Kontrabasisti Jori Huhtala yllätti jazzväen keväällä julkaistulla instrumentaalialbumillaan Jori Huhtala 5. Levyllä soittava kokoonpano edustaa nuoren jazzpolvemme parhaimmistoa: Jori Huhtala, kontrabasso, Mikko Innanen, saksofonit, Joakim Berghäll, saksofonit, Aki Rissanen, piano, ja Ville Pynssi, rummut. Albumia on jo arvioitu sivustollamme, samoin keikkakokemuksia, mutta tarkastellaan nyt, millainen musiikin ammattilainen Jori oikein on. Keskustelu käytiin Helsingissä, Ravintola Laulumiesten jaZZanti-konsertin yhteydessä huhtikuussa.
Jori Huhtala (30) osoittautui hyvin asialliseksi ja sympaattiseksi muusikoksi, jonka kanssa on helppo jutella. Hän pohtii muusikon ja säveltäjän tehtäväkenttää vakavasti ja monipuolisesti. Idea omaan bändiin ja juuri tähän konseptiin on vuosien varrella kypsynyt ajatus. Hyvinkin erityyppisten kokoonpanojen basistina Jori Huhtala on jo ansainnut todellisen luottomiehen maineen, mutta debyyttikiekolla hän ansioitui myös säveltäjänä.
Itse asiassa Jori on jo tehnyt musiikkia monille bändeille, sävellystyö ei ole hänelle uutta. Luonnollinen hetki perustaa oma kokoonpano oli Sibelius-Akatemian maisterin konsertti, ja juuri saksofonisoundi kiinnosti. Oman bändin line-up ei ole sattumaa tai ”ketä sattuu saamaan kiinni”.
– Halusin juuri nämä kaverit bändiini ja aloin kirjoittaa musiikkia nimenomaan heille, Jori kertoo. -Säveltäjälle on hyvin tärkeää tietää, kuka sen sävellystyön oikein tulee soittamaan – pystyy siis kuvittelemaan tuotoksen jo etukäteen omassa mielessään.
Jori Huhtala 5 (FRMCD011) on uudentyyppistä, suomalaista jazzia, jossa esiin sukeltavat basistin hienosti konstruoimat sävellykset. Taito ei Jorille kuitenkaan merkitse monimutkaisuutta tai ”sisäänpäin kääntynyttä sofistikoituneisuutta”.
– Kuulen mielessäni soundin jo etukäteen ja koska tunnen soittokaverit, osaan ennakoida äänet ja harmoniat, Jori täsmentää. -Minulla on siis tietämys, mihin he oikein pystyvät – eli tämä on hyvin muusikkolähtöinen tapa kirjoittaa musiikkia.
Vivahteikkaat opinnot takeena
Osaamisen taustalla ovat monipuoliset opinnot: Jori Huhtala valmistui pop- ja jazzmuusikoksi Jyväskylän konservatoriosta 2004, Sibelius-Akatemian jazzosastolta maisteriksi 2014. Lukuvuoden 2010 – 2011 hän vietti Ruotsissa opiskellen Kungliga Musikhögskolanissa, Tukholmassa.
– Mikä näistä instituutioista on vaikuttanut eniten musiikillisiin ajatuksiisi?
-No, ei ne välttämättä ole kovin erityylisiä – korkealuokkaisia oppilaitoksia kaikki, ja olen löytänyt runsaasti johdonmukaisuutta ja samantyylistä ideaa, Jori pohtii.- Jyväskylässä opetus on ollut aina tasokasta ja innostavaa, ja sieltä monet muusikot ovat päätyneet eurooppalaisiin huippukouluihin jatkamaan.
Adefelt kantaa mainetta innostavana pedagogina, jonka luokse hakeudutaan kaukaakin oppia ammentamaan. Vuosikymmenien varrella hän on luonut systeemin, jolla basisteista puristetaan se paras ulos. Häntä arvostetaan siellä korkealle.
