Tilaisuuden juontajana ja organisaattorina toimi “Lady Summertimen” varsinainen “isähahmo” Osku Rajala, joka johdatteli esipuhein laulajat lavalle kertoen samalla hieman heidän taustoistaan. “Lady Summertime” orkesterin kapellimestarina toimi pianisti Aki Rissanen. Muut kvartetin jäsenet Manuel Dunkel, saksofoni, Ville Herrala, basso ja Mikko Hassinen, rummut kuuluvat myös tämän hetken suomalaisen jazzmusiikin johtaviin nimiin. Kvartetin toiminta oli ammattimaisen täsmällistä ja yhteistyökykyistä laulajien kanssa. Nämä virtuoosit tulevat soittamaan myös varsinaisessa loppukilpailutapahtumassa Kajaanissa.
Ladyt taistelivat tasapäisesti kahdesta kilpailupaikasta
Laulajat tulivat eri puolilta Suomea. Julia Eklund opiskelee Joensuussa, Veera Railio on helsinkiläinen, Sanna Vartiainen taas turkulainen. Jatkoon päässyt Tanja Torvikoski on Oulusta ja opiskelee tällä hetkellä Piteåssa Ruotsin Norrbottenissa. Lieneekö ollut enteellistä, sillä sieltä suunnalta on tullut kovan luokan muusikoita ennenkin. Laura Korhonen asuu Helsingissä, kun taas toinen jatkoon menijä Nina Kähönen on “raumlaissi flikoi”, mutta asuu ja opiskelee nykyään Oulussa. Kaikki lauloivat 2 omavalintaista kappaletta, joista toisen piti olla hidas ja rauhallinen balladi, kun toinen taas oli räväkämpi ja tempoltaan nopeampi. Osanottajat olivat valinneet varsin erilaisia kappaleita esitettäväksi. Itse asiassa yhtään kappaletta ei satuttu kuulemaan kahdesti.
Jury oli vaikean valinnan edessä
Kilpailun jury, johon kuuluivat puheenjohtajana, jazzmusiikin todellinen asiantuntija, Matti Laipio, Storyvillen pitkäaikainen ohjelmapäällikkö ja trumpetisti Harri Aavaharju, Lady Summertime mallia 2002, jazzlaulaja Reija Lang, vuoden miesjazzlaulajaksi useampaan kertaan valittu Juki Välipakka, Suomen jazzliiton toiminnanjohtaja Maati Rehor ja jazzin “suurkuluttaja” Jouko Paananen, oli varsin visaisen tehtävän edessä. Parhaat kuitenkin löytyivät ilman suurempia kinailuja tai erimielisyyksiä.
Tuomareiden kriteereinä olivat mm. Tanja Torvikosken kohdalla vahva tunteellinen ja rauhallinen ilmaisutapa. Hänen scat-osuutensa oli linjakasta ja hyvärytmistä. Hän oli myös selkeästi osa koko orkesteria, tavallaan yksi orkesterin jäsen. Nina Kähkösellä oli kaunis ääni ja hyvä tekstintulkinta. Lisäksi tuomaristo noteerasi sen, että kappale “You’re everything” oli vaikea ja siihen nähden Ninan improvisatiivinen scat-tulkinta tähän osioon soveltui luontevasti.