Jazzille parempi näkyvyys mediassa

Kuvat:

23.01.2015 11:50


Toimittajien Remingtonit eivät rallata jazzille…

On tunnettu tosiasia, että jazz näkyy ja kuuluu varsin huonosti kotimaan mediassa. Yleisradion TV-lähetyksissä sitä on erittäin satunnaisesti, vakiolähetysaikaa ei ole. Teema lähettää silloin tällöin M-studiossa tehtyjä taltiointeja, tuoreimpina ovat jääneet mieleen Herdin, Timo Lassyn ja Verneri Pohjolan yhtyeiden nauhoitukset viimeisen vuoden sisällä. Harvoin tulee siis jazzia sieltäkään. Onneksi meillä on jazzradio, mutta sen lähetysajat ovat kummallisiin aikoihin. Haikein mielin ajattelemme New Yorkissa kuuluvaa New Jerseyn Newarkissa sijaitsevaa WBGO- asemaa, joka lähettää jazzia periaatteella 24/7.

Jos meillä TV:ssä ja radiossa jazzin esittäminen on minimaalista, lehdissä kirjoittelua ei ole senkään vertaa. Lehdet voisivat kertoa ennakkotietoja tulevista konserteista ja referoida niitä jälkikäteen. Muusikoista poikkeuksena ovat rock- ja poptähdet, jotka kyllä nostetaan esiin isoin otsikoin ja kokosivun kuvin. Vaikuttaa siltä, että jazztapahtumien ennakkotiedot ja konserttiarvostelut jäävät paljolti Jazzrytmien varaan. Helsingin Sanomilla on erikseen toimittajia konserttien, myös jazzkonserttien, arvioimista varten, mutta tästä huolimatta vain murto-osa tapahtumista pääsee lehden sivuille. Koska Sanomien painoarvo on huomattava, olisi toivottavaa, että myös suurempi osa jazzmuusikoistamme saisi näkyvyyttä julkaisussa.

Korkeakulttuuri (?) ja Matti Nykänen kiinnostavat...

Jazz on kuin urheilun kuviokellunta… ei palstatilaltaan mitään jääkiekkoa

Entä sitten maakunnalliset lehdet? Tarkistimme mitä lehtien verkkoverkkoversiosta löytyisi hakusanalla ”jazz”. Valitsimme satunnaisesti eri puolelle Suomea ilmestyviä julkaisuja. Osalla lehdistä ei ollut lainkaan hakumahdollisuutta verkkosivuillaan. Tällaisia olivat mm. Ålandstidningen, Forssan Lehti, Itä-Häme ja Ilkka. Hakusanalla ei löytynyt mitään seuraavista lehdistä: Somero, Aamulehti, Keskisuomalainen, Savon Sanomat, Etelä-Saimaa, Kouvolan Sanomat ja Kainuun Sanomat. Yksi ainoa maininta löytyi Satakunnan Kansasta ja Karjalaisesta. Runsaammin mainintoja löytyi vain muutamasta lehdestä kuten Ahvenanmaalla ilmestyvässä Nya Ålandissa (10 mainintaa ) ja pääkaupunkiseudun HBL:ssä (5). Turun Sanomat päätyi huimaan lukuun 77. Tosin vielä suurempaan määrään pääsi Salon Seudun Sanomat, josta mainintoja löytyi peräti 595 kpl!  Voiko saamistamme hakutuloksista päätellä jotakin?  Ainakin sen, että lehtien arkistointiperiaatteissa on suuria eroja. Osalla ilmeisesti verkkohaulla pääsee vain tuoreimpiin lehden numeroihin, osalla taas netissä on useamman vuoden kaikki numerot. Näppituntumamme alueellisessa tarkastelussa on, että nimenomaan länsirannikko on ollut perinteisesti jazzille suosiollista, joten olisi luontevaa, että merkintöjä löytyy enemmän sieltä.

Näistä laihoista tuloksista päätellen jazz ja eritoten kotimainen laatujazz ansaitsee ehdottomasti paremman näkyvyyden mediassa ja varsinkin valtamediassa. Eikä vain silloin, kun bändissä vierailee suosittu iskelmä- tai poplaulaja. Jazz ansaitsee paikkansa nimenomaan jazzinstrumentalistiemme erittäin korkean tason vuoksi. Myös kansainvälisesti tarkastellen.

