New Yorkissa ja Euroopassa vaikuttava jazzpianisti Tuomo Uusitalo

Kuvat: Olli Sulin

16.10.2018 20:14


Uusitalon keskittynyttä improvisointia.

Ylöjärveltä kotoisin oleva Tuomo Uusitaloon kiertänyt vanhaa mannerta jo pitkään. Hän on soittanut soolopianistina vuodesta 2007 alkaen erilaisissa pienemmissä kokoonpanoissa sekä suurorkestereiden kanssa.

Nykyään New Yorkissa asuva ja suurkaupungin jazzsceneen asemansa vakiinnuttanut pianisti palaa aina suven aikaan Suomen kamaralle. Tie vie miehen heinäkuussa usein Laitilaan, jossa Jazzkukon askelkuviot ovat tulleet jo muutamalta kesältä hänelle tutuiksi. Tuomo on toiminut Jazzkukon musiikkileirillä pedagogina sekä esiintynyt festivaaleilla eri kokoonpanoissa.

Piano tutuksi jo pienenä

– Aloitin klassisen pianonsoiton 6-vuotiaana. Vanhempani kertovat, että musiikkiharrastukseni alkoi siitä, kun ilmoitin heille yks´ kantaan, että minä haluan soittaa pianoa! naurahtaa Uusitalo.

Tuomon isä ymmärsi poikaansa, sillä hänkin on ollut keikkaileva muusikko ja toiminut haitaristina eri kokoonpanoissa.

Teinivuosinaan Uusitalo soitteli joskus kitaraa, mutta se ei tuntunut omimmalta instrumentilta. Hänellä oli myös monenlaisia bändivirityksiä. Musiikkitarjotin koostui tuolloin lähinnä rock- ja heavymusiikista funkia unohtamatta, mutta keikkailtoja kertyi myös tanssimusiikin parista monissa hääjuhlissa ja laivakeikoilla.

Ammattia puntaroidessaan hän mietti eräoppaaksikin hakeutumista, sillä hänen perheensä on luontoläheinen, mutta opastyö jäi aikeeksi.

– Kaikki klassiset mestarisäveltäjät, kuten Chopin, ja varsinkin Beethoven, ovat olleet suosikkejani. Varhaisteininä kuuntelin paljon Olavi Virtaa sekä Juice Leskistä. Levylautasella pyöri toki myös monia kovia rock-ikoneja, kuten Deep Purple, Guns N´ Roses, ACDC ja Prince, joita kuuntelen uudelleen näin vanhemmaksi tulleena oman poikani kanssa. Jazzmusiikissa kaikkien viime vuosisadan alusta asti käsiini saamien artistien tuotannot ovat olleet minulle hyvin tärkeitä, Uusitalo toteaa.

Uusitalo on tuttu näky Jazzkukon lavalla

Ylöjärveltä maailmalle

Tuomon käydessä lukiota jazzmusiikista tuli suurin kiinnostuksen kohde.

– Tutustuin jazziin ystäväni isän kautta. Jazz kiinnosti musiikkilajina eniten ja vei minut mennessään. Jazzissa oli jotain salaperäistä, jotain sellaista, mitä ei juuri kuullut Ylöjärvellä. Improvisointi ja jazzin olemukseen kuuluva vapaampi ajattelu musiikista vetosi minuun, muistelee Uusitalo.

Jyväskylässä Uusitalo opiskeli pari vuotta konservatoriolla ja kertoo olleensa onnekas saatuaan opettajan, joka osasi avata hänen korvansa, mutta myös silmänsä, kaikelle musiikille.

Jyväskylän aikojen jälkeen Uusitalo pääsi opiskelemaan Itävallan Graziin, jossa sijaitsee Euroopan vanhin jazzyliopisto. Hän työskenteli ja esiintyi tuolloin monien maailmankuulujen jazzmuusikoiden kanssa, mm. Billy Hart, Jimmy Cobb, Jim Rotondi, Riccardo del Fra, Wayne Darling, Juan Garcia-Herreros, Howard Curtis, Stjepko Gut, Karl-Heinz Miklin ym.

