Itämeren eri puolilla kun on vaan niin hyviä soittajia, ja laulajia, ettei kilpailua ehkä kannata järjestää. Valitaan vaan pomo niin kuin Finlandia-palkinnossa, musiikissa tai kirjallisuudessa, tai No-Bellissa, ja joka vuosi kokoonpano vaihtuu. Näinhän tosin Antti Sarpila tekee Taalintehtaalla, joten ei länsi-saaristossa mitään uutta.
Salon Seudun Sanomat (joka on ehkä eräs parhaita paikallislehtiä, ja ne musiikkisivut, ja Sami Kilpiön valokuvat) lähestyivät lauantain pääkonserttia maaottelukilpailun lähtökohdista. Alkusoiton soitti toimittajan mukaan Antti Sarpilan Swing Band.
Soitti ja varmasti soittikin, ja lauloi, nimittäin Johanna Iivanainen Oulusta. “Jos biisi kestää yli kolme minuuttia kolmekymmentä sekuntia, niin bändillä ei ole mitään sanottavaa”, sanoi Antti joskus. Baltic Jazzin jokavuotinen vieras Hans Westerberg tokaisi toimittajalle, ” se oli vain 3’20” enempää ei levynpuoliskolle mahtunut”.
Johannan ja Antin tunnin paketti oli parasta mahdollista klassista jazzia ja iskelmää ja gospelia, kera virren. Yleisö nautti. Sen kärsivällisyys kesti juuri tuo maagisen aikarajan, ja taas uudet applarit. Biisit kartoittivat naisen arkea ja juhlaa. “My Baby Cares Just For Me”, “Second Hand Rose” (jälleen Antin loistavaa tilannekomiikkaa “Vyöruusu toisessa kädessä”)”Who is Funny That Way” ja “Walking With The King” herätti juhlayleisön.
{multithumb thumb_width=180 thumb_height=180 thumb_proportions=bestfit border_size=0px caption_pos=below}
Antin bändi, Marian ja Mihail Petrescu ja Keith Hall, ovat mitä mainioin komppi. Näille herroille pitäisi jakaa Emmoja, Grammyja, Yrjöjä ja vaikka mitä.
{multithumb thumb_width=260 thumb_height=260 thumb_proportions=bestfit border_size=0px caption_pos=below}
Seuraavaksi siirryttiin suoraan Harlemin Cotton Clubiin. Ainakin bändin osalta. Smokit, valkoiset paidat ja rusetit, niin ja musiikki. Ellingtonia, niin Ellingtonia ja kuitenkin modernilla tavalla. Stockholm Swing All Stars on perustettu jo kahdeksan vuotta sitten ja kasvanut vähitellen nykyiseen vahvuuteensa. ” Ruotsin Nuoret Jazz Kotkat”, sanoi Antti ja on pakko olla samaa mieltä.
Loistava bändi Tukholmasta, ainoastaan Nicklas Carlsson oli tullut mukaan keikalle Göteborgista. Fredrik Lundborg loi luomukseensa hyväksyviä katseita ja Caravan, se Caravan oli aivan upea. Vaikka Baltic Jazzin hieman vajavaisessa ohjelmalehtisessä ei kaikkia esiintyjien nimiä kerrottukaan, pitää aivan erikseen mainita bändin laulusolisti, loistava trumpetisti, Karl Olandersson.
Sitten. Emma Salokosken ja Verneri Pohjolan esiintyminen oli kuulemma se, millä lauantain pääkonsertti oli myyty hyvissä ajoin. Kansanlauluista, jopa virsistä, ruotsinkielisistä, oli koottu tunnin setti. Jotain pitäisi sanoa …akvarelliä, valööriä, sumeaa, kaunista, pehmeää, kirkasta ja himmeää. Hieno tunnin setti, mutta niin erilaista, kuin kolmimuunteinen ja bluesääniä sisältävä afroamerikkalainen, improvisoitu rytmimusiikki.
PS. Jazzkadulla kaivattiin paraatimusaa ja Mr. Hyltonia