömäsoitintaiteilija Mika Kallio ovat olleet duo jo pitkään ja tuttuja toisilleen muistakin yhteyksistä. He tuntevat toistensa musiikilliset ajatukset ja heidän musiikilliset pyrkimyksensä tukevat toisiaan mutkattomasti. Musiikki perustuu vapaaseen improvisaatioon, ainutlaatuisuudessaan ilmaisu alkaa oloissamme olla jo täysin omaa luokkaansa. Tilaisuudessa julkistettiin myös Musiikkiarkiston vuosittain jaettavan Erik Lindström -stipendin saaja, ja apuraha luovutettiin juhlallisesti.

Mika Kallio peltihommissa

Erikoinen instrumenttikombinaatio, rummut ja melodiasoitin, on tuttua jo suuresta maailmasta. Rumpaleista mm. Jack deJohnette on tehnyt duettoja harmoniasoitinten edustajien kanssa jo 70-luvulla, kuten kitaristi John Abercrombienkanssa. Norjalaistrumpetisti Mathias Eick levyttää ennakkoluulottomia soitinyhdistelmiä hyödyntäen. Tosin hän on Pohjolaa enemmän altis ambient-musiikin vaikutteille. Vain pari esimerkkiä mainiten.

Pohjola & Kallio toimii rohkeasti ja avarakatseisesti tiennäyttäjänä meillä. Paremmin kuin muut improvisoidun musiikin esittäjät duo on myös tuonut tuotokseensa harmonisia elementtejä ja muita kiinnostavia rakenneosia.

Ennakkoluulot ja vanhat, totutut kaavat joutavatkin romukoppaan. Trumpetti voi tarvittaessa muuntua perkussioksikin, kuten nyt. Pohjolan teräväaksenttinen ja hieman yksitotinen tat-tat-ta-ta-taa otti luontevasti lyömäsoittimen paikan ja vapautti rumpalin improvisoimaan. Paljon muitakin variaatioita löytyi.

Tuhti bassorummun satsi, diginauhoituksella tuettuna, teki kontrabassosta oikeastaan tarpeettoman. Esitys ei kuitenkaan ollut pelkkää yhtäjaksoista rytmiorgiaa. Väliin mahtui pitkiä, unenomaisia jaksoja, joissa trumpetin soundi lähestyi paikoin flyygelitorvea, jonka ääni on trumpettiin verrattuna selvästi pehmeämpi. Äänialan ala- ja ylärajat ovat vaskisoittimilla jokaiselle soittajalle omiaan, mutta ääripäisyyttä ei nyt haettukaan.

Verneri Pohjola tavoitteli välillä jo harmoniasoittimen nyansseja perinteisellä melodiasoittimella – ehkä hiukan samaan tapaan kuin kitaristi käyttää äänensärkijää. Kiinnostavaa. Lisäksi hän on luopunut, tai ainakin vähentänyt likiarvosoittoaan – siis ”tulla e:hen essän kautta” ynnä muuta rempseää.

Pohjola puhalta sivusilmällä.

Prosessoituja soundeja

Uutta oli myös trumpetin soundin tehostus ja muokkaus sähköisten efektilaitteiden avulla. Modifiointia ja prosessointia varten käytössä oli kadehdittavan paljon polkioita, joista looper ja kaikuefekti olivat avainasemassa. Tässä ilmeisesti ollaan vielä hiukan kokeiluasteella; osaa efektilaitteista oli purettu kaupan paketista vasta keikkapaikalla, mutta oikein hyvä näinkin.

Hyvä alku, joka lupaa erinomaista jatkoa. Samalla romukoppaan meni sekin luulo, että prosessoituun presentaatioon tarvitaan kahden kilowatin PA-laitteisto, miksauspöytä ja jättistage. Bosen kaiutin ei ollut juuri jalkapalloa suurempi, mutta soundi taivaallinen.

Suuremmalla volyymilla ja isolla stagella tämä duo olisi varmasti elämys, mutta tuolla uskomattoman pienellä laitteistolla saatiin jo ihmeitä aikaan. Jo pelkkä kaikuefektin lisäys trumpetin soundiin toi hienoa ja aistillista vaikutelmaa, avaten uuden ulottuvuuden.

