Andersson-de Godzinsky-Korkman Kauniaisten kirkossa

Kuvat: Harri Aavaharju

10.04.2019 22:31


Claes Andersson (vas.), Julia Korkman ja Robi de Godzinsky

Åke´s jazzfest päättyy perinteisesti sunnuntai-iltana Kauniaisten kirkossa järjestettävään konserttiin. Tällä kertaa kirkkosali oli aivan täpönä viimeistä tuolia myöten. Kaksi pianistia, joista toinen soitti tällä keikalla bassoa, säesti laulajatarta, joka on viime aikoina esiintynyt mediassa varsin vakavissa yhteyksissä siviiliammattinsa vuoksi.

Claes Andersson ja Julia Korkman olivat tavanneet toisensa jossakin juhlatilaisuudessa sattumalta. Juliaa oli pyydetty laulamaan ja hän huomasi, että paikalla oli myös säestäjä. Kun yhteistä ohjelmistoa löytyi muutaman kappaleen verran ja esiintyminen sai lämpimän vastaanoton, niin jatkoahan siitä seurasi. Pian syntyi ajatus yhteisestä levystä, joka pistettiin purkkiin Robi de Godzinskyn studiolla, joten oli helppo kysyä häntä myös mukaan livekeikalle.

Kun pohti konsertin ja valittujen kappaleiden yhteistä nimittäjää nousi ensin mieleen, että suurin osa biiseistä eteni mollisävellajeissa. Kuitenkaan tunnelma ei ollut surullinen, vaan pikemminkin jotenkin valoisa. Mieleen tuli ajatus – tämä on keväistä melankoliaa. Kuolleet lehdet ja ruusut haudalla – kuitenkin uutta kesää kohti mennään.

Takahuoneessa kyselin kuulumisia Klasulta ja totesin, että sulla näyttää olevan keikkoja tasaisesti silloin tällöin, johon hän vastasi, – muutenhan sitä kuolisi tylsyyteen. Pianistin soittokunto onkin säilynyt erinomaisena ja kirkon flyygeli oli vireessä. Mollisävellajeihin improvisointi tekee soundista jotenkin skandinaavisen. Onko niin että bluesääniä on vähemmän. Samanlaista oli vaikkapa Esbjörn Svenssonin tai Jan Johanssonin soitto. Antaa äänien vaan tulla kuin itsestään, väliin rauhallisesti tunnelmoiden, väliin kepeämmin ryöpsähdellen. Helppoa kuunneltavaa.

Robi soittaa basssoa musikaalisesti. Bassolinjat rakentuvat sointupohjaan välttäen helpoimpia itsestäänselvyyksiä. Kun on opiskellut pianonsoittoa, pystyy myös neljällä kielellä tukemaan kappaleen etenemistä. Tietenkin se, että teemat ovat tuttuja auttaa kuljettamaan esitystä loogisella ja musikaalisella tavalla. Ja tietenkin tukemaan kokonaisuutta.

Julia Korkamanin kauniin kuulea ääni esitteli melodiat neljällä kielellä. Teema kulki alkuperäistä mukaillen ja äänenväri oli lämmin, vibraatoa säästettiin sopiviin paikkoihin kuten myös niekkuja ja liukuja. Mitään ei tarvinnut korostaa vaan kaikki tuli itsestään ja helposti. Yleisön ei tarvinnut jännittää esiintyjän puolesta onko sävellaji sopiva. Kun laulaa yhtä sujuvasti neljällä kielellä, niin sanoma välittyy, vaikkei yleisö kaikkia sanoja ymmärräkään.

Pentti Arajärvi (oik.), Tarja Halonen, Rabbe Hjelt, sekä Clasu, Julia ja Robi

När går mitt tåg on Claesin sävellys ja Visan om Helsingfors hänen sävellyksen opettajansa Einar Englundin. Sakta vi gå – kappaleen myötä kuljettiin hetki Tukholmassa ja Chanson de Maxense vei kuulijat aurinkoiseen Rochefortin satamakaupunkiin.

Nature Boyn verran muisteltiin Nat King Colen 100-vuotis juhlavuotta ja Värmelandin duurikoorus yllätti kesken lähes kaksituntisen molli-iloittelun.
Festarin puuhamies Rabbe Hjelt myhäili tyytyväisenä jälleen onnistuneista festarikonserteista ja lupaili uusia konserttielämyksiä jatkossakin tulevaksi.

Biisit: Les feuilles mortes, När går mitt tåg, Saunakamari, Speak Low/ Så tyst, Yksi ruusu, Visan on Helsingfors, Sakta vi gå, Nature Boy, Oodi, Kvar i mig, Night and Day/Kära du, Då vises igen, Värmeland, Chanson de Maxense, Darn that Dream, Får jag lämna några blommor, Misty

Andersson-de Godzinsky-Korkman, Kauniaisten kirkko, 3.3.2019

Takaisin
Translate »