Teemu Salminen – Hello and Goodbye

Kuvat: Harri Aavaharju, Facebook

17.09.2018 14:25


Teemu Salminen

Teemu Salminen on tehnyt pitkän uran muusikkona. Nyt edessä on uusi vaihe elämässä kun hän jättää UMO:n ja siirtyy vapaaksi taiteilijaksi. Uuden Musiikin Orkesterin nykytilanteesta voisi puhua paljonkin, mutta tässä haastattelussa keskitytään Teemun tarinaan, UMO seuraa siinä sitten rinnalla.

– Aika on kulunut nopeasti ja enpä olisi tällaista uraa kuvitellut, saatikka pystynyt suunnittelemaan lähes 50 vuotta sitten, kun minulle annettiin klarinetti käteen. Asiat ovat vain johtaneet seuraavaan ja olen aina tykännyt tehdä paljon töitä ja ollut perusteellinen.

Tapiolan yhteiskoulun toiminta käynnistyi 1956 aluksi yksityisenä kokeilukouluna. Helsingissä vastaava koulu oli Alppilan yhteislyseo, joka käynnistyi samaan aikaan valtion kokeilukouluna. Kokeilu tässä yhteydessä tarkoitti sitä, että molemmissa kouluissa panostettiin musiikkiin, kuvaamataitoon, käsitöihin ja urheiluun normaalia tuntikehystä enemmän. Kouluissa satsattiin taitoaineiden opettajiin ja esimerkiksi henkilökohtainen soiton opetus sisältyi lukukausimaksuun.

Erkki Pohjola

– Tapiolan koulun musiikin opettajana toimi Erkki Pohjola. Hän johti maineikasta kuoroa. Kouluun oli saatu hankittua myös puhallinsoittimia ja Erkki ehdotti minulle, että aloittaisin klarinetinsoiton. Koppel Smolar oli siihen aikaan merkittävä klarinetisti ja toimi ensimmäisenä soiton opettajanani.

– Martti Lappalainen oli myös musamaikkana Tapiolassa ja hän puolestaan perusti kouluumme jazzkerhon, jossa soittivat lisäkseni mm.  Tomi Parkkonen, Pekka Pohjola, Ilmo Ranta, Juha Tikka ja Matti Riikonen. Koulun kannatusyhdistyksen naistoimikunta oli koonnut rahat tenorisaksofonin hankintaan ja sain sen käyttööni ollessani 15-vuotias.  Kun Mape heitti ilmaan utopistisen ajatuksen big bandin perustamisesta, niin tie oli viitoitettu ensimmäiselle rastille.

– Harjoittelin jo siihen aikaan aivan valtavia määriä. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen menin suorittamaan varusmiespalvelusta Kaartin soittokuntaan ja sieltä Sibelius Akatemian solistiselle osastolle pääaineenani klarinetti ja opettajanani Reino Simola. Klassinen klarinetinsoitto vaatii tekniikan lisäksi eri aikakausien tyylien ymmärtämistä. Jokaista detaljia harjoiteltiin ja analysoitiin. Päästötodistuksen sain 1978 jolloin suoritin myös soiton opettajan tutkinnon. Vasta opintojeni loppuvaiheessa selvisi, että Reino Simolalla oli aikanaan ollut jazz trio, joka soitti bebopia. Siitä ei soittotuntien aikana koskaan puhuttu.

– Jatkoin opintoja vielä huilulla pari vuotta. Kysyin mahdollisuutta tähän silloiselta vararehtorilta Ellen Urholta. Hän kielteli, ettei tämmöistä ole koskaan aikaisemmin ollut. Opettajan huoneeseen tuli Harald Andersen ja kuunteli keskustelua vähän aikaa tokaisten sitten: ”Anna pojan aloittaa tunnit”. Niinpä sitten sain siellä perusteet klassiselle huilulle. Sibiksessä soitin myös Jorma Panulan kapubändissä kun EP Salonen, JP Saraste ja  Atso Almila aloittivat uraansa. Siellä soitettiin juuri niin kuin kapellimestari  johti. Sekin oli hyvin antoisaa ja myöhempää uraa varten hyödyllistä.

