Hän on yksi oman aikamme jännittävimmistä esiintyjistä, joka omaa valtavan lavakarisman. Wisconsinin osavaltion Milwaukeessa syntyneen Jarreaun vanhemmat olivat mukana musiikin tekemisessä, joten hänen taitonsa ovat jo geeneissä periytyneet. Al lauloi yhdessä perheensä kanssa mm. kirkkokonserteissa ollessaan pikkupoika. Hän koulutti itsensä psykologiksi, mutta huomasi pian, että musiikin esittäminen olisi hänen elämänuransa ja aina vuodesta 1968 alkaen hän on katsonut olevan ammattimainen jazzmuusikko. Hän on toiminut ja esiintynyt monien muiden tunnettujen jazzmuusikoiden kanssa, mutta erityisesti hänen yhteistyönsä George Bensonin kanssa on hyvin muistissa.
Eilen illalla hän sai tallinnalaiset liikkeelle ja “Estonia” konserttisali oli lähes ääriään myöden täynnä hänen noustessa lavalle taustallaan erittäin kova ryhmä soittajia. Ensimmäisenä lavalle astui taustalaulaja Debbie Davis johdatellen laulullaan mestarin lavalle. Hän johdatteli meidät kohtaamaan ihmisiä, hän loi toivoa, meidän pitää osata elää oikealla tavalla ja kiittäkäämme Jumalaa kaikesta. Tämä oli hänen sanomansa. “I’ll be the one to hold you in my arms” ja monet muut rakkauslaulut seurasivat toisiaan, toisinaan hitaina balladeina, toisinaan ylistykseen yhtyivät kaikki soittajat kuorona ja suurella energian purkauksella. Hän lumosi yleisönsä mehevällä akrobaattisella äänenkäytöllään ja sametin pehmeällä äänellä. Hänellä on karismaa mikä puree ja taito esittää sellaista yleisöön menevää musiikkia, joka tehoaa eetterin lailla. Hänen sujuva, sielukas ja romanttinen äänensä on helposti tunnistettavissa ja siitä yleisö myös pitää. Hänen esittämistapansa sisälsi paljon myös kehonkieltä, liikkeitä, sormien napsuttelua ja inhimillisiä eleitä, mikä lisäsi hänen vetovoimaansa lavalla. Äänen käytön laajuus oli hämmästyttävää. Tämä tuli erityisen voimallisesti esille hänen “skattailussaan” yksittäin milloin kitaristi John Calderonin, milloin basisti Stan Sargeantin, milloin Joe Turanon sopraanosaksofonin soiton kanssa tai rumpali Mark Simmonsin kanssa. Se oli jotain uskomattoman taitavaa äänen käyttöä. Jännityksen ilmapiiri oli selkeästi aistittavissa yleisön reaktioissa. Ei ole ihme, että hän on seitsenkertainen Grammy-palkittu. Koko musiikillinen kirjo tuli esityksestä esille, kappaleiden rytmit vaihtelivat hitaista balladeista, funk-rock poljentoon ja R&B rypistykseen. Yhtye koostui kahdesta kosketinsoittajasta, Larry Williams tyytyi antamaan taustatukea, kun taas yhtyeen johtaja Joe Turano toimi myös “co-laulajana” ja soitti saksofoneja. Soittajat saivat myös runsaasti soolotilaa ja mieleen jäi erityisesti Stan Sargeantin sähköbasson käsittely, se oli melkoista jytinää, kuin olisi kuunnellut yhtenäistä matalaa rumputulta.
Al Jarreu vierailee yhtyeineen lauantaina April Jazzissa, joten käyttäkää ihmeessä tilaisuus hyväksenne, jos lippuja on vielä saatavissa.