Petrin tuuba lähti lentoon

Kuvat: Harri Aavaharju

25.05.2014 14:56


Petri Keskitalo

Jazzrytmit-lehden Critics Pollissa vuonna 2006 Petri Keskitalo valittiin vuoden tuubistiksi, vuonna 2003 Kirmo Lintinen sai SJL:n Yrjö-palkinnon ja vuonna 1999 Johan Storgårds Venla-palkinnon parhaasta television musiikkiohjelmasta, ei muuta kun tikulla silmään.

Viime perjantaina herrat kohtasivat lämpimissä tunnelmissa Helsingin Musiikkitalon lavalla. Takana oli kova rypistys, Kirmo Lintisen säveltämän Tuubakonserton kantaesitys. Kyseessä oli Helsingin kaupunginorkesterin tilausteos rakkaalle tuubistilleen Petri Keskitalolle. Ja Johan Storgårds tarvittiin paikalle luotsaamaan melkoisessa vahvuudessa soittanut orkesteri lopulliseen fermaattiin.

Huippu-urheilijan syke on tuollaiset 62 lyöntiä minuutissa ja sillä mentiin koko kolmiosainen teos läpi, ainakin ohjelmalehtisen mukaan. Kyllä siinä taisi todellisuudessa vaihtelua olla ja tahtilajikaan ei ollut tasajakoinen koko hyvävauhtisen 10000 metrin juoksun kestäneen teoksen aikana.

Ison orkesterin yhdistäminen matalassa rekisterissä soivaan tuubaan on hankalaa. Niinpä konsertossa oli selkeästi bändille kirjoitettuja tutti-paikkoja ja kevyellä kompilla höystettyjä tuuban soolo-osuuksia. Kirmolla on paljon rumpaliystäviä. Lyömästemmoja löytyi partituurista kuudelle muusikolle ja valikoimasta löytyi guiroa ja kellopeliä, putkia ja patarumpua. Kauniisti soiva tuuba sinfonisella lattarikompilla heti alkuun loi odotuksia mukavasta musiikkikokemuksesta. Yhtä hyvin sellojen ja bassojen pizzicatot tai sordinoidut vasket koristivat Petrin maalailua useammassa rekisterissä.

Petri on tehnyt pitkän matkan Hämeenlinnan seurakunnan nuorisosoittokunnasta, sotilasmusiikkikoulun ja Panssarisoittokunnan kautta Helsingin kaupunginorkesterin tuuban äänenjohtajaksi. Hän on säveltänyt, sovittanut ja soittanut pienyhtyeissä. Hurja määrä harjoittelua ja soittamista on tehnyt Petristä eturivin tuubistin, jonka työpaikka normaalisti on orkesterin takana. Suuri osa työstä sinfoniaorkesterissa on taukojen laskemista, mutta sitten kun pääsee vetämään, niin aina tulee niin kuin ammattimieheltä pitääkin.

Tuubakonsertto on oiva lisä maailman tuubateosten kapeaan kirjahyllyyn, joka ei toivottavasti jää sinne pölyttymään. Ensin esitys purkkiin ja sitten kiertämään maailmaa. Oli myös hieno kunnianosoitus tilata konsertto luottosoittajalle. Kokoonpanosta riippumatta Petrin nähdessään tulee aina hyvälle tuulelle. Monien kumarruskertojen jälkeen yleisö tiesi odottaa ylimääräistä. Petrin taidot tietäen tuubasta olisi voinut tulla vaikka minkälaista zardasta tai tuubapolkkaa, mutta ei. Petri Keskitalo päätti osuutensa soolona soittamaansa hymniin, joka saattoi olla peräisin ajoilta Hämeenlinna nuorisosoittokunnan riveissä.

PS 1 Konsertin toinen säveltäjänimi oli Alexander von Zemlinsky. Sinfonietta kuulosti elokuvamusiikilta tekemättä jääneeseen mykkäfilmiin. Huikeita dynaamisia vaihteluita sisältänyt sinfoninen fantasia Pieni Merenneito muistutti mieleen kaikessa dramaattisuudessaan sään lisääntyvien ääri-ilmiöiden vaihtelut.

PS 2 Johan Storgårds olisi ollut lauantaina Kerava Jazzeilla Eero Hämeenniemen Nada-yhtyeen erityisvieraana. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla Storgårdsia pitkästä aikaa vapaan improvisoinnin merkeissä.

Takaisin
Translate »