Tapiola Big Band, vas. Martti Lappalainen

– Samoihin aikoihin jazzpuolella tapahtui myös paljon. 1970 perustettu Tapiola Big Band kehittyi Mapen ohjauksessa ja vuonna 1976 Linkolan Jukka perusti maineikkaan Oktetin, jossa mukana olivat mm. Esko Heikkinen, Tom Bildo, Pentti Lahti, Ilkka Hanski, Jukkis Uotila, Mongo Aaltonen,  Upi Sorvali ja Jorma Härkönen. Kehitimme soundia ja harjoittelimme ihan valtavasti, olivathan Jukan biisit tosi haastavia, jopa vaikeita.

– Yleisradiossa toimi projektiluonteisesti 1958 perustettu Radion Tanssiorkesteri, jonka viimeisessä nauhoituksessa pääsin soittamaan ollessani vielä lukiossa. Siinä soittaneet muusikot totesivat, että on aika tehdä jotakin ja joulukuussa vuonna 1975 perustettiin UMO, joka toimi aluksi yhdistyspohjalla kuten nykyään monet big bandit ympäri Suomea. UMO harjoitteli säännöllisesti ja keikkaili tehden konsertteja ja esiintyi festivaaleilla mm. Porissa. Esko Linnavalli käytti suhteitaan ja niinpä merkittäviä vierailuja oli säännöllisesti. Thad Jones, Mel Lewis, Dexter Gordon jne. levyttivät ja konsertoivat UMO:n kanssa ja toivat mukanaan kansainvälistä ajattelutapaa ja bändi kehittyi huimasti.

Dizzy Gillespie (arkistokuva)

– Liityin mukaan keväällä 1976 ja huippuhetkiä on ollut paljon. On ollut hienoa huomata, että maailman tähdet ovat lähes poikkeuksetta hienoja ja mukavia ihmisiä.  Vuonna 1977 Thad Jonesin ja Mel Lewisin vierailu avasi lopullisesti silmät ja korvat. Aivan uusi tapa kirjoittaa big bändille ja Mel Lewisin tapa kompata ja tukea orkesteria. Vuonna 1982 soitimme Dizzy Gillespien kanssa Kulttuuritalolla.

– Dizzy  ei oikein muistanut Mantecan sovituksen rakennetta. Hän tuli siihen fonisektion eteen ja kysyi minulta pari kertaa: ”whats coming next”? Paljon hienoja hetkiä ja keikkoja. Harjoittelimme siihen aikaan ma-ti-ke-to ja konsertit olivat sitten perjantaisin. Nykyään  orkesterin soittajien taidot ja uuden materiaalin omaksumiskyky ovat huikeasti kehittyneet. Useimmiten harjoituksia on kolme ja neljäntenä päivänä on konsertti.

– Vuonna 1979 sain sen verran rahaa kasaan, että päätin lähteä New Yorkiin. Olen käynyt muutaman kerran siellä ja sain puolivuotisen apurahan, joka osaltaan helpotti yhtä reissua. Majapaikan sain veljeni, trumpetisti Simon kämpästä, keittiön lattialta. Sitten rupesin selaamaan puhelinluetteloa ja etsimään levyn kansista tuttuja nimiä. Ensimmäinen nimi oli George Coleman ja soitin saman tien hänelle ja sovimme tapaamisesta.

Simo Salminen (Kuva: Teemu Salminen)

– Esittelin itseni ja ojensin hänelle lahjaksi lakkalikööripullon. Kävin hänen lisäkseen soittotunneilla Steve Grossmanin ja Bob Bergin luona. Heillä oli käytössään 1/8-metodi, jossa pyritään kirjoittamaan hyvää jatkuvaa melodialinjaa kahdeksasosilla ilman taukoja, kappaleen sointujen mukaisesti.  ”Kirjoita 20 chorusta bluesia ja valitse niistä kaksi parasta, käydään sitten ne läpi”.

