Herd avasi SaloJazz Festivalin 2019

Kuvat: Olli Sulin

30.09.2019 15:58


Alexander Reichsteinin luomien hahmojen ympäröimänä Herd hahmotti oman musiikkinsa.

SaloJazz ry järjesti heti ensimmäisenä toimintavuotenaan 2012 jazzfestivaalin lokakuussa Salo International Jazzfestival -nimen alla. Sittemmin SaloJazz Festival on jatkunut säännöllisesti syys-lokakuun taitteessa, joten tämän vuotinen perjantai-iltana (27.9.) alkanut tapahtuma oli järjestyksessään kahdeksas.

Kahden illan ja yhden iltapäivän käsittänyt ohjelmisto koostui viidestä erillisestä konsertista, mitkä pidettiin eri kohteissa.  Tapahtumapaikat sijaitsivat kaikesta huolimatta kaupungin keskusta-alueella varsin lähellä toisiaan, joten siirtyminen jalkaisin paikasta toiseen kävi vaivattomasti. Avaus tapahtui Taidemuseo Veturitallin tiloissa, missä esiintyi vibrafonisti Panu Savolaisen luotsaama Herd -kolmikko.

Yhdistyksen toiminnanjohtaja ja SaloJazzin järjestelyistä vastaava Marko Heikura totesi olevansa iloinen siitä, että avajaiskonserttiin oli saapunut paljon yleisöä.

Marko Heikura toivotti salin täyteisen yleisön tervetulleeksi.

Venäläissyntyisen taiteilijan ja kuvittajan Alexander Reichsteinin (s.1957) samanaikaisesti taidemuseossa meneillään olevan näyttelyn leikittelevien interaktiivisen mielikuvituksellisten hahmojen ympäröimään saliin oli tosiaan saapunut jazzmusiikista kiinnostunutta väkeä runsaasti.

Kun viimeksi kaksi vuotta sitten olin paikalla, niin silloisesta salijärjestelystä poiketen istumapaikat oli asetettu puoliympyrän muotoon. Järjestely oli mielestäni onnistunut.

Nyt yleisöllä on parempi näköyhteys soittajiin, kun he olivat tavallaan salin pitkällä reunalla yleisön ympäröimänä. Soittajat olivat yleisön keskellä ja näin syntyi läheinen intiimimpi kosketus myös itse musiikin sisältöön.

Avauspuheessaan Marko selvitti vielä mitä kahden päivän ohjelmisto piti sisällään ja visioi tulevaa.

– Minulla on sellainen pieni pyyntö, kun SaloJazz täyttää tänä vuonna kahdeksan vuotta, niin olimme ajatelleet järjestää asiakaskyselyn. Kyselylomakkeita löytyy aulan pöydältä ja seinällä on QR-koodi ladattavissa. Pyytäisin teitä täyttämään sellaisen. Vastauksen kirjaaminen kestää osapuilleen ”kolme ja puoli minuuttia”. Näistä toivoisimme saavamme hyviä vinkkejä siitä mihin suuntaan voisimme kehittää tapahtumaa tulevaisuudessa, erityisesti ajatellen sitä, että kahden vuoden päästä vietämme kymmenettä SaloJazz Festivalia.

Panu Savolaisen johtama Herd esitti maittavan svengaavaa uutta musiikkiaan.

Panu Savolainen (s. 1990) nousi alle kaksikymppisenä nuorukaisena hämmästyttävän nopeasti kotimaisen jazzmusiikin kirkkaimpaan tähtikaartiin.

Kun hänet valittiin Pori Jazzin vuoden taiteilijaksi vuonna 2010 ja hänen soittaessa trionsa kanssa yhteensä 13 keikkaa tämän viikon aikana, niin varmasti silloin viimeistään hän tuli tutuksi laajasti suomalaisen jazzin piireissä.

