Elokuvamusiikki viihdytti Ilmajoella

Kuvat: Jussi Niukkala

10.06.2019 23:04


Diandra ja Pepe Willberg Kuopion kaupunginorkesterin solisteina Ilmajoella

Ilmajoen musiikkijuhlien konserttisarjassa kuultiin lauantaina vetävä ja viihdyttävä elokuvamusiikin sikermä At The Movies. Musiikista vastasi Kuopion kaupunginorkesteri, johtajanaan Eero Lehtimäki ja solisteinaan Diandra ja Pepe Willberg. Kattauksessa oli tunnussäveliä ja filmien sound track -koosteita lavealti, eri tyylilajien elokuvista ja keskenään myös hyvin erityyppisiltä säveltäjiltä. Sekakoosteinen repertoaari toi elävyyttä konserttiin; säveltäjänimissä oli mukana joukko suomalaisiakin. Rytmimusiikillisen ilmaisun hyvin sisäistänyt orkesteri olisi hyötynyt jazzmuusikoista tai yleensä improvisaatioon paneutuneista solisteista.

Kuopion kaupunginorkesteri ei ollut Ilmajoella aivan täysimittainen sinfoniaorkesteri, mutta vahvistuksena oli myös sähkökitara, bassokitara ja vielä rumpujen perussetti. Viihdemusiikin rytmikäs peruselementti saavutettiin vaivattoman tuntuisesti.

Lehtimäki teki ahkerasti töitä lavalla ja on treenannut bändinsä hyvään kuntoon. Puhdas sointi ykkösjousilla, pitkine legatoäänineen, oli miellyttävä elämys. Vahvistusta ilmeisesti kaivattaisiin kakkosviuluihin, puupuhaltimiin ja vaskiin. Lehtimäki myös spiikkasi konsertin turhia tärkeilemättä.

Kuopion kaupunginorkesteri

Kokonaisuuden hahmotus oli kuitenkin hankalaa äänentoiston takia. Volyymitaso oli riittävä ja yleisvaikutelma moitteeton, mutta soiton intensiteetti ja dynamiikka vaihtelivat eri puolilla katsomoa. Ylimitoitettu kaikuefekti rajoitti kuunteluelämystä katsomon laidoilla, jossa kaikutoiston kaiuttimet tekivät välillä lähes absurdin olon. Tunnelma alkoi lähestyä reggae -vaikutelmaa.

Elokuvamusiikki vaikuttaa kuulijaan, usein yhtä paljon kuin itse filmi. Konsertissa intensiteetti voidaan kokea uudella tavalla, mutta mitään takeita tähän luonnollisesti ei ole.

Avausnumeroa, John Williamsin ET -theme (Extra Terrestial) oli hiukan ylipitkä, sitä olisi voinut lyhentää. Impro-osien puuttuessa pelkkä kymmenminuuttisen teeman sahaaminen oli hiukan puisevaa. Pirates of Caribbean oli kiinnostavampi, raikkaiden rytmien ansiosta.

Instrumentaalinen Hyvät, pahat ja rumat -versio, Ennio Morricone, kaikkien aikojen tunnetuin länkkäriteema, oli hauska huilu- ja pasuunavetoisesti. Indiana Jones, Williamsin toinen mestarilaukaus, säväytti jo vahvemmin. Samoin Lord of the Rings, jossa mielenkiintoa pitivät yllä runsaat rytmiset ja tonaaliset varioinnit.

Tanakkaa solistivoimaa  

Diandra(Diandra Danielle Flores, 25) on vielä melko tuntematon hyvinkääläislaulaja; voitto Idols -laulukilpailussa 2012 on jäänyt vielä täyttä lunastusta vaille. Idols-voittaja astui lavalle hiukan arkaillen Disney -klassikollaPocahontas. Hän kuitenkin terästi otettaan vahvaan Celine Dion-tulkintaan elokuvasta Titanic. Välillä mentiin jo kapasiteetin rajoillakin, mutta haasteitahan pitää ottaa.

Diandra

Suomen ilmeisesti pidetyin rakkauslaulu, Romanssi (Katariina ja Munkkiniemen kreivi) ei Diandran soolona oikein tahtonut nousta siivilleen. Lauluhan olisi sopinut hengeltään paremmin Pepen tulkinnaksi; tyttömäinen kimitys ylärekisterissä oli nyt kovin pinnistettyä ja vaivalloista.