– Grazissa kaikki opettajani olivat entisiä New Yorkissa vaikuttaneita muusikkoja ja he kannustivat lähtemään NY:iin. Opiskeltuani neljän vuoden ajan Grazissa ja tehtyäni kovasti töitä Keski-Euroopassa päätin ottaa suunnan New Yorkiin. Olen nyt asunut jazzin pääkaupungissa vuodesta 2012, ja olen ollut kovin tyytyväinen päätökseeni, sillä onhan NY taiteitten ja etenkin jazzin pääkaupunki. Jazz on vaikuttanut siellä 20-30-luvulta asti, kuten New Orleansissakin, mutta NY:ssa jazz on muokkautunut omanlaisekseen, pianisti toteaa.

Menestyksen avaimet

Mitä sitten tarvitaan maailmalla menestymiseen? Vastaus tulee Tuomolta välittömästi:

– Paljon työtä! Päivärytmi on muutettava sellaiseksi, että pystyy valvomaan. On kierrettävä jameista jameihin joka ilta ja pysyttävä hereillä tarpeeksi pitkään. Jamit kestävät aamuneljään tai -kuuteen ja mukana kiertämällä pääsee tapaamaan ihmisiä ja pääsee jazzsceneen sisälle. Oma muusikkous muokkautuu samalla ja vuosien varrella huomaa löytävänsä yhä enemmän ihmisiä, joiden kanssa haluaa tehdä omaa musiikkia.

– Muusikkouran luominen NY:ssa on lähinnä siitä kiinni, että jaksaa soittaa paljon eri paikoissa, tapaa paljon eri ihmisiä ja tekee parhaansa. Jameissa kiertäminen tuo realiteettia omaan tekemiseen ja samalla oppii omat rajansa. Joka päivä on mahdollisuus soittaa, sillä jameja on jatkuvasti joka puolella kaupunkia. Monet tuovat sessioihin myös omia biisejään. Musisointi ei myöskään rajoitu vain ilta- ja yöaikaan, vaan muusikkokavereiden kotona tulee soiteltua päivälläkin, kertoo Uusitalo.

Musiikkityylien vertailusta

– Mikään musiikkigenre ei ole huonompi kuin toinen, vaikka kyllä sitä huonostikin tehtyä musiikkia maailmalta löytyy. Mutta tässä haluan pysähtyä: Jos jollakin musiikin tyylilajilla on oma kuulijakuntansa, ei kenelläkään ulkopuolisella pitäisi olla siihen nokan koputtamista. Jos jokin tietty musiikki koskettaa jotain ihmistä ja hän saa siitä tuntemuksia tai kokemuksia, sen on pakko olla hyvää musiikkia, oli itse siitä sitten mitä mieltä tahansa! Kenenkään ei pitäisi tuomita tai luokitella eri musiikkityylejä hyviin ja huonoihin. Miksi jokin musiikkityyli edes olisi parempaa tai huonompaa kuin jokin muu, varsinkaan, jos se antaa kuulijalleen jotakin, jos se jotain ihmistä koskettaa? pohtii Uusitalo.

– Kaikki tuntemani muusikot koettavat opiskella niin paljon kuin vain voivat eri musiikkilajeja ja -genrejä, vaikka jazz olisikin heille se ykkösjuttu. Tykkään siitä, että ihmiset ovat avoimia kaikelle musiikille eivätkä jää johonkin lokeroon. Silloin keskusteluistakin tulee paljon mielenkiintoisempia. Musiikin kuuntelu on löytöretkeilyä ja se on parasta mitä voi muusikkona tai ei-muusikkona tehdä, painottaa Uusitalo.

Hämyisiä tunnelmia Laitilan Kinossa.