– Vuonna 1984 UMO muuttui ammattiorkesteriksi. Sen mahdollisti YLE:n,  Helsingin kaupungin ja , OM:n kolmikantasopimus. Meillähän ei ole koskaan ollut virkoja vaan olemme mukana jatkuvalla työsopimuksella. Solistivieraita, kiertueita ja konsertteja oli paljon. Lisäksi tein runsaasti teatterikeikkoja ja omia pikkubändijuttuja.

– Opetin myös mm. Imatran BB-kursseilla, Konservatoriossa, Vantaan musiikkiopistossa, Sibiksen jazz- ja musiikkikasvatusosastoilla. Puolustusvoimien kapellimestareita olen myös opettanut big bandin edessä työskentelyyn. Opettamisesta olen pitänyt todella paljon ja siinä oppii myös itse,  kun keskustelee ja vaihtaa ajatuksia oppilaiden kanssa.

– Jossain vaiheessa töitä oli niin paljon, että taisin joskus 90-luvulla Imatran leirillä sanoa Perkon Jukalle, että pitäisiköhän lopettaa UMO:ssa,  johon Jukka vaan totesi ”mitä nyt nuori mies tuollaisia ajattelet”.  Minulle tärkeä asia näihin aikoihin oli se, että Umoon tuli pari nuorta erinomaista,  nopeasti kehittyvää ja sieluiltaan positiivista muusikkoa, nimittäin Tero Saarti ja Mikko Pettinen. He ovat osaltaan luoneet hyvää henkeä Umoon.

– Nyt on sopiva hetki lähteä vakituisesta työstä. Työpaikaksi Umoa saattoi alkaa kutsumaan v. 1984. Ihan samaan en yltänyt kuin Duke Ellingtonin barytonisti Harry Carney, joka soitti orkesterissa 48 vuotta. Minä soitin Umossa kaikkiaan  n. 42,5 vuotta! Olen todella kiitollinen ja iloinen, että olen saanut soittaa Umossa sekä sen vakinaisten että vierailijoina olleiden hienojen muusikoiden kanssa.

UMO

– Tekemistä ja puuhaa riittää kyllä vaikka soittaminen jääkin nyt vähemmälle. Kiinnostuin n. 15 vuotta sitten toden teolla valokuvauksesta. Se johti vähitellen siihen, että teen nykyään ammattitason kuvia omalla toiminimelläni Foto-Teemu. Enimmäkseen kuvaan ihmisiä studiossa ja miljöössä. Olen tehnyt kymmenille esiintyville artisteille promokuvia, levynkansikuvia jne.. Pitkäaikainen harrastukseni on ruuanlaitto. Kaikki alkoi kun oltiin Nykissä syömässä kiinalaisessa ravintolassa 10 ruokalajin ateria. Ostin samalla reissulla kaksi kiinalaista keittokirjaa. Sen jälkeen olen yrittänyt ottaa haltuun intialaista, ranskalaista ja italialaista keittiötä.  Pikku yksityiskohtana voin kertoa,  että olen tehnyt säännöllisesti ruisleipää samasta juuresta vuodesta 1994 alkaen.

Teemu Salminen (vas.) ja Pepa Päivinen

– Lisäpaljastuksena on vielä kerrottava, että hurahdin golfiin neljä vuotta sitten poikani antaman ”Green card-joululahjan” myötä. Vuosi sitten ryhdyin myös treenaamaan kuntosalilla. Golf on hieno laji, se opettaa oikean laista nöyryyttä ja myös nopeasti toipumaan takaiskuista.

P.S. Kirjoittaja kävi aikanaan Alppilan Yhteislyseota. Soitimme Teemun kanssa kesällä 69 Linnanmäellä ja Kappelin lavalla Suomipojat-orkesterissa. Puolet soittajista oli Tapiolasta ja puolet Alppilasta. Tämän palautimme mieleen haastattelun aluksi. Näinhän se on, ettei tulevaa voi tietää.

P.S.S. Teemun ja samalla myös Pepa Päivisen eläkkeellelähtökonsertit:

Hello and Goodbye Ma 24.9.2018 klo 19.00 / Koko Jazz Club, Helsinki, Ti 25.9.2018 klo 14.00 / Vuotalo, Helsinki

 

,

Takaisin
Translate »