CVT (Complete Vocal Technique) ja muut laulunopetuksen tekniikat, ovat saaneet varsinkin nuoret laulajat uskomaan, että voi laulaa ihan mitä vaan ja miltä korkeudelta vaan. Näin ei ole – tai suoritus vielä ehkä onnistuu harjaantumalla, mutta tykkänään eri asia on, kuulostaako se hyvältä. Uuden ajan Bond -bravuuri Skyfall, taas oli väkevä ja sopi luontevasti Diandran luontaiseen äänialaan – laulu soi kuin Adelella konsanaan.

Pepen Kesän maku sisälsi viehättäviä ja epätavanomaisia sävelkulkuja, erittäin hyvä sovitus ja solisti veti sen tyynesti ja ammattimiehen varmuudella. Ääni on pysynyt kunnossa, vaikka korkeissa paikoissa vaaditaan nykyisin jo aika lailla rutistusta. Toisaalta useimmat rock-solistit eivät hänen iässään (72) saa enää pihaustakaan ulos.

Päivien kimallus (Niin paljon kuuluu rakkauteen), oli Pepe laulutulkintana kutakuinkin voimassaan, mutta vääntöä tarvittiin. Sinua, sinua rakastan, Kaj Chydeniuksen kaihoisa sävelmä elokuvasta Asfalttilampaat, toi mieleen Pepe & Paradisen ylittämättömän runosta lauluksi-projektin Niin vähän on aikaa (jossa oli Otto Donnerin loistavia sovituksia).

Duettona Sinun silmiesi tähden, ei ollut solisteilta vielä aivan vaikuttavaa äänissä laulua, mutta Once upon a time in America -filmin tunnelmointi paransi otetta. Kielet vähän takertelivat ja yhteiset lähdöt olivat hiukan haparoivia, vaikka kapu antoi lähtömerkit.

Pepe Willberg

Tonight, (Leonard Bernsteinin West Side Story, Tonyn ja Marian rakkausaaria oli hieno duettoesitys. Up where we belong (Upseeri ja herrasmies) herkisti tunnot katsomossa – tuskinpa Joe Cocker & Jennifer Warnes olisivat aikoinaan kyenneet suurempaan tunnevyöryyn. Levätköön Joe rauhassa, mutta laulu on ikuinen.

Outoja näyttämökuvia   

Nyt tunnelmoitiin Mannerheim-oopperan lavasteissa. Oopperalavasteissa laulaminen ei ole välttämättä aina otollinen lähtökohta onnistuneelle konserttielämykselle, koska näyttämökuvat tähtäävät aivan toisenlaisen viestin välittämiseen.

Ilmajokisille joenrantaan rakennetut oopperakulissit ovat kovin rakkaita, vaikkei konserttimusiikki sopisikaan puitteisiin. Joskus takavuosina kuultiin herkkiä ja romanttisia lauluja sisällissotateemaisen oopperan kalmantuntuisissa raameissa. Nyt lavasteet kuitenkin sopivat kuvaan; Hollywoodin unelmatehtaan sävelmielikuvat ja miksei Suomi-Filmin ”linnoissa kreivien” -fiiliskin istuivat Mannerheimin kulissien hovimentaliteettiin.

Vieressä tosin olisi toimiva konserttitila, Ilmajoki-halli, jossa on revittänyt mm. Fabulous Thunderbirds. Erityisesti elokuvamusiikin vuoksi olisi hyvä saada pimennetty sali – elokuvahan on kollektiivinen uni, mutta kesäkuussa Suomen aurinko ei laske ollenkaan. Esimerkiksi Seinäjoen Rytmikorjaamolla keväinen UMO:n & Aili Ikosenfilmijazz hyödynsi pimeää salia, joka oli sisustettu elokuvajulisteiden digikuvin ja muulla rekvisiitalla.

***

Indiana Jones -sarjan toinen tunnettu kappale, Imperial March, toimi bändiversiona vakuuttavasti, kuten myös Paul McCartneyn Live and let die Pepen tulkintana. Mahtipontisesti, kuten Bond -musan pitääkin.

Encorena esitetty Kulkurin valssi, Tauno Palon bravuuri samannimisestä elokuvasta 1941, ei oikein uskottavasti sopinut kansainväliseen At the movies -teemaan. Kaiken kaikkiaan konsertti oli kuitenkin rytmimusiikillisesti onnistunut ja viihdyttävä kimara.

Elokuvamusiikkia – At the Movies
Ilmajoen musiikkijuhlat
lauantai 8.6. Ooppera-areena, Ilmajoki

Kuopion kaupunginorkesteri, johtajana Eero Lehtimäki, solisteina Diandra ja Pepe Willberg.

Ohjelmassa tunnettuja elokuvien tunnussävelmiä ja teemoja.

Takaisin
Translate »