Improvisaation luonne

– Improvisaatiota on kovin monenlaista. Klassisessakin musiikissa improvisaatio oli isossa roolissa tietyssä vaiheessa. Tuolloin sai tehdä omia löytöretkeilyjänsä, kunhan pysyi raamin sisällä.

– Jazz on mielestäni eräänlainen musiikillinen kieli. Jos esim. haluat soittaa hyvää bebopia, sinun on tunnettava bebopin traditio, sen oma kieli, ja pysyttävä sille kuuluvan kehyksen sisässä. Free jazzissa improvisaatio voi taas mennä hyvin pitkälle, se ikään kuin elää omaa elämäänsä.

– Improvisaatio itsessään voi olla erittäin rajattua tai erittäin abstraktia. Oma mieltymykseni on jossain siellä välimailla. Ja niinhän se on elämässäkin, kaiken olisi hyvä olla vähän siinä keskitiellä: voit toimia siellä raamien sisällä, mutta voit halutessasi astua sieltä ulos.  – Muusikon ammatillisuuteen kuuluu tietoisuus siitä, mitä aikaisemmin missäkin musiikin tyylilajissa on tehty. Tuon tietoisuuden kautta syntyy myös kunnioitus musiikin traditioita kohtaan. Itselleni traditio missä tahansa musiikin lajissa on tosi tärkeää, vaikka samalla musiikki saa ja sen pitääkin kehittyä ja mennä eteenpäin omalla sarallaan. Tämä on hyvin nähtävissä klassisessa musiikissa, joka on edennyt ja kehittynyt vaiheesta seuraavaan, selvittää Uusitalo.

Sormet vaiko ajatus ensin?

Improvisaatio syntyy hetkessä ja sille on ominaista yllättävyys ja toistamattomuus, vaikkei se olekaan sattumanvaraista toimintaa. Taustalla on usein vuosien uurastus ja huippuunsa hiottua teknistä ja taiteellista osaamista. Koska improvisaatio luodaan esittämishetkellä, olin kiinnostunut tietämään, kumpi tapahtuu Uusitalolla ensin: motorinen toiminto vaiko ajatus siitä, miltä soiton pitäisi kuulostaa? Uusitalo vastaa:

– Riippuu siitä mitä soitan. Yritän kuulla aina pikkuisen ennen kuin soitan, miltä soittoni pitäisi kuulostaa. Vaikeammassa musiikissa käytän enemmän aikaa treenatakseni improvisaatiota, jotta kuulen harmonian paremmin. Tarkoitus kuitenkin on, että soittaja ymmärtäisi, kuulisi tai tietäisi aina etukäteen, miltä kuljetus tulee kuulostamaan. Improvisaation kehitteleminen on lähinnä melodioiden kuuntelemista sekä niiden pyörittelemistä treenaamisen ohella, luonnehtii Uusitalo.

Instrumentalistin ja vokalistin seuraaminen

Piano saa esiintymistilanteissa aina omat soolo-osuutensa, kuten muutkin soittimet, mutta eroaako instrumentin tai vokalistin säestäminen jazzkeikalla juuri mitenkään toisistaan? Uusitalo miettii vähän aikaa:

– Periaatteessa niissä ei pitäisi olla mitään eroa. Laulaja on instrumentalisti siinä kuin muutkin. Kaikilla jazzmuusikoilla pitäisi olla esiintyessään tunne siitä, että voi tehdämitä haluaa. Kaikkien pitää tukea toisiansa esiintymistilanteessa, koska paikalla olevilla muusikoilla on erilainen musiikillinen historia ja erilainen ajatus siitä, mihin kappale on menossa. Kun seuraamme toistemme soittamista sekä tuemme toisiamme, pitäisi tuloksen olla paras mahdollinen. Silloin ei myöskään ole eroa siinä, onko kyseessä jazzstandardi vaiko free -toteutus. Tuossa tilanteessa muusikkojen ja laulajien pitää vain löytää sama maasto, jossa työskennellä, painottaa Uusitalo.

Hyvät ystävykset New Yorkin ajoilta: Uusitalo ja Kari Antila.

