Countrylaulaja Niina Huohvanainen 

Kuvat: Olli Sulin

10.08.2021 20:02


Western swingin pyörteissä

Monella meistä on lapsena ollut erilaisia haavekuvia ammatista, johon sitten joskus aikuisena haluaa valmistua, mutta Kiteeltä kotoisin oleva Niina Huohvanainen päätti jo alakoulua käydessään ryhtyvänsä ammattimuusikoksi. Sen hän myös toteutti.

Kuvan muusikot, laulu ja kitara: Niina Huohvanainen, kitara:Jarmo Hynninen, basso:Iiro Kautto, rummut:Topi Kurki

– Ammattimuusikon uraa kohti olen edennyt elämässäni päämäärätietoisesti. Yläkoulun jälkeen muutin pois kotoa Savonlinnaan, jossa pääsin taidelukioon. Tie vei Pop&Jazz Konservatorioon, josta valmistuin ammattimuusikoksi ja sen jälkeen Metropoliasta laulunopettajaksi. Opintoni etenivät niin suoraa latua, että paperit saatuani olin vähän aikaa hämmennyksissä:”No niin, nyt olen valmistunut muusikoksi, mitäs nyt sitten tapahtuu?” Ihmettelyä ei kuitenkaan kauaa kestänyt, vaan jatkoin opiskeluaikanani aloittamiani freelancetöitä. Otin vastaan kaikki keikat, mitä suinkin vain tarjottiin hääkeikoista jazzstandardien esittämiseen erilaisissa kokoonpanoissa. Tuon kaiken keskellä olin silti ollut koko ajan kiinnostunut countrysta, ja neljä, viisi vuotta sitten aloin kaivata omaa profiloitumistani musiikkikentällä. Tiesin itse sisimmässäni, että halusin countrylaulajaksi, mutta tuntui jotenkin pelottavalta, oudolta, ja jopa jollain tapaa nololtakin sanoa sitä ääneen itselleni, saati kertoa siitä muille. Mitä enemmän puhuin ja manifestoin toivettani kuuluville, sitä selkeämmäksi tuo tavoitteeni tuli. 

Kitaransoittoa sormet verillä

Countrylaulajan uralla kitaransoitto on olennainen osa musiikillista pakettia. Niinpä Huohvanainen aloitti kitaransoitto-opinnot neljä vuotta sitten aivan nollasta, ja hän treenasi soittamista sormet kirjaimellisesti verillä. 

Kitaristi Jarmo Hynninen keskittyneenä sooloonsa.

– En ollut kuitenkaan kerennyt soittaa kitaraa kuin pari kuukautta, kun minua jo pyydettiin mukaan Hilland Playboysiin! Minulle annettiin kuukausi aikaa treenata sadan biisin ohjelmisto itselleni uudella instrumentilla, ja samalla hoidin laulupuoltakin. Yhtyeeseen mukaan pääsy oli aivan mahtava tilaisuus, koska sitä kautta sain mahdollisuuden soittaa kolme tuntia joka viikko bändin kanssa. Sitä parempaa oppimisympäristöä ei olisi voinut olla, kiittelee Huohvanainen.

Profiloituminen countrylauluun

Huohvanainen kertoo tehneensä kovasti töitä uransa eteen, eikä hänen tiedossaan ole Suomesta ketään muuta, joka olisi perehtynyt yhtä pitkälle countrylauluun. 

– Western swingissä yhdistyvät kaksi minulle läheistä musiikkityyliä country ja swing. Western swing orkesterit soittavat myös jazzstandardeja, joita lauloin jo yläkouluikäisenä ensimmäisillä keikoillani, joten western swingin parissa minulla on kotoisa olo. 

Jazzkukko Kari Antila vierailemassa bändin riveissä.

– Muutama vuosi sitten perustin Niina and The Swinging Cowboys-yhtyeen.  Mieheni kanssa minulla on myös duo nimeltään Country Couple, jonka brändiä kehitimme pidemmälle koronakurimuksen aikana. Onneksi, sillä tuosta brändistä kehkeytyi itselleni merkittävä projekti ja työllistäjä maailman vetäydyttyä kuoreensa. 

Koen, että profiloitumiseni on onnistunut, sillä viimeisen neljän vuoden aikana olen tehnyt lähes yksinomaan countrymusiikkikeikkoja. Olen onnellinen, että saan tehdä juuri sitä musiikkia mitä haluan ja mihin ole erikoistunut. Enkä tee sitä pelkästään rahan takia. Tällä hetkellä oikeastaan koko elämäni pyörii countryn ympärillä, ja nyt odottelen jo seuraavaa Nashvillen matkaa! Countrylaulajaurani alussa kävin siellä ensimmäisen kerran. Tuon matkan aikana selkiytyi moni muusikkouteen liittyvä asia, mm. mihin suuntaan haluan laulajana ja soittajana kehittyä. 

-Uusin uralleni nostetta antava tilaisuus minulle avautui äskettäin, kun Arttu Wiskari soitti minulle ja pyysi mukaan bändiinsä. Wiskari on hillitön counrydiggari itsekin! Hänen yhtyeessään saan ammentaa omasta osaamisestani. Esiintymisasuuni kuuluvat lavalla edelleen bootsit ja stetsoni, joten oma musiikillinen taustani saa näkyä myös habituksessani, iloitsee Huohvanainen.

Laulupedagogina Jazzkukon musiikkileirillä

Jarmo Hynninen oli opettajani Metropolialla eräässä R&B-workshopissa, ja tuon kurssin jälkeen Jarmo pyysi minua keikalle kanssaan. Meidän yhteistyömme on ollut todella antoisaa ja se on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyään teemme country-duokeikkoja, mutta joskus meillä on koko bändikin mukana, kuten täällä Jazzkukossa lauantain piknik-konsertissa. 

Jazzkukon piknik-konsertti keräsi paikalle monen ikäistä kuulijaa.

– Jarmon kautta Kari Antila oli kuullut minusta, ja pari vuotta sitten Kari pyysi minua ensimmäistä kertaa tänne Jazzkukko-tapahtumaan. Koska olen laulunopettaja, Kari sai kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla, eli kun meillä oli Jarmon kanssa täällä Laitilassa duokeikka, meidän oli helppo lähteä myös opettamaan yhdessä, selvittää Huohvanainen.

– Laulukurssilla meillä on ollut tiivis rupeama ja kaikki kurssilaiset ovat olleet osaavia laulajia. Meillä on ollut mukava meininki, ja olemme päässeet tekemään erilaisia lauluharjoitteita. Leirillä on myös tosi taitavia kollegoja, joilla on paljon omakohtaista pedagogista näkemystä, jonka he osaavat myös taitavasti jakaa. 

-Haasteellisinta tämäntyyppisissä kurssitilanteissa on tiivis aikaikkuna, jonka puitteissa pitäisi saada annettua oppilaille mahdollisimman paljon ja tekemään asiat oleellisimman kautta. Jazzlaulut ovat aika mutkikkaita, eivätkä kurssikappaleiden melodialinjat olleet helppoja. On kuitenkin tosi mielenkiintoista ja siistiä huomata, kun laulajat saavat kiinni jostain mitä olen koettanut opettaa. Itsellekin tulee innostunut olo, kun oivallusten kautta löytyy yhteys, hymyilee Huohvanainen.

:

 

 

Takaisin
Translate »