– Aivan loistava tyyppi ja osasi lähestyä meitä hienosti! Jori hehkuttaa. -Sain pitkäksi aikaa pureskeltavaa ja tutkimisen aihetta – lisäksi Jan oli ihmisenä hyvin ystävällinen; mitään auktoriteetin roolia hän ei ainakaan minun kanssani havitellutkaan.
Monipuolisuus on voimaa
Huhtala vaikuttaa mm. yhtyeissä Kvalda, Big Blue ja Panu Savolainen Toivo, vain muutamia mainiten. Siis hyvin erilaisia kokoonpanoja, joilla jokaisella on oma tyylinsä ja sanomansa.
– Erilaisuus on rikkaus, pidän hyvin erilaisesta musiikista enkä haluakaan lokeroida itseäni kovin tiukasti muusikkona, Jori tiivistää. -On tosi kiva fiilis siitä, että minua on kysytty mukaan moniin projekteihin – erilaisuus tuo paljon rikkautta.
Basistin täytyykin Jorin mielestä päästä kehittyäkseen soittamaan monipuolisiin ympäristöihin. Mutta tietysti on kysymys mielessä, mitä itse haluaa tehdä ja mihin suuntaan taipumuksiaan kehittää.
– Oma bändi on loistava tapa tuoda omia ideoitaan esiin ja tutkia säveltäjänä omaa itseään. Sanoisin että se on jopa mielenterveydelle tärkeää, Jori resonoi.
Bändi olisi ehkä vielä enemmän elementissään hieman suuremmalla volyymilla pelattaessa. Laulumiehiin PA-laitteet eivät oikein sopineet mukaan, koska se olisi ollut ristiriidassa jaZZanti-tapahtumien akustisen idean kanssa.
– Kyllä akustinen lähtö sopii meille, Jori sanoo. -Äänentoiston kanssa pelataan tietenkin isoilla lavoilla, mutta monia asioita ei pääse siellä taas soittamaan siten kuin ne omassa mielessä soi. Erityisesti basso on haasteellinen soitin tällaiseen konseptiin.
Mieluisa soitin
Jorilla ilmentyy hyvin läheinen suhde omaan soittimeensa. Basson tarina on kiinnostavaa muusikon historiaa. Soitin on peräisin jostain 1960-luvulta, mahdollisesti tšekkiläinen alkuperältään ja hylätty sitten jonnekin.
Basistin isä Vesa Huhtala huoltaa kontrabassoja, ja hän korjasi siitä erinomaisen soittimen, jonka soundi on pehmeä ja lämmin. Kontrabasson mikittäminen on haasteellinen tehtävä, soveliain mikrofoni löytyi B-Band -valikoimasta.
– B-Band Ltd.toimii Vaajakoskella ja sieltä löytyi ehdottomasti paras kokeilemani, Jori kertoo.- Tallamikrofoni toimii minun konseptissani todella hienosti ja siitä saa monipuolisilla säädöillä Jousta Jori käyttää jonkin verran, mutta haluaisi opiskella sitä enemmänkin ja ehkä siihen paneudutaankin vielä joskus tulevaisuudessa. Yhtyeessä basson rooli on ulos erilaisia sävyjä, esimerkiksi myös jousisoittoon.
– Olen kirjoittanut musiikkia erityisesti tälle yhtyeelle, ei säestysmateriaalia, Jori tiivistää lopuksi.
Jori Huhtala 5-levyn on äänittänyt Matti Littunen, mutta säveltäjä on itse osallistunut aktiivisesti miksaukseen. Sekin on osoitus hänen monipuolisuudestaan.
Yhtyeen musiikissa ilmentyy jazzin ohella vaikutteita mm rytmibluesista, popista ja elokuvamusiikista, syrjäyttämättä kuitenkaan itse fundamenttia, jazzia. Musiikillinen ilmikenttä on lavea, mutta hallittu. Toivotetaan siis parhainta menestystä kiinnostavalle bändille ja nuorelle säveltäjälle.
Linkkejä ja lisätietoja: jorihuhtala.bandcamp.com;
https://stockholmjazztrio.wordpress.com/om-oss/jan-adefelt-kontrabas/