Muusikkous ja perhe

Tuomolla ja vaimollaan Unallaon kolmivuotias poika.

– Olen voinut hyvin sovittaa yhteen muusikon ja perheenisän roolit. Päivisin on aikaa olla poikani kanssa, ja iltaisin on aikaa soittaa keikoilla. Vaimonikin on muusikko ja hän ymmärtää ammattinsa puolesta hyvin kiertue-elämän vaatimukset. Kiertueiden ainoa harmillinen puoli on koti-ikävä, mutta se on osa tätä työtä. Pyrimme vaimoni kanssa siihen, että perhe tulee mahdollisuuksien mukaan keikoille.

Laitilan jazzailut

Uusitalo on kivunnut Jazzkukon lauteille jo kolmena kesänä soittamaan. Musiikkipedagogin ominaisuudessa hän on toiminut kahdella jazzleirillä.

– Olen täällä aina todella hyvällä mielellä sekä ennen että jälkeen festivaalin! Täällä pääsee rentoutumaankin, sillä Jazzkukko Kari Antila pitää meistä niin hyvää huolta. Pyhärannassa on aina sauna lämpimänä ja pääsemme uimaan ja hengailemaan iltasella, myhäilee Uusitalo.

-Jazzleirien tunnelma on ollut mahtava ja kaikki yhteistoiminta on sujunut hienosti. Samoin keikkaolosuhteita ja muita järjestelyjä ei voi kuin kiitellä.

– Täällä Laitilassa on aina hauskaa ja Karia on kiva nähdä, sillä olen tuntenut hänet jo pitkään – onhan meillä yhteistä historiaa New Yorkin ajoilta, hymyilee Uusitalo.

Mennyttä ja tulevaa

Uusitalon uraan mahtuu esiintymisiä useiden legendaaristen yhtyeiden ja muusikoiden kanssa, kuten Tommy Dorsey Orchestra, Justin Brown, Dayna Stephens, Peter Slavov, Ulysses Owens Jr., David Schnitter, Rich Perry, Joe Farnsworth, Elliott Mason ym.

Kuluva syksy on pianistillamme kiireistä aikaa, sillä hänellä on uusi levy tekeillä New Yorkissa. Syys-lokakuu kuluu samassa kaupungissa useilla jazzklubeillaniin rivimuusikkona kuin omanTrionsa kera esiintyen.

– Syksyn levytyssessiossa on kasassa Trio-bändini, jossa soittaa MylesSloniker (b), Itay Morchi (dr) ja vierailevana artistina saksofonisti Chris Cheek. Toisen kokoonpanon Post Modern Juke Boxin kanssa keikkailen kaksi kuukautta marras- ja joulukuussa. Sen jälkeen palaan taas entisiin uomiini risteilemään NY:n ja Euroopan väliä, kertoo Uusitalo.

Oma tuotanto

Uusitalon omaan tuotantoon voi tutustua netissä. Hänen debyyttialbuminsa Trio julkaistiin kesäkuussa 2012. Vuodelta 2016 peräisin oleva äänite Love Song sisältää standardien lisäksi omia sävellyksiä. Viime vuonna Olavi Louhivuoren kanssa työstetty Northbound -niminen kokoelma sisältää pelkästään originaalimusiikkia.

Palkinnot  

• The Art Association of Ylöjärvi: Scholarship For An Extraordinary Musical Talent 2006 (Finland)
• Jazz Bar Poppari’s Rising Young Talent Of The Year 2007 (Finland)
• The Downbeat Student Music Award 2012 for the Best Small Group (Tuomo Uusitalo Trio)
• The Downbeat Student Music Award 2012 for the Best Latin Group (Marco Antonio Da Costa Group)
• Sir Roland Hanna Award, City University of New York 2013
• The Downbeat Student Music Award 2013 for the Best Jazz Vocalist (accompanying Vocalist Daniel Cacija)

 

 

Takaisin
Translate »