Bluespuolen nimet Little Freddie King ja James Cotton ohjailivat hieman ajatuksia kuten jazzpuolella Marlon Jordan ja Regina Carter kuten myös uusi nuori naisbasisti Esperanza Spalding, joka ei kuitenkaan esiintynyt jazzteltassa.
Regina Carter ei tehnyt hirveän suurta vaikutusta esiintyessään Tampereella viime syksynä, joten hänen esityksensä jäi yhden kappaleen kuuntelulle, kun päätin käydä kuuntelemassa jotain mistä en tiennyt mitään aikaisemmin. Koska James Cotton oli asetettu kuitenkin kuunneltavien listalle, niin Spalding jäi automaattisesti pois, koska hän esiintyi samanaikaisesti Congo Squaren isolla lavalla. Ilmeisesti hänen ohjelmistonsa oli tällä kertaa jotain muuta kuin jazziin luokiteltavaa.
Edellisen päivän sateet olivat tipotiessään ja aamu valkeni taas kerran aurinkoisen kuumana. Tulossa oli hikinen 9 tunnin urakka. Paita oli märkänä jo “pelipaikalle” saavuttaessa. Vanhaan tuttuun tyyliin blues- ja jazzteltat olivat sopivia aloituksia ja katsastuksia siitä mitä tuleman pitää. Jazzteltassa aloitteli taas kokoonpano nuoria soittajia, tällä kertaa Tulanen yliopistosta. Soitto kulki nautittavasti ja perusvarmasti todennäköisten ennakkosuunnitelmien mukaan.
Bluesteltassa aloitti nuori kitaristi Kipori “Baby Wolf” Woods. Hänellä oli yhtyeessään kolmen puhaltajan sektio. Aikaisemmat päivät olivat osoittaneet, että bluesteltassa esiintyneissä yhtyeissä oli mukana vahvat torvisektiot ja bluesin soitto olikin karannut täysin raiteiltaan funk revittelyn puolelle. Woodsin soitossa oli vähän samoja aineksia, mutta kaikesta huolimatta hän sai pidettyä ohjat jotenkuten pääosin blueslinjauksen mukaisena.
The Marlon Jordan Quartet teki vahvan esiintymisen. Marlonin trumpetti soi väkivahvasti ja muutenkin yhteen esitys oli takuuvarmaa. Samoin tämän yhtyeen jälkeen esiintyneiden, ennestään tuntemattomien nuorien alttosaksofonistien, Aaron Fletcherin ja Khari Lee Allenin nimet kannattaa laittaa muistiin. Heissä tuntuu olevan tulevaisuuden tähtiainesta.
James Cotton “Superharp” Band oli tarkoituksellisesti kuuntelulistalla, olihan hän vielä 7 vuotta sitten samassa paikassa huimassa vedossa. Jotenkin mieltä painoi kuitenkin jonkinlainen ennakkoaavistus siitä onko tämä superharpisti enää loistonsa päivien vireessä. Blues teltta ei ollut täynnä ja sinne mahtui hyvin istumaan vielä viimetingassakin. Paikalla tuntui kuitenkin olevan hänen vankkumaton kannattajapiirinsä, sillä Cottonin tullessa lavalle parin lämmittelykappaleen jälkeen yleisö nousi seisomaan ja ryntäystä kuvaamaan lavan viereen ei voinut estää. Heti ensimmäisten puhallusten jälkeen saattoi valitettavasti tuntea sen, ettei sitä entistä raakaa voimaa, energistä latausta ja tunteen paloa enää ollut. Tietyt tosiseikat on vain tunnustettava, jokaisen meidän voimat ehtyvät ennemmin tai myöhemmin. Sitä vastaan on turha pyristellä.
Tämä aiheutti sen, että päätin siirtyä vielä jazzteltalle katsomaan mitä viimeinen päivän esiintyjä Astral Project tarjoaisi vastineeksi. Se olikin, jos nyt ei aivan onnenpotku, niin kaikesta huolimatta oiva valinta. Yhtye oli jo ehtinyt aloittaa, mutta heti ensi kuulemalta tuntui siltä, että nyt oli kuultavissa jotain uutta ja erilaista “tavaraa” mihin tämän festivaalin aikana on saanut tottua. Ultramoderni läheltä freetä tapaileva soitto innosti heti. Paikalla ei ollut kuin puolen teltallista väkeä, mutta ilmeisen asiantuntevaa kuulijakuntaa, sillä suosionosoitukset olivat suorastaan riehakkaita. Yhtye oli tuntematon itselleni entuudestaan, mutta olin tuntevinani lavalla soittaneen basistin 7 vuoden takaa samaksi mieheksi, joka teki jo silloin vaikutuksen.
Periaatteessa pitäisihän tällaiset soittajat edes nimeltä tuntea, sillä he ovat vaikuttaneet New Orleansin jazzpiireissä jo 3 vuosikymmentä yhtenä eturivin jazzyhtyeistä alueella. Soittajat, kitaristi Steve Masakowski, saksofonisti Tony Dagradi, basisti James Singleton ja rumpali Johnny Vidacovich vaikuttavat kukin omalla tahollaan omissa projekteissaan, mutta soittavat myös yhdessä muodostaen Astral Project yhtyeen. Soolot olivat näyttäviä ja maittavia. Yhtyeen musiikki on jännittävän kekseliästä ja siinä on paljon ilmavuutta ja soittajilla vapauksia ilmaista itseään vapaasti ja kehittävästi. Heidän huikean taitava ja hieno soittonsa päivän päätteeksi sai aikaan hyvän fiiliksen ja jalat liikkumaan liukkaasti kohti hotellia.
{youtube}XRIXp1yYGSQ{/youtube}