Paikalliset olivat olleet aivan haltioissaan yhtyeen aidosta esiintymisestä, jonka he kokivat omakseen ja mistä he löysivät oman minuutensa. Ihmetystä herätti myös ryhmän kokoonpano, sillä Länsi-Afrikassa on pääsääntöisesti totuttu miespuolisiin muusikoihin. Zamburu taas on lähes puhtaasti naisenergialla voimallisesti ja intohimoisesti perinteistä länsiafrikkalaista musiikkia esittävä orkesteri. Esitys koostuu länsiafrikkalaisista rytmeistä, lauluista ja tansseista ja he soittavat perinteisiä afrikkalaisia instrumenttejä kuten djembe- ja sabarrumpuja sekä dudua ja balafonia.
.
Afromusiikki näyttelee merkittävää osaa myös jazzmusiikin perusteissa. Varsinkin nykyjazz tukeutuu paljolti afrikkalaisiin polyrytmeihin ja sen tuottamaan energisyyteen. Afrikkalaiset rytmikuviot kulkevat päällekkäinen ja vuorottain muodostaen yhtenäisen kokonaisuuden. Rytmeistä muodostuu kokonainen kappale, jonka pituuden ratkaisee yhtyeen johtaja omilla merkeillään.
Viisitoista vuotta on pitkä aika, mutta yhtye on levyttänyt vasta nyt. Heidän uunituore levynsä “Waaw” julkaistiin eilen Porissa Rakastajat-teatterin lavalla. Paikalle oli saapunut niin paljon yleisöä, etteivät kaikki edes mahtuneet sisälle. Se oli sinänsä harmi niiden puolesta, jotka jäivät ulkopuolelle. Lavalla ollut ryhmä koostui kaiken kaikkiaan 16:sta alan harrastajasta. Visualisointi ja tanssit perustuvat Maarika Aution koreografiaan, värikkäisiin asusteisiin ja käsin rakennettuihin afrikkalaisiin soittimiin. Tästä syntyi suomalaisvoimin toteutettu afrikkalainen rytmi-ilottelu, mikä sai yleisön innostumaan. Soittajat näyttivät silminnähden nauttivan tekemisestään. He olivat täydellisesti asiaansa perehtyneitä, tempo oli räväkkää ja kaikkensa antavaa. Lauluihin sisältyi jokin aihepiiri ja sanoma, mikä ei aina välttämättä ollut sisällöltään kovin iloista, mutta esittäminen oli kaikin puolin iloista ja taitavaa. “Nakkilalaiset” soittivat ja lauloivat kuin olisivat suoraan Afrikan mantereelta tulleita. Tätä musiikkia kuunnellessa tuli väistämättä hyvän olon tunne, sillä Zamburun musiikki ja laulu tuntuivat tulevan suoraan sydämestä. Soittajien iloisuus ja elämänmyönteisyys kuulsi läpi temmaten mukaansa lujalla otteella myös paikalla olleen runsaslukuisen yleisön.
Zamburun isähahmo on erikoisten musiikki-instrumenttien rakentaja, Olli Penttilä. Hänellä on rock- ja jazztausta jo 1970 luvulta, mutta vuosi 1984 on sikäli merkittävä, että hän oli perustamassa EtnoPojat nimistä orkesteria ja siitä alkoi varsinaisesti perehtyminen etno-musiikkiin. Tämä yhtye tunnetaan nykyään The World Mänkeri Orchestrana, mikä vietti muuten 25-vuotis juhlaansa juuri joulun alla. Olli Penttilä tuli opettamaan musiikkia 1981 Nakkilan Yhteiskouluun ja siitä syntyi yhteys nykyiseen Zamburu orkesteriin. Yhtyeen soittajat ovat hänen entisiä oppilaitaan. Yhtyeessä on ollut matkan varrella myös ei-nakkilalaisia, mutta tämän hetkinen 16 hengen ydinryhmä tuntuu juurtuneen täysillä rumpujen vangiksi.
Zamburun esittämä musiikki on eri puolilta Länsi-Afrikkaa, lähinnä Senegalista, Gambiasta ja Guineasta. Kuitenkin perusteet lähtevät wolofien sabar-rytmeistä, johon on yhdistetty rytmejä muista länsiafrikkalaisten kansanryhmien, mandinkojen, diolien ja susujen, omista rytmeistä. Senegalilainen mbalax säestyskomppi on hyvin tunnettu ja sitä käytetään nykyään sähköisessä populaarimusiikissa yleisesti, mutta Zamburu yhtye käyttää sitä täysin akustisesti soitossaan. Laulut alkuperäisellä kielellä ovat myös yksi heidän esiintymisensä peruspilareista.
Voisi sanoa, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Levyn tekeminen ei aina ole niin yksinkertaista. Nyt mukaan oli saatu vetoapua Erik Rosenlewin säätiöltä ja levy pystyttiin tuottamaan markkinoille. Yhtyeellä on jo varsin laaja ohjelmisto, joten oli hyvä saada se ainakin osittain tallennetuksi. Lavalla Zamburu on kuitenkin omassa elementissään ja parhaimmillaan, joten käykää ihmeessä, tilaisuuden tullen, kuuntelemassa tätä rehevää länsiafrikkalaista musiikkia suomalaisittain aidosti esitettynä. Lisätietoa löytyy yhtyeen sivustoilta www.zamburu.com.