Sittemmin yhtye on valloittanut jazzyleisöä laajalti varsinkin Euroopassa, kun Herd voitti pääpalkinnon Hollannin North SeaJazz-festivaalilla järjestetyn European Jazz Competition -yhtyekilpailussa kesällä 2011.

Yhtye on nähty kiertueilla varsin eksoottisissa maissa, kuten Meksikossa (2012), Australiassa (2015) sekä Etiopiassa (2016–17). Näiden vuosien aikana Panulla on ollut merkittäviä muitakin projekteja, isännöimällä Herd-klubia Helsingissä, Jazzbasilli-produktio yhdessä laulaja Aili Ikosen kanssa ja Toivo Kärjen 100-vuotiskonserttisarja vuonna 2015.

Porissa vietetyn viikon aikana (2010) trion keskinäisen ideoinnin pohjalta syntyi Herd. Triossa rumpalina oli silloin Tuomas Timonen ja kontrabasistina Mikko Pellinen. Nyt tämä kolmikko viettää yhtyeen 10-vuotista taivaltaan. Tämän vuoden keväällä Herd julkaisi akustisen svengin hengessä toimivan melodiarikasta ilmaisua korostavan X-albumin tasavuosia juhlistamaan. Salossa Herd otti tavallaan varaslähdön syksyiselle 14 paikkakuntaa käsittävälle juhlakiertueelle, mikä alkaa virallisesti Ylivieskasta 8.10.

Herd -trio vauhdikkaassa menossa.

Salon Veturitallin konsertti sisälsi käytännössä kaikki pääosin Panun uusista sävellyksistä koostuvan X-levyn kappaleet, mutta mukana oli myös Mikon ja Tuomaksen säveltämiä kappaleita.

Saimme siis nautiskella Suomen Jazzliiton ja Salon kaupungin yhteistyössä syntyneen tulevan kiertueen ohjelmiston ennakkoesityksenä.

Panu muisteli, että hän on ensimmäistä kertaa soittamassa Salossa, mutta myönsi olevan vaarallista sanoa näin. ”Konsertin jälkeen nimittäin saattaa joku tulla kertomaan, että kyllä olit täällä silloin ja silloin. Siinä tilanteessa voi tulla vähän tökerö vaikutelma. No, nyt en ainakaan muista olleeni täällä aikaisemmin.”

– Tänään olin niin hajamielinen, että unohdin kellopelin telineen työhuoneelleni lähtiessäni matkaan Helsingistä. Kuinkas ollakaan, niin Salosta löytyi aivan vastaava, joten ei hätää, kiitos siitä Markolle, kenen teline se sitten onkaan. Minun mielestäni kellopelin telineen toimituksesta kuuluu aivan liian vähän kiitoksia yleensä. Nyt se on hoidettu pois alta.

Näin vähän humoristisessa hengessä Panu aloitti soittamisen.

Kimakan kilisevästi ääntelevää kellopeliä tarvittiinkin melodiarikkaasti ja hitaan pehmeästi surumielisellä D-mollisävellajilla soljuvassa aloituskappaleen Fulham tulkinnassa, mikä käynnisti 2 settiä käsittäneen konsertin. Huomionarvoista oli heti se, että Pellisellä ei ollut totuttuun tapaan mukanaan kontrabassoa, vaan pienikokoinen ukulelebasso, mikä pääsi esille vahvasti. Voisi kuvitella, ettei tuosta pienestä soittimesta mitään suurta kumua saa aikaiseksi, mutta aivan toisin kävi. Se soi kontrabassoon nähden värikkäästi hieman erilaisena, mutta jäntevän kuuluvasti. Samaan pötkyyn rohkeasti voimallisella rumpujen käskytyksellä jatkanut New Beginning jatkui letkeän terävillä vuoropuheluilla pyörähdellen rumpusoolon täydentäessä kappaleen kulkua. Seuraavaksi soitettu Beat vaati hieman avausta Panun kertomana.

Tuomas Timonen taikoi beat-kompista omia kuvioitaan.