Pohjola on teknisten apuvälineiden myötä voinut luopua erinäisistä kujeistaan, kuten soittaa trumpetilla avatun flyygelin kannen alla. Ilmiliekki Quartet -aikana sillä ilmeisesti haettiin kaikuefektiä – vaikea keksiä muutakaan motiivia työntää päänsä flyygelin sisään. Nyt äänentoistotekniikka hoitaa efektit.

Kalliolla huopanuijat ratkaisevammassa asemassa kuin kapulat. Looper oli bändillä käytössä onnistuneesti, niin melodiaelementeissä kuin rytmifraseerauksessakin.

Duomusiikin mietiskelevä ja diminutiivinen minimalismi ei kuitenkaan tarkoita fenomenaalista vähyyttä. Musisointi tuo ilmi vahvoja tunteita ja suorastaan suggestiivista tenhoa.

Pohjola ja Kallio julkaisivat brittiläisen Edition Records -labelin kautta (duolevyn Animal Image, 2018). Se on Perttu Saksan Eläimen Kuva -elokuvaan sävelletty, kuuden sävelmän kokonaisuus. Koosteesta saatiin nauttia konsertissakin, yhtenä tunnin mittaisena sommitelmana.

Upea ”taistelupari”-

Kuvataiteilija ja valokuvaaja Saksa otti yhteyttä Pohjolaan muutama vuosi sitten ehdottaakseen yhteistyötä. Saksan ammatillinen know-how ja visio vakuuttivat kaksikon ja tuloksena syntyi musiikin ja kuvan kombinatorinen kompositio.

Elokuva kertoo fiktiivisellä tavalla ihmisen ja eläimen ikiaikaisesta suhteesta. Saksan mukaan musiikki on sanaton kieli näiden kahden maailman välillä. Kutsu eläimeksi muuttumiseen taas tuntuu oudolta; evoluutioteorian mukaanhan me olemme eläinkuntaa, sen yksi eriytynyt haarake. Joka tapauksessa uteliaisuutta herättävä projekti ja kuunteluelämyksen pohjalta ilman muuta tutustuminen arvoinen.

Erik Lindström -apuraha saksofonistille   

Musiikkiarkiston Erik Lindström -stipendin sai puhallinsoittaja Adele Sauros. Palkinnon luovutti Hannu Tolvanen. Apuraha on suunnattu nuorten suomalaisten muusikkojen opiskelujen tukemiseen erityisesti ulkomailla. Viime vuonna stipendin sai rumpali Aleksi Heinola.

Kallio – Sauros – Pohjola estradilla

Sauros (30) on kyvykäs ja avarakatseinen muusikko (tenori- ja sopraanosaksofoni, huilu), nykyisin yhä enemmän myös säveltäjä. Hän esittää omaa musiikkiaan aktiivisesti hyvinkin erityyppisissä kokoonpanoissa, kuten oma Adele Sauros Quartet sekä Katu Kaiku, Tea For Two ja Berlin Nun.

Nuoren muusikon aktiivisuudesta kertoo myös, että hän piti jo keväällä 2014 mm. omaa klubiaan ravintola Allotriassa Helsingissä. Opintoja hänellä on muun muassa Pop & Jazz-konservatoriosta ja Metropolian pop/jazz-musiikin koulutusohjelmasta. Hän tekee täydennysopintoja Hollannissa Groningenissa Prins Claus Conservatoiressa.

Apurahan iloinen saaja soitti lopuksi Verneri Pohjolan ja Mika Kallion duon kanssa. Kukkea triojami innosti, vaikka hiukan pienesti ja varovasti Adele Sauros tuo vielä itseään ilmi. Ikään kuin hän olisi huomion keskipisteenä hiukan ujo ja musikaalisesti varovainen.

Mutta sehän on aivan kelpo strategia oman uran luomisessa; ei gimmickejä eikä sensaatioita, vaan uutteraa työtä. Encore mentiin reippaasti, marssimusiikin tahtiin – kerrassaan ihastuttavaa!

https://musiikkiarkisto.fi/toiminta/erik-lindstromin-rahasto.php

Laulumiehet, Helsinki tiistaina 8.9.20
Verneri Pohjola: trumpetti, Mika Kallio: lyömäsoittimet, Adele Sauros, saksofoni

Animal Image; Where do you feel at home; Foxplay; Man; Goshawk’s Dream

Takaisin
Translate »