Great American Songbook -käsitettä käytetään jazzkonserttien ja niistä kirjoitettujen juttujen yhteydessä. Allekirjoittaneen piti kaivaa kaiken tietävästä Wikipediasta määritelmää oman käsityksensä tueksi.
Great American Songbook on kulttuurikaanon, joka koostuu kaikkein tärkeimmistä ja puhuttelevimmista amerikkalaisista populaarimusiikin lauluista ja jazz standardeista 20-luvulta 50-luvulle. Kulttuurikaanon puolestaan tarkoittaa luetteloa taideteoksista, jotka katsotaan ohjeellisiksi, sitoviksi, erityisen arvovaltaisiksi, aidoiksi, tärkeimmiksi tai parhaimmiksi.
Jatkoa en enää vaivaudu kääntämään, vaan se on suora lainaus WP:stä
Despite the relatively narrow range of topics and moods dealt with in many of the songs, the best Great American Songbook lyricists specialized in witty, urbane lyrics with teasingly unexpected rhymes.
The songwriters combined memorable melodies – which could be anything from pentatonic, as in a Gershwin tune like “I Got Rhythm”, to sinuously chromatic, as in many of Cole Porter’s tunes – and great harmonic subtlety, a good example being Kern’s “All the Things You Are”, with its winding modulations.
Many of the songs in the Great American Songbook were composed for musicals, and some originally included an introductory sectional verse: a musical introduction that typically has a free musical structure, speech-like rhythms, and rubato delivery.
The sectional verse served as a way of leading from the surrounding realistic context of the play into the more artificial world of the song, and often has lyrics that are in character and make reference to the plot of the musical for which the song was originally written.
The song itself is usually a 32-bar AABA or ABAC form, and the lyrics usually refer to more universal and timeless situations and themes – typically, for instance, the vicissitudes of love. This universality made it easier for songs to be added to or subtracted from a show or revived in a different show.
Nyt kun määritelmä on itselle selvitetty voi niin kirjoittaja, kuin lukija jatkaa sunnuntaina 8.heinäkuuta Taalintehtaalla koetun konsertin tunnelmien parissa.
Antti Sarpila kokoaa vuosittain Baltic Jazz festivaaleilla esiintyvistä muusikoista creme de la creme -kokoonpanon, joka esiintyy All Stars -nimellä. Kokoonpano on tyypillinen Chicago-jazzin yhtye, johon kuuluu kompin lisäksi neljä puhaltajaa.
Puupari on klarinetti ja tenorisaksofoni ja vasket trumpetti-pasuuna-kombinaatio. Tämänvuotinen yhdistelmä oli myös kansainvälinen kompin osalta ja myös toinen laulusolisti oli saapunut vetten takaa.
Keith Hall on varma ja svengaava rumpali, joka lukee nuotteja primavista ja pitää bändin sykettä yllä. Kun sovitukseen on kirjoitettu aukko fillille, niin variaatioita löytyy. Basisti Hans Backenroth´in vahvaa soittoa kehuin jo edellisessä jutussa. Kyllä se on niin, että jousisoittimen soundi lähtee näpeistä.
Pianisti Paolo Alderighi saapui Taalintehtaalle pianistivaimonsa Stephanie Trickin kanssa. Heiltä olisi ollut tarjolla nelikätistä musisointia, mutta konsertti jäi aikataulusyistä väliin. Paolo on soittanut vuosien varrella lähes kaikkien klassisen jazzin amerikkalaisten huippumuusikoiden kanssa. Kaikki 88 olivat käytössä ja tekniikka palveli taidetta.
Antti Sarpila, Mikko Pettinen ja Jay Kortehisto ovat tuttua ja hyväksi havaittua kaartia, joiden seuraan liettualainen tenoristi Remigijus Rancys sopi kuin Tabasco hernekeittoon tai pippurikermakastike pihviin.
Kun edellä mainittuun kattaukseen lisättiin vielä kaksi laulusolistia. niin koossa oli ryhmä, jolla amerikkalaisen laulukirjan sävelaarteistoa tarjoiltiin kaikilla herkuilla. Tanskalainen Mette Juul on vieraillut ennenkin Suomessa ja jonka ääntä on verrattu Monica Zetterlundiin ja jonka laulusta jazzrytmit-lehti toteaa, ääni kaivautuu syvälle ja hiipii hiljalleen mielen syövereihin. Toisena solistina esiintyi suomalaisen miesjazzlaulun kirkkaimpaan kärkeen kuuluva Mikael Konttinen, jonkalaista crooner-tyyppistä laulutapaa voi hyvällä syyllä verrata Sami Pitkämöön ja Juki Välipakkaan.
Antti oli rakentanut konsertin juonen siten, että vaihtelua oli sopivasti ja yleisö pysyi tiukasti otteessa. Väliin instrumentaaleja ja sitten laulusolistit vuorollaan. Osa sovituksista oli uusia, osa oli kierrätettyjä Antin aikaisemmista levy- ja konserttiprojekteista. Olipa mukana myös täysin uusia kappaleita, jotka yllättivät Antin uraa lähes 40 vuotta seuranneen jazzin harrastajan. Näistä mainittakoon instrumentaali Baby Brown ja laulubiisit Oh! Nina ja Ka-Lu-a. Ensimmäinen Mikael Konttisen esityksenä ja jälkimmäinen lauluduon yhteisnumerona havaijilaistunnelmissa.
Antin sovitukset ovat täynnä herkullisia yllätyksiä, soolot ovat koko kooruksen tai vuorotellen kahden muusikon soittamia kaseja. Laulusolistia ei jätetä yksin vaan riffit, pitkät sointulinjat tai yksittäisen blåsarin fillaus tukee laulusolistia.
Antti käyttää myös alun määritelmässä mainittuja versejä runsaasti ja ne juuri tekevät lauluista niin nautittavia. Jazzbändit jättävät usein verset soittamatta ja ne korvataan perusintrolla. Verset ovat nykyaikana unohdettu musiikin laji, jonka säilyvyydestä Antti osaltaan on kiitettävästi huolehtinut.
Mikaelin esitykset I´m in the Market for You, I know that You know, Chicago, You Are Driving, When Your liver Lover Has Gone ja Some of These Days
Mette Juulin ohjelmistosta mainittakoon From this Moment On, He´s Funny That Way, East of the Sun and West of the Moon ja Lover Come Back to Me.
Mikko Pettinen ja Jay Kortehisto ovat hyvässä opissa klassisen jazzin genren esittämisessä. Tekniikka riittää molemmilla, esiintyminen molemmilla on hallussa, yleisö pitää hymyilevistä muusikoista ja sooloissa on paljon ääniä.
Molemmilla herroilla on niin paljon vientiä ja töitä, että toivoisi vaan joskus heillä olevan hetki aikaa kuunnella menneen ajan mestareiden levytyksiä. Sieltäkin voisi tarttua matkaan mukaan jotakin.
Antti Sarpila on lunastanut paikkansa klassisen jazzin muusikkojen huipulla. Valtava työmäärä sovittamisen, säveltämisen ja orkesterin johtamisen parissa on tarjonnut mielettömälle määrälle muusikoita keikka- ja oppimismahdollisuuksia. Yleisö rakastaa Anttia. Klarinetti ja sopraano soivat upeasti ja keikkoja riittää.