Harvinainen monikansallinen yhtye

Kuvat: Maarit Kytöharju

05.11.2018 01:32


Kaja Draksler Octet - meno päällä.

Hyvin kansainvälinen kokoonpano oli yhtä lailla toisena lauantai-iltapäivän aikana Pakkahuoneella esiintynyt vuonna 2016 perustettu Kaja Draksler Octet. Harvoin tulee eteen orkesteri, missä soittajat tulevat seitsemästä eri kansallisuustaustasta. Tulee mieleeni vain vuosittain Euroopassa kiertueen tehnyt European Jazz Orchestra, mikä ehti toimia 16 vuotta aina vuoteen 2013 asti. Orkesterin soittajat tulivat kaikki Euroopan eri maista ja vaihtuivat joka vuosi.

Yhtyeen johtajana toimiva slovenialainen pianisti Kaja Draksler pohti nuorena opiskeluvaihtoehtoja ja valitsi musiikin ja muutti vain 18-vuotiaana Amsterdamiin opiskellakseen klassista säveltämistä. Muutamassa vuodessa elinvoimainen jazzkaupunki vei hänet mukaan improvisaation pariin ja siitä alkoi Kajan oma ainutkertainen tarinansa jazzin parissa. Draksler alkoi kehitellä omaa avantgardistiseen jazztaiteeseen suunnattua jazzvisiotaan. Hänen mielsi improvisaation palvelevan oikein hyvin hänen klassisen säveltämisen opintojaan.

Kaja Draksler Octetin johtaja ja säveltäjä slovenialainen Kaja Draksler.

Ensimmäisen levytyksen Draksler julkaisi jo 2007. Tällä vuosikymmenellä häneltä ilmestyi sooloalbumi The Lives Of Many Others vuonna 2013 ja sitä seurasi duettolevy This Love kaksi vuotta myöhemmin trumpetisti Susana Santos Silvan kanssa.

Intiimistä lähestymistavasta musiikkiin suunta on nyt kääntynyt isompiin kokoonpanoihin ja tällä hetkellä hän keskittyy täysipainoisesti oktettinsa esiintymisiin.

Tältä ”kasikoneelta” ilmestyi viime vuonna 2CD:n levykokonaisuus Gledalec, minkä taustalla on Pablo Nerudan, Andriana Minoun ja Gregor Strnisan runoteokset.

Kaja on kiinnostunut etsimään tapoja yhdistää sävellettyä musiikkia runsaalla improvisaatiolla höystettynä sekä työstämällä näitä erilaisia musiikin rakenteita ovelasti siirtäen ne musiikin peruslogiikkaan hyvässä musiikkiperinnön hengessä.

Hän on samalla vedonnut ajatukseen poistaa tyylilliset ja historialliset musiikkirajat ja löytää henkilökohtainen ilmaisutapa kirjoitetun musiikin ja improvisaation kautta.

Kajalle ihmisääni ja runous ovat kaksi tekijää, millä on ilmeistä vetovoimaa hänen musiikissaan ja siksi oktetissakin oli mukana kaksi laulajaa islantilainen Björk Níelsdóttir ja latvialainen Laura Polence. Muut yhtyeen soittajat olivat argentiinalainen tenorisaksofonisti ja klarinetisti Ada Rave, hollantilainen klarinetisti ja tenorisaksofonisti Ab Baars, romanialainen viulisti ja alttoviulisti George Dumitriu, belgialainen kontrabasisti Lennart Heyndels sekä hollantilainen rumpali ja perkussionisti Onno Govaert.

Tampereella esitys pohjautui kokonaisuudessaan yhdysvaltalaisen Robert Frostin (k.1963) runoista koottuun aineistoon ja sen ympärille rakennetusta musiikista.  Alkuun Ab Baars lausui runoa, mihin laulajat loihtivat taustaa sanattomalla äänellä, mitä viulun hiljainen vingahtelu täydensi. Mukaan tuli kontrabasson uhmaava kumu ja Draksler alkoi loihtia omia virityksiään flyygelin kannen alla.

Toisessa kappaleessa lauluäänet kimposivat edelleen esiin ja taustalta kuului hiljaista soittoa ja basson jousivahvisteista viritelmää. Baarsin klarinetti alkoi rähisevän taistelukeskustelun pianon kanssa, samalla musiikin luonne muuttui entistä abstraktisemmaksi. Basisti Lennart Heyndels alkoi puhua runomuodossa ja siitä virisi nopea muutos viulun ja laulun tultua jäljittelyyn tiiviisti mukaan. Sen perään kuultu The Freedom of the Moon venytti kuulijat hitaan vapautuneesti kohti seesteistä taivaanrantaa runojen kera.

