Ranskalaista ison orkesterin moniulottuvuutta

Kuvat: Osku Rajala

14.10.2018 14:20


Ping Machinen Trumpetistisektio

Vilna 14.10.2018

Ranskalaisen vuodesta 2004 alkaen toiminnassa olleen 15-henkisen Ping Machine -big bandin soitannollinen osuus lauantai-illan päätteeksi oli kuin jatkuvaa tutkimusmatkailua ja koeporausten tekemistä aktiivisen perinnetietoisen nykyjazzin ja seikkailevan konkreettisuuden eristämistä ja tarkastelua usvaisessa hämäryydessä. Näiden erilaisten lähtökohtien alituista muuttumista ja jännittävää eriyttämistä toisistaan. Se oli kuin pitsinnypläys ja ristipistotöiden tekeminen, monivivahteista ja tarkkaa nopeiden käännekohtien oivaltamista.

Ping Machinen taiteellinen johtaja kitaristi Frédéric Maurin hoiti myös spiikkauksen.

Sävellyksien pohjatyöstä vastaava kitaristi Frédéric Maurinin innoittajat mm. Gil Evans, Frank Zappa ja Steve Coleman ovat liikkuneet kaikki säveltäjinä varsin eri suunnilla, joten näistä lähtökohdista Ping Machinen musiikki oli pääsääntöisesti värikästä, tasapainoista ja vastakohtia hakevaa, vaikka rankkaa raja-aitojen rohkeaa ylitystä ei syntynytkään.

Oli aivan hilkulla, ettei koko konsertti olisi jouduttu perumaan. Frédéric Maurin kertoi nimittäin vaikeuksista Pariisin kentällä.

Lentoyhtiö kieltäytyi ensi kädessä kuljettamasta sitä kalustomassaa, mikä heillä oli mukana, mutta onneksi tilanteesta selvittiin ja he olivat Vilnassa nyt lavalla.

Frédéric kiitti vielä Vilnan festivaalin johtajaa Antanas Gustysiä siitä, että olivat päässeet tänne soittamaan sekä Charles Giliä, joka on ollut toteuttamassa meille tätä mahdollisuutta esiintyä Liettuassa.

Itse kyllä ihmettelin muutenkin sitä, että oliko yleensäkään järkevää ottaa mukaan sellainen määrä isoja instrumentteja, mitä lavalla nähtiin, kun ison marimban osuus koko esityksestä oli aika marginaalinen. Tuskin se olisi esityksen sisältöön huomionarvoisesti vaikuttanut. Eiköhän Stephan Caraccin vibrafoni yksinään olisi ajanut saman asian. Silloin myös koko orkesteri olisi näkynyt paremmin permannon katsomosta.

Pianisti Yannick Lestra

Konsertin aloituskappaleena kuultiin Frédéricin 10 vuotta vanha sävellys, mikä voidaan tulkita englanniksi ”Why Do You Play Such Silly Things”, mikä alkoi pianisti Yannick Lestran hitaalla ja varsin hengettömällä introlla.  Toisena esitetyn kappaleen Pong voi löytää ainakin yhtyeen levyltä Easy Listening.

Kolmantena kuultu Février, eli helmikuu, oli yksinkertaisesti saanut nimensä siitä, että se oli sävelletty helmikuussa. Siinä vaiheessa Frédéric siirtyi eteen johtamaan orkesteria kapellimestarin tavoin. Kappale oli hitaanoloinen eikä päässyt oikein kovaan vauhtiin ollenkaan. Alors, Chut tarkoittaa, että pitäisi olla hiljaa. Alkuun saatiin kuitenkin kuulla rumpali Rafaël Koernerin avausintro, mistä puhaltajat aloittivat oman vuoropuhelunsa.

Ping Machine tuntui nauttivan siitä, että pystyi herättelemään yleisöään liikkuessaan eri osa-alueilla. Eri lajityyppien rajojen ylittäminen käyttäen tyylikkäästi hyväkseen musiikin perusaineksia melodiaa ja harmoniaa Ping Machine saattoi samanaikaisesti syöksähtää rutiininomaisesti äänilohkosta toiseen. Taiteellinen linja ja alkuperäiset äänimaisemoinnit antoivat solisteille rutkasti tilaa ja mahdollisuuksia heittäytyä improvisointisovellutuksille perinteistä poiketen. Puhaltajat saivatkin runsaasti tilaa yksittäisille soolo-osuuksille, missä päästiin parhaiten näyttämään teknistä osaamista.

Pasunistit Thibaut Du Cheyron (vas.) ja Lucas Spiler.

Soittajien tekninen taitavuus olikin omiaan muodostamaan tiiviin yhteisön, missä jokainen yksittäinen soittaja löysi riittävät rajapinnat tuottaa voimallista äänikenttää omissa irtiotoissaan.

Ping Machinen modernin luonnollinen tapa lähteä keskittyneesti rakentamaan konserttia ottaen huomioon yleisön reaktiot, oli melkein käsin kosketeltavan vankkaa.

Piittaamattomuus säännöistä, rohkeat linjaukset, lajien kirjosta tehdyt kombinaatiot ja yhä uudistuvat äänikokeilut ovat jatkuvaa tutkimustyötä.

Näistä muodostuu se Ping Machinen eteenpäin vievä voimavara, mitä Frédéric Maurin on tähdentänyt isolle, vielä keskimäärin varsin nuorelle ryhmälleen.

Tästä on kehittynyt vahva yhdessä tekemisen meininki, mikä on vienyt yhtyeen niille erityisalueille, joita toisaalta on totuttu kuulemaan erityisesti juuri ranskalaisten kokoonpanojen taholta.

Olin hieman pettynyt konsertin sisällöstä, sillä olin odottanut, että ohjelma rakentuisi uusimman levyn U-bi__K -albumin teoksiin ja olisi ollut hieman enemmän rämäpäisempi, poikkitaiteellisempi ja särmikkäämpi. Radikaalisuus, yllättävyys, arkailematon riskinotto, heittäytyminen tuntemattomaan, ovat niitä tekijöitä, mitkä eivät vastanneet täysin odotuksia ja osin esitys jäi hieman latteaksi.

Toisaalta pyrkiessään olemaan omanlaisensa vaikuttaja musiikin saralla uskalias avautuminen uusille tulkinnoille, intohimoinen uteliaisuus, yhtyeen yhteispeli, vuorovaikutus, taiteellinen näkemys ja soittajien vankka ammattitaito olivat kaikesta huolimatta ilmiselvästi hyvällä tasolla ja erinomaista tekemistä. Yleisökin näytti nauttivan esityksestä.

31. Vilnius Jazz 13.10.2018
19.00 Russian Drama Theatre
Ping Machine
: Frédéric Maurin – g, electronic, direction, Andrew Crocker – tp, Fabien Norbert – tp, flgh, Julien Silvand – tp, flgh, Florent Dupuit – ts, fls, Jonas Muel – ts, cl, Jean-Michel Couchet – as, ss, Fabien Debellefontaine – as, cl, fl, Guillaume Christophel – bs, bcl, Thibaut Du Cheyron – tb, Lucas Spiler – btb, Yannick Lestra – p, Raphaël Schwab – db, Rafaël Koerner – dr, Stephan Caracci – perc

Takaisin
Translate »