Hyvän pohjan jo lapsuudessa alkaville opinnoille antavat lukuisat musiikkiopistomme, joista jatketaan Pop & Jazz Konservatorioon ja  Metropolia Ammattikorkeakoulun pop/jazz-musiikin koulutusohjelmaan. Erikoislahjakkuudet pääsevät suoraan Sibelius- Akatemian (nykyisin Taideyliopisto) jazzlinjan nuoriso-osastolle, josta tie voi johtaa aina tohtoritasoiseen tutkintoon asti. Sibiksen jazzosastoa arvostetaan myös muualla maailmassa. Tiedämme tämän, koska seuraamme jazzkoulutusta myös New Yorkissa. Monet tunnetut amerikkalaiset jazzmuusikot ja pedagogit muistavat mainita Sibelius-Akatemian ansiot. Suomalaisilla näyttää olevan erityistä intoa ja sitkeyttä kovaan harjoitteluun sekä omalaatuista, välillä hulluakin luovuutta, jota jazzin tulkitsijat tarvitsevat. Näin syntyy hyvä jazz.

Liekö kyse ennakkoasenteista…  The cover of New Orleans newspaper The Mascot, 15 November, 1890. 'Robinson's Band Plays Anything'.

Liekö kyse ennakkoasenteista… (Sanomalehti The Mascot 1890 New Orleans. ’Robinson’s Band Plays Anything)

Miksi sitten tämä hyvä jazz ei kiinnosta mediaa? Eikö median pitäisi kulkea hieman etunenässä kansaa valistaen eikä jättäytyä vain suuren massan mieltymysten ja mielipiteiden kirjaajiksi? Iiro Rantala totesi eräässä haastattelussa: ”.. ..me (jazzmuusikot ja jazzmusiikki) vaan ollaan niin vaikeita ymmärtää…”

Jos jokin asia on vaikea, eikö sitä erityisesti pitäisi pyrkiä esittelemään ja selventämään myös julkisesti lehtien ja TV:n avulla? Mielestämme se palvelisi koko alaa. Vai pitäisikö ryhtyä kurssittamaan kuulijoita? Näin tekee mm. New Yorkin Lincoln Center, joka kurssittaa 3-100 vuotiaita jazzin saloihin.

Ongelmat ovat näet osittain samoja USA:ssa. Seurasimme hiljattain jazzin asemasta käytyä keskustelua sikäläisen jazzjournalistien liiton webinaarissa (webissä toimiva mielipiteenvaihtokanava, johon tällä kertaa saattoivat ottaa osaa journalistit ympäri maailmaa).

Ohessa muutamia kommentteja. Ensiksikin tänä päivänä on vaikeaa löytää sellaista jazzartistia, joka kelpaisi sekä alle että yli 35-vuotiaille. Erityisesti festivaalit ovat tässä suhteessa ongelmallisia. Koska jazz on usein ”not easily accessible” eli vaikeaa lähestyä, mukaan on keksittävä kiinnostavia oheistapahtumia. Alle 35-vuotiaille genrellä ei ole niinkään merkitystä, sillä he etsivät elämyksiä. Sen sijaan oheistapahtumat ovat heille tärkeitä. Diggarit sen sijaan etsivät ”hard core jazz” ja käyvät vain klubeissa, jotka ovat nimenomaan profiloituneet jazzille. Ristiriitaa syntyy, kun järjestäjä haluaa rahaa ja jazzin harrastaja korkeatasoista musiikkia.

Harri Uusitorppa kirjoitti joulukuisesta We Jazz-tapahtumasta Helsingin Sanomissa otsikolla We Jazz koukuttaa. Hän mainitsi, että jazz pitää paketoida, ikään kuin tuotteistaa uudelleen sen kiinnostavuuden herättämiseksi, mikä tarkoittaa jonkin lisäelementin yhdistämistä esitykseen. Hyvä. Tällaisiin tapahtumiin saattaa tulla kuitenkin jazzin kannalta vääränlaista yleisöä. Sen voi päätellä puheensorinasta tai soolojen huomiotta jättämisestä. Soittajille asiantunteva yleisö on kuitenkin tärkeä, koska jazz on kommunikointia myös kuulijan kanssa. Vastaanottavainen yleisö innostaa tulkitsijaa vahvempiin suorituksiin.

Koska Suomessa jazzia aletaan arvostaa ihan vain sen itsensä vuoksi? Miten monta vuotta kuluu, ennen kuin nämä meidän loistavat jazzin ammattilaiset saavat taiteelleen arvoisensa kohtelun esimerkiksi valtakunnallisella TV kanavalla? Jazzin aseman ja arvostuksen pitäisi olla samalla tasolla kuin oopperan ja klassisen musiikin, sillä jazzkoulutuksemme tuottaa tänä päivänä sellaisia kovan luokan ammattilaisia, jotka pärjäävät maailmalla yhtä hyvänä vientituotteena kuin klassinen musiikki, arkkitehtuuri ja design.

Takaisin
Translate »