“En katsele asioita koskaan taaksepäin, sanoo tämä maailmankuulu saksofonisti, palkinnot ovat hienoja, mutta musiikki itsessään on se, mikä ratkaisee”. Hänet valittiin Grammyn saajaksi viime kuussa parhaasta “Bebop” soolo soitosta levyllä “Live at the 2007 Monterey Jazz Festival”, mikä julkaistiin festivaalin 50-vuotistaipaleen kunniaksi. Palkinnot jaetaan 8. helmikuuta Grammy Gaalassa Los Angelesin Staples Centerissä.
Hänet on useasti palkittu myös aikaisemmin ja niillä palkinnoilla voisi hyvin täyttää museon nurkkauksen. Moody on yksi maailman arvostetuimmista saksofoneista eikä hänen tarvinnut sanoa kuin yhden sanan saadessaan kuulla ehdokkuudestaan. “Kirottua”, hän sanoi hymyillen, mutta jatkoi sitten hetken harkittuaan, “Tunnen itseni kunnioitetuksi ja nöyräksi, että minua on vielä ajateltu, on monia muita, miehiä ja naisia, jotka osaavat soittaa bebopia äärettömän hyvin, valituksi olisi voinut yhtä hyvin tulla kuka muu tahansa.”
Moody on omistautunut omaan esittämistapaansa, mistä tuli eräänlainen maamerkki jo ennen kuin hän 21 vuotiaana liittyi Dizzy Gillespien “isoon orkesteriin” vuonna 1946. Hän lukee Dizzyn ansioksi sen, että hän pystyi nopeasti omaksumaan oikean tavan lähestyä musiikin tekemistä ja miten hän sai tältä bebopin trumpettikuninkaalta lisä potkua kehittää, luoda ja visioida jatkuvasti tulevaisuuteen ja näin löytää uusia tuulia esittämiseen ja sovittamiseen. Dizzy opetti hänelle myös sen, ettei mikään uuden oppiminen ole vaikeata, vaan sen tuntuu ensi alkuun vain vieraalta. Yhteistyö, mikä jatkui aina Dizzyn kuolemaan asti 1991, näkyy ja kuuluu Moodyn soitossa.
“Tärkeätä minulle on rehellisyys, olen todella kyllästynyt siitä välinpitämättömyydestä, mikä on niin yleistä nykyään. Se ilmenee pelkästään tavasta luokitella toisia paremmaksi kuin toisia.” Kun puhe siirtyi Barack Obamaan, niin hän huomautti, että nyt puhutaan USA:n ensimmäisestä mustasta presidentistä, pitäisi puhua vain presidentistä. Vasta sitten olemme menossa kohti parempaa Amerikkaa. “En usko täydellisyyteen, elämässä ei ole mitään täydellistä, paitsi vaimoni,” totesi James Moody lopuksi.
Referoitu toimittaja Georg Vargan artikkelista, San Diego Union Tribune 18.1.2009