Sitä seurasi The Last Mowing. Kun Draksler alkoi lausua runoa, rumpali Onno Govaert aloitteli hiljalleen huopapäisillä kapuloilla tahdituksen arvokkasn mallikelpoisesti, taiteellisella tahdikkuudella saaden lopulta kaikki yhtyeen jäsenet yhtymään runonlausuntaan vain viulun klassisen voimmakkaan äänen tahdittamana. Lausunnan edetessä tahti alkoi kiihtyä ja ennen pitkää kaksi tenorisaksofonistia, Ad Baars ja Ada Rave yhdessä, olivat täysin esteettömästi hallitsemattomassa keskinäisessä riitelytilanteessa. Tällaista revittelyä ei oikeastaan näin vahvana ja rajuna sitten kuultukaan lisää setin aikana.

Oktetin voimallisen arvoituksellinen taideseikkailu sävellettyjen osioiden, freen ja avant-garden välisessä keskiössä loi ristiriitaisia vaikutteita tyylien ja tunnelmien keskinäisessä värikkäässä yhteenotossa. Mielenkiintoista, sanoisin, oli sekoittaa runouden luomaa mielikuvaa improvisoituun esitykseen, missä pienimuotoiset balladit saivat rinnalleen modernin klassisen sävellystekstuurin ja räväkän improvisaation. Runouden ja musiikin suhde on ylipäätään haastavaa roolien keskinäistä taistelua. Näiden roolien erilaisuuden yhdistämisessä Kaja Draksler oli onnistunut löytämään avoimen reitin, mitä seuraten oktetti ”teki työtä käskettyä” määrätietoisella otteella.

Ei ole ihme, että Drakslerilla, jolla on valtava taito muodostaa laajaa äänialuetta pianostaan, sai aikaiseksi orkestraalisella tavalla sopivan mielleyhtymän toimimaan ja täydentämään soolojen ja ison ryhmän soiton toisiinsa. Kaksi puhaltajaa, Rave ja Baars, yhdistivät molemmat lauluäänet, mutta tämä ei tarkoita sitä, että yksiäänisyyttä tapahtuisi.

Instrumentaatiossa oli jatkuvia vaihteluita, pianon, Lennart Heyndelsin soittaman kontrabasson ja rumputyöskentelystä vastaavan Onno Govaertin keskinäisessä tavallisuudesta poikkeavassa yhteispelissä. George Dumitriun viulunsoitolla tuntui olevan iso rooli kokonaisuudessaan, vaikka hän näytti luovivan melko itsenäisesti kokoonpanon keskiössä.  Musiikin osittainen kamarimusiikkimaisuus ja pitkät improvisaatiojaksot pitivät musiikillisen pohjan kaukana populäärimusiikin ja folkin vaikutuspiiristä.  Klassinen pohja toki näkyi ja kuului selkeästi Drakslerin johtamisessa. Tästä voisin sanoa olleeni positiivisessa mielessä aika mykistynyt.

On selvää, että tämän tyylisessä esityksessä tarvitaan kuulijoilta avointa lähestymistä, eikä tällainen tyylien kirjo ja sekoittelu välttämättä miellytä kaikkia, mutta musiikki on aina arvoituksellista. Kaikesta huolimatta uusia näkemyksiä ja läpitunkevia myrskyisiäkin tuulia tarvitaan ja nekin löytävät aina oman paikkansa tässä musiikin valtavassa nykypäivän ylipursuavassa tulva-aallossa. Tärkeintä oli kuitenkin huomata, että paikalla ollut yleisö eli täysillä mukana esityksessä ja ihastusten huudahdukset olivat käsinkosketeltavan vahvoja 8-henkisen orkesterin tultua maaliin.

Tampere Jazz Happening 2018
Pakkahuone iltapäiväsessiot lauantai 3.11.2018
15:45 Kaja Draksler Octet (SI/LV/AR/NL/RO/BE/IS)
(Kaja Draksler – piano, Björk Níelsdóttir – voice, Laura Polence – voice, Ada Rave – tenor sax, clarinet, Ab Baars – clarinet, tenor sax, George Dumitriu – violin, viola, Lennart Heyndels – double bass, Onno Govaert – drums, orchestral percussion)

Takaisin
Translate »