Kitara on aina hot

Kuvat:

08.11.2011 17:01

Ilkka Rantamäki

– Kävin Fazerin musiikkiliikkeessä 11 – 12 -vuotiaana haistelemassa kitaroita ja rakkaus syttyi. Sain pienen taistelun jälkeen vanhemmat vakuuttuneiksi soittimen hankinnan tarpeellisuudesta.

Aloittelevan kitaransoittajan opiskelun tielle ilmaantui kuitenkin heti alkumetreillä uusi haaste.

– Katkaisin käteni, kuten hän itse asian ilmaisee, ja jatkaa, että huoli tulevasta oli suuri. Miten käy soiton opiskelun?

Tässä vaiheessa into puskea läpi esteiden oli suuri, motivaatio oli kohdillaan loukkaantumisesta huolimatta. Oli kuin nuori poika olisi laitettu testiin: haluatko todella soittaa kitaraa? Ehkäpä juuri tämän vastoinkäymisen takia kitarasta tuli tärkeä kumppani.

– Kitara tuntui heti omalta instrumentilta, Rantamäki tunnustaa. Jonkin verran kokeilin pianoa nuorena, mutta ei. Ei toiminut minulle. Kitara, se oli se. Kitara on aina hot.

Nuoruusvuosien intoa kitaraan lisäsi myös se, että asuinympäristössä Etelä-Haagan kulmilla, pyörivät myös sellaiset kitaravirtuoosit kuin Albert Järvinen, Pekka ”RekkuReckhardt, ja jazzvaikuttaja Edward Vesala.

Tasavallan Presidentti -yhtyeen livekeikka ensikokemuksena sai nuorukaisen vakuuttuneeksi siitä, mitä hän haluaa isona tehdä.

 

Portti, kitara ja RantamäkiLetters from Dark Country

80-luvun alkupuolella Rantamäki opiskeli pariinkin otteeseen USA:ssa, Los Angelesissa opinahjonaan Guitar Institute of Technology (nykyisin Musicians Institute). Tänä päivänä hänellä onkin laajat kontaktit Amerikan suuntaan.  Uudella, ensi vuoden puolella julkaistavalla levyllä on mukana amerikkalaisia muusikoita. Levy kantaa nimeä Letters from Dark Country ja musiikista Rantamäki on tehnyt jo pari irtomaustetta Youtubeen. Levyä on työstetty Viitasaarella, kitaristin kotistudiossa.

New York on miehen oma latauspaikka.
– Joka kerta löydän sieltä jotain uutta, koen jotain erilaista, hän mainitsee.

– Kun joskus elämässä tulee tyhjäkäyntivaiheita, kuuntelen John Mayall and the Bluesbreakersin biisiä Have You Heard, missä Eric Clapton soittaa vimmatun kitarasoolon. Se soolo palauttaa mieleen, mistä kitaroinnissa on kyse, ihailee Rantamäki. Claptonin ohella hänen esikuviaan ovat olleet BB King, Freddy King, Peter Green.

 

Läänintaiteilijan arkea

– Muusikoille tarjotaan tänä päivänä hyvää koulutusta, ainoa huoli on löytyykö persoonallisuuksia. Se on jotain, mitä ei voi opettaa, pohtii Rantamäki.

Itse hän on pyrkinyt läänintaiteilijana luomaan muusikoille mahdollisuuksia ja yhteyksiä, joita ei ole ennen kokeiltu. Esimerkkinä vaikka jazzin vieminen vanhainkotiin. Rantamäen luoma projekti on myös Varsinais-Suomen alueella toteutettava kiertue, jossa altisti Max Zenger on päätähtenä. Tavoitteena on viedä jazzia keikkamuodossa maakunnan lapsille ja nuorisolle, eli taidetta suoraan kouluihin ja tarjota laajalle yleisölle samalla paikkakunnalla jazzia iltakeikan muodossa.

Hän mainitsee hyvänä puolena sen, että on saanut ensimmäisenä jazzin läänintaitelijana luoda tyhjästä oman näköistä musiikillista yhteistyötä, mitään valmista pohjaa ei ole ollut olemassa.

Säveltäjä-muusikko ehti toimia ennen Varsinais-Suomen pestiään Keski-Suomen läänintaiteilijana ja hänelle myönnettiin vuonna 2009 Porthan-palkinto ansioistaan kulttuurielämän kehittämisestä Viitasaarella.

– Harmi vaan, että pysti piti palauttaa vuoden päätteeksi, sitä ei saanut omaksi, sanoo taitelija veijarimainen hymy huulillaan.

 

Takaisin
Translate »