– Olin sanomassa, että seuraava kappale eli Beat on tosi luovasti nimetty, mutta ehkä se ei ihan näin ole. Rumpalit soittavat yleensä 99 prosenttisesti ajasta beat-komppia. Näytäs Tuomas miten se beat-komppi menee.

Näin siis jazzrumpalit soittavat sen. Niinpä tein biisin missä rumpali soittaa tätä komppia, kappaleen nimeksi tuli sitten Beat. Suoraan sen perään soitimme nuottivihkon takasivulta löytyneen kappaleen From the Last Page, missä oli taas sellainen komppi, mitä rumpalit eivät yleensä soita. Hyvä niin.

Mikon ukulelebasson sointuja kuunnellessa ensimmäisen setin päätteeksi, olikin luontevaa esittää hänen sävellyksensä Closer Together.

– Tämän kappaleen jälkeen onkin sitten hetki aikaa nauttia kahvia ja pullaa tai jotain muuta virvoketta baarin antimista. Myynnissä on tällä kertaa jo väliajalla uutta X-levyä lipunmyyntipisteessä, mutta onhan niitä myynnissä konsertin jälkeenkin, jos maltatte sinne asti odottaa. Niille, joille riitti jo nyt, niin voitte ostaa sen heti ja kuunnella loput biisit myöhemmin kotona. Formaatista ei pitäisi jäädä kiinni, sillä uutta levyä on saatavilla CD:n lisäksi LP:nä ja C-kasettina. Eikä maksustakaan voi jäädä kiinni, sillä käteinen käy ja kortinlukijakin on mukana. Nähdään siis levypisteellä keikan jälkeen.

Closer Together on Mikon mukaan vähän hidastunut keikoilla siitä mitä se on levyllä. Nyt yritämme saada sen takaisin siihen kuosiin. Mielestämme se toimii vähän paremmin siinä alkuperäisessä tempossa. Jos olette erimieltä, niin kertokaa esityksen jälkeen. Palautellaan sitten, voitte siihen SaloJazzin palautelomakkeelle tehdä merkintä siitä. Näin hauskasti jutusteli Panu johdatuksena ensimmäisen setin päätteeksi.

Toinen setti jatkui ensin kappaleella Cold Wind, mistä Panun mukaan on olemassa kaksi erillistä versiota.

– Toinen alkaa niin, että rummut pärisevät yksin ensin muiden yhtyessä siihen hetken päästä mukaan. Toinen versio alkaa kaikkien aloittaessa yhtä aikaa. Nyt onkin sitten jännä paikka, miten käy tänään, mitä olette mieltä. Minä sanoisin, että kaikki yhdessä vai onko Tuomaksella tähän eriävä mielipide. Hänellä taitaa olla mielessä kaikki mitä osaa. Näin lähtee Cold Wind kaikki yhdessä.

Jaaha, taisipa käydä niin, että Tuomas otti yksin ohjat käsiinsä, siihen malliin räväkästi pärähtivät rummut liikkeelle. No, kaikki kappaleet ovat alkaneet jollain tavalla ja loppuneetkin jossain vaiheessa.

Sitten haettiin Mikon kynästä lähtenyttä poistumistietä. Koska Exit oli melko lyhyt kappale, sen perään liittyi saumattomasti Tuomaksen sävellys Woodpecker’s Dream, Tikan uni.

Uuden X-levyn musiikillisessa maisemassa Mikko Pellinen työstää harvoin nähtyä ukulelebassoa.

Seuraavaksi rauhoituttiin hetkeksi Mikon sävellyksen parissa, Clouds. Siinä kuultiin balladipohjaista suomalaiskansallista melankoliaa. Näyttö siitä kuinka hiljaa pystytään soittamaan.

Päätöskappale Music for Situations oli mukavan messevä ja vauhdikas loppu hienolle konsertille. Niin, paitsi, että yleisön mielestä ei kolmikkoa voinut vielä päästää huilaamaan. Niinpä lisää vaadittaessa saatiin se viimeinenkin levyn kappale Motion soitettua.

