Crawleyn kaupungista Isosta Britanniasta Joensuun kautta Rääkkylän Niemiselle kotiutunut brittitaiteilija Leighton Richard Phoenix on näihin päiviin asti tunnettu alan piireissä lähinnä Delta- ja Hill Country -bluesin rosoisena tulkitsijana. Reilu vuosi sitten mies elvytti myös vanhan piirustusharrastuksensa, minkä tuloksena joensuulaisessa La Barre -ravintolassa avattiin 4.9. Leightonin taideteoksista koottu debyyttinäyttely Portraits in Jazz and Blues.
Näyttelyn teokset koostuvat pointillismi- eli pistetekniikalla piirretyistä piirroksista ja öljyväreillä maalatuista tauluista. Kaikki teokset ovat Leightonia inspiroineiden blues- ja jazzlegendojen kuvia.
– Olin jo nuorena kiinnostunut piirtämisestä ja seitsemäntoistavuotiaana jopa työskentelin muutaman kuukauden Lontoon tuomioistuimen ”Old Baileyn” piirtäjänä. Tehtävänäni oli piirtää muotokuvia syytetyistä. Isossa Britanniassa ei ole luvallista tuoda oikeussaliin kameraa, joten jouduin tuijottamaan ensin syytettyä salissa ja menemään sitten toiseen huoneeseen piirtämään tuon henkilön. Piirtämisen täytyi siis tapahtua muistista. Tarvittaessa teos sitten myytiin television tai lehtien uutisiin, joissa kerrottiin oikeusistunnosta. Piirtäminen kuitenkin jäi Old Baileyn jälkeen yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kun siirryin tekemään muita asioita.
Kaksitoista vuotta sitten Leigh muutti Brittein saarilta Joensuuhun ja alkoi toteuttaa itseään toisen läheisen harrastuksensa eli musiikin parissa. Kun pohjoiskarjalaisten muusikoiden kanssa kootussa Burton´s Roadside Cross nimisessä heavy metal -bändissä muutaman vuoden kitaristi-laulajana toiminut Leigh tutustui erään tuttavansa kautta vanhaan bluesiin, heavy sai jäädä, ja blues imaisi miehen kokonaan.
– Sain ensin kuunneltavakseni Robert Johnsonia, joka herätti kyllä mielenkiintoa, mutta vasta tutkittuani bluesin historiaa tarkemmin, sieltä alkoi löytyä muusikoita, joiden tyylin tunsin sopivan itselleni parhaiten. Pidin eniten rosoisesta ja voimallisesta bluesista, jota edusti mm. laulaja-slidekitaristi Son House. Sitä kautta olen kehittänyt oman tyylini, jossa on vaikutteita bluesin vanhoista, akustisista muodoista. Uudempi ja sähköisempi Chicago-blues ei ole minua ihan samalla tavalla sytyttänyt.
Leighton muodosti heavybändinsä rumpalin joensuulaisen Mika Vauhkosen kanssa duon L.R. Phoenix & Mr. Mo´Hell, joka sai pian huomiota valtavirrasta poikkeavaa ”vaihtoehto-bluesia” diggaavien musiikin ystävien keskuudessa. Duo kiersi useiden vuosien ajan suomalaisten festivaalien ja klubien lisäksi Virossa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Ranskassa, Saksassa ja Italiassa ja teki kolme levyä; Black Cat Bone, Jumper On The Line ja Wrecked, joilla on mukana runsaasti Leigh´n omaa materiaalia. Son Housen lisäksi Leigh´n pelkistetyn ja bluesperinteisiin nojaavan tyylin muotoutumiseen vaikuttivat myös mm. Junior Kimbrough, R.L. Burnside, Fred McDowell ja Bukka White.
Vuonna 2009 bluesmiehen elämä hieman rauhoittui, hänen muutettuaan Joensuusta Rääkkylän Niemiselle. Leigh teki kuitenkin koko ajan uutta musiikkia ja aloitti 2011 yhteistyön virolaisen alternative blues -kitaristin Andres Rootsin kanssa tuloksenaan Virossa äänitetty ja virolaisten muusikoiden kanssa soitettu levy The Hollow Log Of Capt. Richard Wolfe.
Myös soittaminen joensuulaisten muusikoiden kanssa jatkui rumpali Erkki ”Echo” Räsäsen ja kitaristi Hannu ”Cane” Vuorjoen kanssa muodostetulla Northern Karelian Allstarsilla, jonka kanssa Leigh keikkasoittojen lisäksi levytti vuonna 2014 CD:n Red Haired Girl.
Vuoden 2014 puolella Leigh´lle tarjoutui myös mahdollisuus esiintyä jälleen Ranskassa, missä hän tapasi sikäläisen muusikko-kuvataiteilijan, joka piirsi jazz- ja bluesartistien kuvia käyttäen kuvien värittämiseen pelkkiä pisteitä, mikä oli Leigh´lle aivan uusi tekniikka. Kotiin Niemiselle palattuaan bluesmies Phoenix päätti, että soittamisessa on aika pitää pientä hengähdystaukoa. Levoton muusikon elämä vaihtui Niemisellä työskentelyyn Merja-vaimon puutarhayrityksen kasvihuoneessa, ja vapaahetkinään Leigh alkoi opetella Ranskassa oppimaansa uutta piirrostekniikkaa eli pointillismia.
Vuoden aikana syntyi useita teoksia joko mustilla pisteillä valkoista pohjaa tai valkoisilla pisteillä mustaa pohjaa vasten väritettyinä. Mallina Leigh on käyttänyt blues- ja jazzlegendojen kuvia, joista piirroksiin ovat päätyneet mm. Robert Johnson, Muddy Waters, Charlie Parker, Dizzy Gillespie ja Miles Davis. Lisäksi öljyväritöinä ovat syntyneet mm. John Coltranen, Dexter Gordonin ja Charles Minguksen muotokuvat.
Leighton Phoenixin kuvat olisivat saattaneet jäädä pelkästään kotiateljeen seinille, ellei naapurissa asuva Kirsi Vento olisi vierailullaan innostunut kuvista ja alkanut puuhaamaan Leigh´lle taidenäyttelyä. Samalla Kirsi lupautui Phoenixin manageriksi ja alkoi innostaa jo hieman väsähtänyttä bluesmiestä myös palaamaan musiikin pariin. Kuvanäyttelyn lisäksi Leigh innostui puuhaamaan uutta levyä, jonka hän äänitti kotistudiossaan keväällä 2015. Ehkä työskentely kuvataiteiden parissa oli vaikuttanut bluesmiehen ajatusmaailmaan, sillä levystä tuli puhutuista englanninkielisistä tarinoista ja tarinoiden taustalla kuuluvista taustaäänistä koostuva erittäin kokeileva taidepaketti.
Quietly Into The Night -levyn on tuottanut Leigh´n virolainen yhteistyökumppani Andres Roots, ja se julkaistaan 30. − 31.10.2015 Rääkkylässä ja Joensuussa levyn ympärille rakennetun teatteriperformanssin kanssa. Performanssi sisältää mm. Leigh´n esiintymisen taustalla pyöriviä Jussi Sinkkosen kuvaamia ja Leigh´n näyttelemiä mykkäfilmejä.
Syystalven aikana Leighton Phoenix palaa myös tavanomaisille soittokeikoille, joten bluesmiehen tie jatkuu edelleen.