Vibrafoni ei ole edelleenkään kovin yleinen johtava soitin jazzkokoonpanoissa, mutta mieleen tulee jokusia Pori Jazzeilla kymmenien vuosien periodilla vierailleita yhtyeitä, joista ehkä Modern Jazz Quartet on historiallisesti merkittävimpiä.

Herdin soitosta löytyy yhtymäkohtia näihin vanhoihin mestareihin, mutta Panu on löytänyt oman mehevän rönsyilevänä vierivän tuoreen soundinsa. Kolmikon omat sävellykset toivat varmatoimisesti jazzin peruselementteihin tukeutuvaan esitystyyliin uutta elämyksellistä jazzin ilmettä ilman turhia lisäefektejä.

Akustinen soundi toimi aivan mahtavasti Veturitallin miljöössä. Saadakseen kaiken olennaisen ja parhaimman otteen musiikin esittämiselle, niin ympäristöllä on suuri merkitys. Veturitallin ilmapiiri oli mitä parhain paikka tällaisen jazzkattauksen esittämiselle. Kun olen kuullut käytännössä saman ohjelman aikaisemmin viime kesänä Pori Jazzin Lokkilavalla, niin voin sanoa, että nyt yhtye pääsi todella oikeuksiinsa musiikin luonteen mukaisesti. Ei ollut mitään ulkopuolista taustahälinää, vaan musiikki puhui puolestaan yleisön ollessa soiton aikana hiiren hiljaa kuunnellen.

Savolainen omaa kyvyn tuoda omia henkilökohtaisia visioitaan soittotyyliin laaja-alaisen sopivasti ja luontevasti ajan ja paikan sijainnin huomioiden. Hänen tekninen soittotaitonsa ja kitkattoman hienostunut svengipohjainen melodinen soittonsa kulkevat käsi kädessä antaen suuntaviivoja pitkälle tulevaisuuteen.

Yhdessä Jazzliiton kanssa lanseerattu X-levyn ympärille kietoutuva Herdin 14 keikkaa sisältävä 10-vuotisjuhlakiertue käynnistyy lokakuussa ja kiertää seuraavien paikkakuntien kautta:

ti 8.10. klo 18 Ylivieska, Kulttuurikeskus Akustiikka
ke 9.10. klo 20 Oulu, Vanha Paloasema
to 10.10. klo 19 Tornio, Aineen taidemuseo
pe 11.10. klo 19 Jyväskylä, Ravintola Poppari
ke 16.10. klo 19 Helsinki, Musiikkiteatteri Kapsäkki
to 17.10. klo 18 Raisio, Raision kirjastotalo
pe 18.10. klo 19 Turku, Bar Ö
ti 22.10. klo 19 Tampere, G Livelab (+Mopo)
ke 23.10. klo 19 Kokkola, Kokkolan kaupunginteatteri
to 24.10. klo 19 Kajaani, Kulttuurikeskus Kaukametsä
pe 25.10. klo 19 Joensuu, Pakkahuone
la 26.10. klo 19 Ilomantsi, Kino Mantsi
ke 30.10. klo 19 Kuopio, Maxim
to 31.10. klo 19 Savonlinna, Kulttuurikellari

Ken on kiinnostunut akustisesta hyvin pehmeästi svengaavasta, taitavasti jatsin peruselementtejä puhtaasti seuraavasta musiikkielämyksestä, niin kannattaa lähteä kuuntelemaan Herdin keikkoja trion saapuessa lähimaille.

SaloJazz Festival, perjantai 27.9.2019 Taidemuseo Veturitalli, Mariankatu 14, Salo
19.00 Herd (Panu Savolainen – vibrafoni ja kellopeli, Mikko Pellinen – ukulelebasso, Tuomas Timonen – rummut)

Takaisin
Translate »